Eka kerta

Kirjoitan parhaillaan syksyllä ilmestyvää Viisas elämä Oy:n kustantamaa kirjaa ja minulle tarjottiin ilokseni mahdollisuutta päästä myös Viisas  Elämä –sivujen bloggaajaksi. Olin innoissani tästä mahdollisuudesta, mutta intoni laantui kuitenkin pian. Ryhtyessäni miettimään blogilleni nimeä ja muutaman lauseen mittaista kuvausta itsestäni ja blogini sisällöstä paineet alkoivat kasvaa pääni sisällä: Mikä nimi olisi blogilleni sopiva, persoonallinen ja kiinnostava, muttei kuitenkaan liian outo tai loppuun käytetty? Sanat, jotka toisessa herättivät positiivisia mielleyhtymiä, saattoivat saada toisen suorastaan voimaan pahoin. Enkä tietenkään sitä halunnut. Päätin unohtaa nimen pohdinnan hetkeksi ja kirjoittaa jotain itsestäni. Senhän pitäisi olla varsin helppo tehtävä, ajattelin. Pyörittelin lauseita edes taas, deletoin ja kirjoitin. Miten muutamaan lauseeseen saisi mahdutettua sen, kuka olen ja mistä kirjoitan? Pitäisikö minun tuoda esille työkokemukseni, tutkintotaustani vai se, että olen kahden lapsen äiti? Ei. Minä en ollut vain tutkintoni ja rivi työtodistuksia. En ollut myöskään vain äiti. Minussa oli monia kerroksia, niin kuin meissä kaikissa. Voit ehkä kuvitella tämän ajatusten juoksuni ja sen lopputuloksen: tuskastuin ja hautasin koko ajatukseni kirjoittaa yhtään mitään. En osannut valita sanojani oikein edes esittelytekstiin, miten siis olisin voinut kirjoittaa kokonaisen blogikirjoituksen?

Eräänä iltana nukkumaan mentyäni mieleeni tuli taas tämä blogi ja jäin pohtimaan mieleni minulle luomia esteitä. Olin alun perin hyvillä mielin ryhtymässä kirjoittamaan ensimmäistä kirjoitustani, mutta mieleni onnistui nujertamaan tuon lapsenomaisen ilon ja innostuksen täydellisesti. Tajusin pelkääväni mokaamista enemmän kuin vääriä sanavalintoja. Pelkäsin näyttää itsestäni jotain ja ottaa sitä riskiä, että mitä todennäköisimmin en voisi miellyttää kaikkia. Halusin tulla hyväksytyksi ja täysin ymmärretyksi. Halusin kuulua johonkin ja kuuluakseni johonkin ajattelin, että minun tuli olla mahdollisimman samankaltainen kuin muut. Pyrkiessäni olemaan muiden kaltainen kadotin kuitenkin oman ääneni. Kirjoittaminen, mikä oli minulle ollut tähän asti mieleistä ja antoisaa, muuttuikin yhtäkkiä pelottavaksi ja vaikeaksi. Rakensin itselleni esteitä sinne, missä niitä ei todellisuudessa ollut. Riittämättömyyden tunne ja pelko tukahduttivat iloni.

Eka kerta jännittää aina. Siinä piilee riski – epäonnistumisen, torjutuksi tulemisen ja jopa naurunalaiseksi joutumisen vaara. Mutta ilman ekaa kertaa ei voi tulla toista tai kolmattakaan kertaa – sitä kertaa, kun kaikki menee omalla painollaan, luonnollisesti ja nautinnollisesti. Usein suurin vaara elämässämme on jäädä kuuntelemaan apinamieltämme, joka kylvää pelon siemeniä sinnekin, missä todellista vaaraa ei ole. Eka kerta on aina hyppy tuntemattomaan. Se on askel polulle, jota ei vielä ole olemassa. On vain mielemme luoma kuva, joka värittyy sisällämme olevan väripaletin – eletyn elämämme, kokemustemme ja uskomustemme – mukaisesti. Meistä jokainen on kuitenkin oman elämänsä taiteilija ja voi aina valita millaisen kuvan tänään mieleensä maalaa. Toisinaan on hyvä kysyä itseltään pitääkö sivellintä otteessaan pelon, häpeän ja riittämättömyyden vai luottamuksen, hyväksynnän ja myötätunnon käsi.

Tuona yönä minä nousin vuoteesta ja avasin koneeni. Laskin kylmän nihkeät sormet näppäimistölle ja kirjoitin. Kirjoitin suoraan sydämestä päin apinamieltäni – korvaani kuiskuttelevaa egoani – ja päätin olla sitä, mitä olen ja se sai riittää. Asetin itseni alttiiksi haavoittuvaisuudelle ja hyväksyin epätäydellisyyteni. Tuosta uskalluksesta kasvoilleni nousi jälleen hymy.

Eka kerta voi parhaimmillaan olla täynnä iloa, intohimoa, rakkautta ja kiitollisuutta. Sille antautuminen edellyttää uskallusta heittäytyä täysillä elämään ja antaa itselleen lupa olla myös haavoittuvainen.

Tekisitkö sinäkin jotain tänään ekaa kertaa?  Voisitko uhmata omaa apinamieltäsi ja antaa itsellesi luvan astua esiin ja tulla näkyväksi juuri sellaisena kuin olet?

 

Lue lisää Marin järjestämistä työyhteisöille ja yksityisille suunnatuista valmennuksista ja kursseista osoitteesta www.intovaattori.fi. Tulevista yksityisille suunnatuista kursseista saat tietoa myös seuraamalla Marin päivityksiä Facebookissa.

Kommentoi!

kommenttia