Pitäisikö välittää vai olla välittämättä? Usein henkisyydessä, erityisesti buddhalaisuudessa ja muissa itämaisissa perinteisissä, painotetaan, ettei mihinkään tulisi kiinnittyä eikä takertua. Tunteille ei saisi antaa valtaa, vaan kaikkeen olisi hyvä osata suhtautua tyynen rauhallisesti. Toisaalta samat perinteet neuvovat rakastamaan, osoittamaan myötätuntoa kaikkia kärsiviä elollisia olentoja kohtaan ja muistamaan, että olemme yhtä. Miten päin tässä nyt sitten oikein olisi?

Erityisesti zeniläisyys ja taolaisuus mielletään usein filosofioiksi, joissa korostuu tietynlainen välinpitämättömyys – elämälle antautuminen, hyväksyminen, vastaanpullikoimattomus. Tunnettu taolaisuutta käsittelevä nettisivu onkin nimeltään (kauniisti suomennettuna) Miten olla välittämättä hittojakaan. Filosofi Robert Anton Wilson puolestaan toteaa:

“Tutkittuani kiivaasti ja intohimoisesti vuosikausia taolaisen filosofian klassikkoteosta Tao Te Chingiä, pystyn nyt käsittääkseni tiivistämään kirjan ideologian muutamaan sanaan: Älä välitä hittojakaan. Älä kiinnitä asiaan mitään huomiota, niin se menee pois.”

Taolaisuus ja sen serkku zeniläisyys toden totta rohkaisevat meitä luopumaan odotuksista, haluista, mieltymyksistä ja takertumisesta. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä odotuksia, haluja, mieltymyksiä ja kiintymyksen kohteita on loputtomasti, mutta henkiset perinteet kehottavat meitä unohtamaan moisen turhuuden, sillä se aiheuttaa pelkkää kärsimystä.  

Viisas tietäjä muistuttaa taolaisessa kirjallisuudessa jonkinlaista lastua laineilla tai tuulessa leijailevaa höyhentä, joka kulkee aina siihen suuntaan, johon virrat häntä sattuvat ohjaamaan – ikuisesti tyytyväisenä siihen, mitä tielle osuu, koska hän ei kerta kaikkiaan välitä eikä pidä yhtä asiaa toista parempana. Kaikki kokemukset ovat hänelle välttämättömiä, täydellisiä, riittäviä, jopa pyhiä.

Vai välittäisikö sittenkin

Välinpitämättömyys on kuitenkin väärä sana kuvaamaan näiden henkisten perinteiden ydintä. Se kuulostaa tylyltä kylmyydeltä, joka  seuraa maailman pahuutta vierestä ilmeenkään värähtämättä. Niinhän asia ei ole: kukaan henkisellä polulla oleva ei tahallaan aiheuttaisi toiselle elävälle olennolle kärsimystä. Henkinen eteneminen johtaa väistämättä myötätuntoon kaikkia tuntevia olentoja kohtaan.

Kun oivallamme, että olemme kaikki yhtä ja peräisin samasta lähteestä, tunnemme syvää yhteenkuuluvuutta toisten kanssa emmekä halua kenellekään pahaa. Me kaikkihan olemme samassa veneessä ja haluamme vain olla onnellisia. Ymmärrämme, että viha ja pahantahtoisuus kohdistuvat viime kädessä meihin itseemme.

Oikea yhdistelmä

Taolaisuuden, zeniläisyyden ja buddhalaisuuden oppien mukaan kannattaa siis sittenkin välittää. Välittää syvästi kaikkien tuntevien olentojen hyvinvoinnista, olla vahingoittamatta ketään ja haluta kaikille vilpittömästi hyvää. Ja silti olla suhtautumatta asioihin tunteella ja olla kiinnittymättä niihin.

Voimme toisin sanoen olla takertumatta tiettyyn lopputulokseen, mutta samaan aikaan säteillä ystävällisyyttä, lempeyttä, kärsivällisyyttä ja empatiaa koko maailmaa kohtaan. Myötätunto on luottavaisen antautumisen ja elämän virtaan heittäytymisen luonnollinen ja yksinkertainen seuraus. Todellisuutta vastaan on turha taistella. Rainer Maria Rilken sanoin:

“Anna elämän tapahtua sinulle. Usko minua, elämä on aina oikeassa.”

Viisas luottaa horjumatta siihen, että elämä on aina oikeassa, mutta tuntee myötätuntoa kaikkia niitä kohtaan, jotka suunnistavat eteenpäin tässä olemassaolon absurdissa, arvaamattomassa, yllättävässä sokkelossa.

Viisas myös toimii lempeästi ja ystävällisesti, koska se on hänen luontainen tapansa olla olemassa ja ilmaista itseään eikä niin ollen vaadi ponnistelua. Se ei ole sidottu odotuksiin, haluihin, mieltymyksiin ja kiintymyksen kohteisiin, vaan on asioiden luonnollinen tila. Niinpä hän samanaikaisesti sekä välittää syvästi että ei välitä hittojakaan.

Tällainen tapa elää on vähintäänkin kaunis ihanne, johon voimme vähitellen pyrkiä. Voimme edetä sitä kohti esimerkiksi välttämällä turhaa draamaa, suhtautumalla elämämme käänteisiin rauhallisesti ja luottamalla siihen, että kaikki järjestyy. Mitä vähemmän meillä on odotuksia ja kiveen hakattuja mielipiteitä, sitä seesteisemmin elämä soljuu. Oivaltavia vinkkejä zenmestareiden tyyneyden soveltamisesta hektiseen nykyaikaan löytyy muu muassa Viisas elämä -sarjassa huhtikuussa ilmestyvästä Pedram Shojain Urbaanin munkin käsikirjasta.

Nautitaan siitä, mitä elämä tiellemme tuo ja pidetään huolta toisistamme, mutta ei murehdita liikoja – eikä välitetä turhista. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin aina hyvin.

Leena Siitonen

Leena Siitonen, FM, on henkisen kasvun ohjaaja ja näkijä, jonka esikoiskirja Lempeän elämän käsikirja säätäjille ilmestyy syyskuussa Viisas elämä -sarjassa.

Leena kirjoittaa ja luennoi henkisen kasvun aiheista, järjestää voimauttavia iltoja ja workshoppeja ja tekee auratulkintoja Iloinen Aura -yrityksessään. Hän haluaa auttaa ihmisiä muistamaan oman sisäisen viisautensa ja voimansa ja rohkaista heitä lempeästi luottamaan intuitioonsa.

Tilaa tästä Iloisen Auran uutiskirje! Saat inspiraatiota henkiseen kasvuun ja heti tilattuasi ilmaisen videoluennon Viisi vinkkiä lempeämpään arkeen.

Tutustu Leenan auratulkintoihin, workshoppeihin, kursseihin ja kirjaan.

Seuraa Leenan iloisia päivityksiä Facebookissa ja Instagramissa.

Onko elämä joskus pelkkää suorittamista? Oletko usein liian ankara itsellesi? Hukutko välillä arjen vaatimusten keskelle? Tervetuloa Rakas ihana minä -verkkokurssille voimistamaan yhteyttä aitoon itseesi ja ottamaan askelia kohti itsesi hyväksymistä ja lempeämpää elämää! Voit aloittaa kuusiosaisen kurssin milloin haluat ja edetä kaikessa rauhassa, omassa tahdissasi.

Kommentoi!

kommenttia