“The proper function of man is to live, not to exist. I shall not waste my days in trying to prolong them. I shall use my time.” –Jack London

Olen jouten – kisamatka on viimeistä etappia vaille päätöksessä odottaessani koneeseen nousua Rio de Janeiron kansainvälisellä lentokentällä. Koska olen ammatiltani kilpamiekkailija ja tavoitteenani on otella vuoden päästä pidettävissä olympiakisoissa, oli tämä Rion maailmancup välttämätön askel kivisellä polulla kohti päämäärääni.

Kisa huomioitiin ennakkoon kotimaisessa mediassa poikkeuksellisen näkyvästi. Turnausta edelsi rankka valmistautumisprosessi useine kansainvälisine harjoitusleireineen, joista viimeisin oli viikon mittainen rutistus New Yorkissa, josta matkasin suoraan Brasiliaan. Viimeisten viikkojen aikana päivät suorastaan paloivat tuhkaksi ja katosivat yksi toisensa jälkeen lukemattomien harjoitusten myötä – toisaalta istuin jo pelkästään lentokoneissa lähes kahden vuorokauden edestä. Suuret tavoitteet tuovat mukanaan suuret odotukset: olympiatavoite nimittäin kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa pyrkimystä päihittää maailman parhaat. Ei sen enempää eikä vähempää. Maailman kärkeä taas on mahdotonta kaataa ilman lähes täydellistä omistautumista lajille.

Kaikesta valmistautumisesta huolimatta kisa päättyi osaltani jo kolmannella kierroksella – finaalit jäivät siis etäiseen horisonttiin. Tulostavoite jäi myös näin ollen saavuttamatta ja yksi läpimurron mahdollisuus valui Rion polttavan kuumaan rantahiekkaan. Kilpaurheilu on luonteeltaan raakaa: kaiken on osuttava kohdalleen, vieläpä oikeaan aikaan, kisapäivänä. Vastustajat eivät anna armoa – kaikkien silmissä kiiltää vain oma olympiakunnia. Olin kisan jälkeen tietysti suunnattoman pettynyt. Kaikki valmistautuminen tuntui jälkikäteen ajateltuna turhalta ja typerältä, oma panos ja taito täydellisen riittämättömiltä. Varmasti jokainen, joka on joskus epäonnistunut itselleen äärimmäisen tärkeässä tilanteessa ja tietyllä tapaa pettänyt omat odotuksensa, on päässyt kokemaan näitä maan rakoon lyöviä tuntemuksia.

Oikeastaan tuhlasin vain aikaani! Parempi olisi ollut jäädä kotiin ja säästää niitä vähiä resursseja, jotka mahdollistavat kilpaurani. Pitäisikö tässä nyt sitten olla vihainen itselleen tai ehkä masentua?

Yllä oleva tilanne on kilpaurheilussa tyypillinen – polku vuoren huipulle on tasanteiden sekä takapakkien täyttämä. Ei suotta sanota, että huipulla on väljää; suurin osa ei koskaan löydä tietään sinne asti. Ihminen on siitä jännittävä olento, että panosten kasvaessa pyyhkeen heittäminen kehään käy jatkuvasti helpommaksi. Valkoinen lipun nostaminen salkoon, luovuttaminen, on helpoin ratkaisu, ihan varmuuden vuoksi, sillä on turha hukata aikaa mahdottoman tavoitteluun. Käsittelen pian ilmestyvässä kirjassani Kalpa ja mieli muun muassa tätä tavoitteen, epäonnistumisen sekä ajan tuhlaamisen kolmiodraamaa. Väitän, että kokemus ajan hukkaan heittämisestä on tosiasiassa kokijan aikakäsityksestä muotonsa saava asennekysymys.

Mikäli elän kuin käytettävissäni oleva aika olisi vain suoraviivainen linja, putki, kohti jotain toiveikasta tulevaisuuden maailmantilaa, esimerkiksi olympiavoittoa, ei linjalta harhautuvilla asioilla, vaikkapa juuri kisatilanteessa epäonnistumisella, ole merkitystä tai arvoa. Pelkästään yksittäisiä huippuhetkiä varten elävä tuhlaa suuren osan lyhyestä, rajatusta elinkaarestaan. Pahimmillaan koko huippukohtaa ei edes tule: esimerkiksi urheilu-ura voi päättyä odottamattomasti vaikkapa loukkaantumiseen.

