Masentuneen aivot eivät toimi normaalisti

Tutkimuksissa on selvinnyt, että masentuneiden muisti toimii heikosti. Tämä on ollut jo pidempään tiedossa, mutta varsinainen uutinen on se, mitä masentunut muistaa ja mitä ei: masentuneen muisti on varsin tarkka negatiivisissa asioissa. Se on heikko neutraaleissa ja positiivisissa asioissa.

Masentuneen muisti on siis värittynyt. Siksi hän kokee aidosti elämänsä olevan huonossa jamassa. Hän näkee suurennuslasilla huolet ja ne asiat, jotka eivät ole kunnossa, pienennettynä hyvät puolet. Tämä kokemus on hyvin aito, se ei ole ”asenne” tai tulkinta.

Terapeuttini kysyi: ”Mitä ilon aiheita on ollut tällä viikolla?”

Vaikenin. Mieleeni ei tullut yhtään mitään. Yritän nyt jälkeenpäin.

Sain aikaiseksi hiihtää tyttäreni kanssa puoli tuntia. Ei, se ei ollut ilon aihe, sillä se oli tämän jo kevääksi kääntyneen talven ensimmäinen kerta suksilla.

Onko ilon aihe se, että kehoni on suurin piirtein terve? Mieli on maassa, tai hajalla. Keho on uupunut, voimaton, selkää särkee, mutta muuten suht ok. Ei flunssaa.

Mutta elämän merkitys, elämän tarkoitus ja usko tulevaisuuteen ovat kateissa.

Löydän lopulta aidon ilon aiheen: en pelkää enää kuolemaa! Eikä bad hair day vaivaa lainkaan, tai rypyt ja vatsamakkarat häiritse.

Järkiperustelut, tyyliin ”etkö sä tosiaan tajua, että elämäsi on ihan kunnossa”, tai ”lopeta jo toi surkuttelu”, auttavat huonosti. Ne mitätöivät toisen aidon tunteen. Samoin järkiperustelujen penääminen ei toimi: ”miten niin et ole onnistunut, tai et usko huomiseen?”

Masennus ei ole järjen ongelma. Kyllä järki ymmärtää, että lapsen vuoksi on syytä elää, tai että masennus on ”vain” tunnetila. Se ei kuitenkaan poistu järjellä, se lievittyy hiukan empatialla.

Vilpittömät, myötätuntoiset kanssakulkijan havainnot auttavat paremmin: ”Muistatko, kun kuukausi sitten suunnittelit ihanaa lomaa?”

”Nyt on siis tällainen vaihe, elämä on pitkä. Odotellaanko rauhassa yhdessä, että tuuli kääntyy?”

”Mietin, että olet aika äskettäin tehnyt upeita juttuja. Onko ammattitaitosi tosiaan kadonnut? Miten sen voisi saada takaisin näkyville?”

”Ymmärrän, ettet jaksa kuntoilla. Entä jos kävelisit kauppaan? Voidaan lähteä yhdessä.”

Ja toden totta, tuo kysymys: ”Mitä hyvää on kuulunut tähän päivään tai viikkoon?” toimii sekin.

Ulkoilu ja liikunta auttavat masentunutta monesti paremmin kuin lääkkeet.

Neljännes meistä jokaisesta kärsii jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden ongelmista, useat yllättävän elämänkriisin, kuten työttömyyden vuoksi. Pyritään olemaan ihmisiksi, ihmiselle, kun pystymme. Jonakin päivänä juuri sinä saatat olla se, joka ei jaksa vastata puhelimeen, kun minä soitan. Vaikka haluaisit.

Kommentoi!

kommenttia