Tunnistatko sinä arjessasi vuorovaikutustilanteita, joissa kommunikointi on soljuvaa ja tunnet olevasi keskustelukumppanisi kanssa samalla aaltopituudella? Vaikka ette asioista välttämättä samaa mieltä olisikaan, keskustelu etenee silti vaivatta ja varauksetta. Vaikuttuminen ja vaikuttaminen vuorottelevat niin, että molemmat kokevat tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. ”Minä näen ja kuulen sinut ja sinä näet ja kuulet minut” – mikä sen hienompi tunne!

Toisinaan kuitenkin tämä tunne jää vuorovaikutustilanteissa saavuttamatta. Ehkä mieleesi piirtyy hetkiä, jolloin kommunikointi kotona tai töissä on tuntunut tökkivän. Yhteistä säveltä ei ole syntynyt, vaikka olet kokenut antavasi kaikkesi ja olevasi ja toimivasi miten päin tahansa. Meillä jokaisella on varmasti kokemusta myös tällaisista tilanteista. Mistä sitten yhteyden kokemus vuorovaikutustilanteissa syntyy?

Usein kaiken perusta on läsnäolo. Meistä jokainen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kun kuuntelemme aidosti, osoitamme toista ihmistä ja hänen asiaansa kohtaan mielenkiintoa ja arvostusta ja vaikutumme kuulemastamme, luomme pohjan kunnioittavan ja kannustavan ilmapiirin syntymiselle. Harvoin yhteyden kokemus vuorovaikutustilanteessa kuitenkaan syntyy pelkästä vaikuttumisesta eli siitä, että annamme toisen osapuolen toiminnallaan vaikuttaa itseemme. Voimme nyökkäillä niskamme jäykäksi, hymistä hyväksyvästi tai aukaista silmämme ammolleen ja päästää suusta suuren ”Waun” ja viestiä haluavamme kuulla lisää, mutta silti keskustelukumppanimme voi kokea, ettei yhteyttä ole syntynyt. Vaikuttumisen lisäksi usein tarvitaankin myös molemmin puolista itsensä likoon laittamista, vaikuttamista, halua ja kykyä esittää kysymyksiä ja tuoda esille omia ajatuksia ja tuntemuksia, ottaa osaa keskusteluun.

Jokainen vuorovaikutustilanne on ainutlaatuinen ja sen sujuvuuteen vaikuttavat useat tekijät.

Kiireen keskellä ja ajatusten harhaillessa jo toisaalle saatamme unohtaa kuuntelun, emmekä reagoi millään muotoa eli vaikutu siitä, mitä toinen sanallisesti tai sanattomasti meille viestii. Toisaalta ollessamme innoissamme saatamme haluta kertoa oman mielipiteemme asiaan ennen kuin vastapuoli on ehättänyt sanoa omaa lausettaan loppuun ja kuuntelu jää puolitiehen. Saatamme tiedostamattamme toimia niin, että ajaudumme vain vaikuttamaan ja unohdamme vaikuttumisen. Joskus taas annamme keskustelukumppanin hoitaa puhumisen emmekä tuo omia mielipiteitä tai näkemyksiä asiaan, vaan heitämme ohjat kenties tottumuksesta vuorovaikutustilanteessa toiselle. Jos vuorovaikutustilanteissa toimintamme painottuu selkeästi vain joko vaikuttamiseen tai vaikuttumiseen, yhteyden kokemus jää usein syntymättä.

Hyväksyvä, läsnäoleva katse – tie yhteyteen

Ehkä tunnistat itsekin erilaisia vuorovaikutustilanteita, joissa vaikuttuminen ja vaikuttaminen vuorottelevat ja luovat avoimuutta ja yhteyttä ihmisten välille. Parhaimmillaan sekä sanallinen että sanaton viestintä eli kehon kieli, eleet ja ilmeet, vahvistavat yhteyden syntymistä. Joskus jo pelkkä katse voi viestiä kuuntelusta ja vaikuttumisesta, eikä sanoja edes tarvita. Voimme myös vaikuttaa katseellamme hyvin vahvasti toiseen ihmiseen. Lempeä, hyväksyvä katse ja hymy ovat hyvin tehokas ja yksinkertainen tapa luoda yhteys toiseen ihmiseen. Saatammekin jo niin pienellä teolla kuin katseen välttämisellä, tietoisella pään pois kääntämisellä tai keskustelun lomassa muuta puuhaamalla, estää avoimen ja hyväksyvän vuorovaikutuksen syntymisen.

Vuorovaikutus voi olla kuin tanssia, kauniisti soljuvaa tanssiparin välistä yhteyttä. Kun perusaskeleet ovat hallussa, voi luottavaisin mielin improvisoida ja soveltaa oppimaansa tehden erilaisia askelkuvioita ja taivutuksia – antautua vietäväksi ja viejäksi.

Tanssi, samoin kuin ihmisten välinen kommunikaatio, on parhaimmillaan spontaania liikettä ja ilmaisua hetkessä, jolle intuitio ja läsnäolo luovat pohjan. Kun tulemme tietoisiksi erilaisista tavoista olla ja toimia vuorovaikutustilanteissa ja uskallamme kyseenalaistaa ja haastaa omia totuttuja tapojamme, voimme laajentaa omaa mukavuusaluettamme. Jos on tottunut kuitenkin olemaan enemmän vaikuttajan tai vaikuttujan roolissa, totutusta poikkeaminen voi tuntua epämiellyttävältä ja teeskennellyltä – ja vaatia tietoista harjoittelua.

Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä vahvistaa omia vuorovaikutustaitojaan ja löytää eväitä sujuvampaan ja mielekkäämpään vuorovaikutukseen. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus oppia ja oivaltaa lisää. Myös saadessamme sallivassa ilmapiirissä kokeilla erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa, voimme löytää itsestämme uusia puolia ja laajentaa ilmaisuamme.

Läsnäolevia kohtaamisia arkeesi!

Mari Lämsä

Haluatko sinä vahvistaa vuorovaikutustaitojasi hauskalla ja luovalla tavalla? Tule mukaan iloa arjen vuorovaikutustilanteisiin tuovalle improvisaatiokurssilleni 3.-4.9.2016 Tuusulaan. Kurssilla pääset hauskalla tavalla kehittämään ilmaisuasi, rikkomaan rajojasi ja vahvistamaan läsnäolon ja spontaaniuden taitojasi. Voit lukea kevään kurssilaisten palautteita ja lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet kurssille tästä.

Keski-Uusimaa -lehdessä oli 15.3.2016 artikkeli ”Nouseeko pala kurkkuun esiintymistilanteissa?”, jossa kerron myös improvisaatioharjoittelun tuomista mahdollisuuksista niin esiintymisjännityksen selättämiseen kuin vuorovaikutustaitojen hiomiseen.

Järjestän myös työyhteisöille rakentavan vuorovaikutuksen ja työnilon koulutuksia. Lue lisää tästä.

Kommentoi!

kommenttia