On inhottava ajatella, että kulunut kuukausi olisi ollut jollain tapaa tarpeeton, vaikka odotukseni eivät täyttyneetkään. Toisaalta en olisi ylipäänsä lähtenyt koko rumbaan ilman tavoitteitani! Herääkin kysymys tavoitteen ja sitä ympäröivän muun elämän välisestä suhteesta – missä määrin tulisi pettyä, kun itselle tärkeät asiat eivät suju lainkaan odotusten mukaisesti?

Uskon, että pettymyksessäkin on puolensa. Se kertoo kokijalleen, että tavoite oli todellinen – halu onnistua oli aito. Mikäli tappio ei tunnu miltään, tuskin odotuksetkaan olivat kovin korkealla. Pettymys pitää tietysti käsitellä suhteellisen nopeasti, jotta katse voidaan suunnata seuraavaan mahdollisuuteen; miekkailun kisakalenteri esimerkiksi on turnauksien täyttämä, eikä kirvelevimpäänkään tappioon voi jäädä vellomaan kovin pitkäksi aikaa. Parhaimmillaan pettymys on kuin avokämmenlyönti kasvoille: herätys, ensi kerralla olen parempi!

Pettymyksestä ylipääseminen käy helpoiten keskittymällä tilanteeseen liittyviin positiivisiin seikkoihin – kisamatkan tapauksessa tämä eräässä mielessä tarkoittaa reissun oikeuttamista itselle muutenkin kuin hyvän tuloksen varjolla. Jos voin palata kotiin ja sanoa ystävilleni, että vaikka matka ei ollutkaan täydellinen, se oli silti hyvä, olen jo voiton puolella. Sain harjoitusleiriltä monta uutta kontaktia miekkailupiireistä, ratkaiseva ottelu kilpailussa oli taktisesti varsin hyvä ja tasainen – sen ongelmakohdat esittäytyvät nyt analyysin jälkeen konkreettisina kehityskohteina.

Palataan vielä aikakäsityksiin. Sen sijaan, että aikaa ajattelisi suoraviivaisena linjana huippukohtien välillä ja jälkiviisauden sävyttämänä teoretisoisi jo menneistä tilanteista konditionaalimuotoja – miksi tein niin, olisinpa tehnyt näin – on fiksumpaa hyväksyä vallitseva tilanne, alati muuttuva nykyhetki, sillä muutakaan ei ole. Aika on tilankaltainen ulottuvuus, suhde olemassa olevien välillä. Se ei ole sarja onnistumisia tai epäonnistumisia: on vain päämäärä ja nykyhetki, jota ei kannata tuhlata, vaan olla siinä läsnä.

 

Niko Vuorinen (s. 1989) on Suomen paras kalpamiekkailija, jonka seuraava tavoite on vuoden 2016 Rion kesäolympialaiset. Vuorisen kirja Kalpa ja mieli – filosofiaa miekkailusta ja mielenhallinnasta ilmestyy toukokuussa 2015. Kirjan ilmestyessä hän on maailman rankinglistalla sijalla 18. Miekkailun ohella Vuorinen opiskelee teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa. Blogin painopiste kattaa niin miekkailua, filosofiaa kuin estetiikkaakin.

Kalpa ja mieli -kirjan julkistamistilaisuus järjestetään 3.6. klo 11 Helsingin miekkailijoiden salilla (Kyllikinkatu 10). Tervetuloa! Liity tapahtuman Facebook-eventiin ja kuule viimeisimmät uutiset: Kalpamiekkailija Niko Vuorisen kirjan julkistamistilaisuus

Kirja on pian saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Niko Vuorinen on myös yksi syksyn upeimman hyvinvointi- ja kirjallisuustapahtuman, Viisas elämä -messujen, esiintyjistä! Messusivut löydät täältä: www.viisaselamamessut.fi

Seuraa kalpamiekkailun Euroopan-mestaruuskisoja livenä: https://www.youtube.com/user/FIEvideo

Kommentoi!

kommenttia