Kaurapuuron salaisuus

Keitin tänä aamuna kaurapuuroa. Kaapissa ei ollut paljon muita aamiaistarpeita, sillä olimme olleet useamman päivän matkoilla manner-Suomessa; minä olin pitänyt kaksi onnistunutta puhetta otsikolla ”Kun miehen sydän avautuu” ja perheeni oli tavannut ystäviä ja sukulaisia. Oli taas aika asettua arjen rytmiin.

Olimme juuri ennen aamiaista iloinneet vaimoni kanssa yhteisestä elämästämme, siitä helposta jakamisesta, jota rakkaudeksikin kutsutaan. Kun hän ei halunnut edes maistaa puuroani vaan valitsi tavanomaisen jugurtin ja myslin, minä loukkaannuin. Menin kuin lukkoon ja muutuin mustaksi. Torjuin hänet ja hänen rakkauden osoituksensa.

Jakamisemme katkesi, vetäydyin syrjään ja tunsin itseni erilliseksi ja irralliseksi. Jäin miettimään. Luentomatkani oli ollut onnistunut, olin matkannut voimantunnossa ja jakanut vaikuttavasti elämää ja ymmärrystäni. Rakkauden lahjani oli otettu innostuneesti vastaan, minä olin kokenut eläväni, olin oikealla paikallani palvelemassa elämää.

Lapsemme, jotka olivat joskus aikaisemmin protestoineet keitettyäni kaurapuuroa, olivat aamulla syöneet tyytyväisinä, mutta vaimolleni ei lahjani kelvannut. Se sattui herkkään paikkaan, siihen joka osaa antaa vaan ei osaa päästää irti antamastaan vaan vaatii vastaanottajan hyväksymistä, hänen vastalahjaansa. Tätä murhetta olin kantanut pitkään yritettyäni aina vain antaa lähimmäisilleni lahjoja, joita vastaanottaja ei syystä tai toisesta halunnut tai voinut ottaa vastaan. Minä olin kaivannut lahjani hyväksymistä, oli se sitten kaurapuuroa tai viisaita ajatuksia, ja pettynyt kun lahjaani ei otettu vastaan.

Onneksi vaimoni tuli kohta hymyillen luokseni ja kysyi minulta mikä minua vaivaa. Luottaen yhteiseen ymmärrykseemme ja jakamiseemme kerroin tunnoistani ja paljastin loukkaantuneen sieluni. Pian hymyilimme yhdessä kun loukkaantunut minäni tuli niin selkeästi ja vaivattomasti näkyviin. Löysin itsestäni vielä yhden parannettavan paikan, menneisyyden pilven, joka alitajuisena oli ohjannut elämääni.

Kun loukkaantumiseni tuli kokonaan nähdyksi, eli siis rakastetuksi, ei jäljelle jäänyt enää mitään, ei mitään mistä pitää kiinni, ei mitään mitään mitä pitäisi suojella ja minkä puolesta pitäisi sairastua ja kuolla. Olimme taas yhdessä jakamassa, elämässä tätä loputonta luomisen hetkeä. Jaoimme ja rakastimme, olimme yhtä nyt aivan niin kuin olimme aina olleet. Elämässä kaikki on yhtä.

PS. Tänään sain uuden nettisivustoni valmiiksi. Poikani Artun suunnittelema ja vaikuttava. Ole hyvä www.spiritaland.com tai

spiritaland3-fi

Kommentoi!

kommenttia