Alkoholikupla

Vapaa viinistä!

Punaviinilasi takkatulen edustalla. Skumppalasi sushiannoksen vierellä. Pienpanimon erikoisolutpullo lasin vieressä, laiturinnokassa. Tyypillisiä postauksia Facebookissa viikonlopun kynnyksellä, saatesanoina ”Ansaittu lasillinen rankan viikon jälkeen!”

Kuinka monella se oikeasti jää lasilliseen? Kuinka moni juo koko pullon?

Mielikuvat ja todellisuus ovat joskus aika kaukana toisistaan, ja alkoholiriippuvuus on nykyään helppo naamioida harrastukseksi.

Alkoholi on lähestulkoon kaikkialla, eikä sitä kyseenalaisteta. Suurelle osalle aikuisväestöstä viikonloppuun kuuluu alkoholi. Monille myös arkeen. Sitä käytetään rentoutumiseen, mutta myös juhlimiseen, se ”ansaitaan” rankan työpäivän päätteeksi, kun on saatu lapset nukkumaan. Jo tiistaina alkoi FB:ssa näkyä viinipostauksia, oltiin ”lasillisilla” jossain.

Aika moni jakoi taannoin ”tutkimuksen”, jonka mukaan kaksi lasillista punaviiniä illassa laihduttaa. Jutussa kyllä mainittiin, että marjamehu ajaisi saman asian, mutta otsikossa ja kuvassa komeili punaviini.

Minä olin suunnilleen saman painoinen kuin nyt, kun tissuttelin salaa ja suoritin elämääni. Kun juo kylmää valkkaria, ei sen kanssa tee mieli suklaata, jätskiä tai vaikkapa makkaraa. Sitä paitsi kun join, minun piti kompensoida se epäterveellisyys muulla tavalla, sillä enhän halunnut, että juominen näkyy ulospäin. Joten kyllä, viinin juominen saattaa periaatteessa laihduttaa, mutta ei terveellä tavalla. Se kerryttää rasvaa sisäelimien ympärille, ja lopettamisen ulkoiset hyödyt näkyvätkin aika pian kaventuvana vyötärönä.

Kun juo kaksi lasia viiniä ennen nukkumaanmenoa, ei saa nukuttua. Munuaiset käyvät kierroksilla ja pitävät hereillä, vaikka väsyttäisi kuinka. Väsymys saa seuraavana päivänä haksahtamaan epäterveellisiin herkkuihin, raskaampaan ruokaan tai jatkamaan viinilinjalla. Pian sitä huomaa, että joko pitäisi juoda tarpeeksi vähän (12 cl) tai tosi paljon, että saa nukuttua.

Toinen juttu: alkoholi turvottaa, koska se häiritsee nestetasapainoa ja työllistää munuaisia. Viinillä ei kasva kaljamaha, mutta kyllä viinitissuttelu ennen pitkää alkaa näkyä naamasta.

Pantuani korkin kiinni, olen kuullut monelta, kuinka he juovat viiniä vain maun vuoksi. ”Voisin kyllä muuten lopettaa, mutta minä pidän viinin mausta! Mitä on hyvä ruoka ilman hyvää viiniä?”

Todellisuudessa suomalaiset juovat yhä paitsi satunnaisesti hienoilla päivällisillä myös iltamyöhään, viikonloppuisin, juhlapyhinä ja humalaan saakka. Viini on kyllä kasvattanut suosiotaan, mutta sitä juodaan muulloinkin kuin ruoan kanssa.

Kaiken kaikkiaan suomalainen alkoholikulttuuri on muuttunut sallivaksi nyt kun se ei enää ole ”kossua liiterin takana”, vaan vuosikertaviiniä tai pienoispanimon olutta niille kuuluvista laseista. Alkoholinkäyttöä pidetään sosiaalisena käytöksenä, me suorastaan ihannoimme sitä. Kenenkään ei tarvitse selitellä miksi juo, mutta jos ei juo…

Alkoholi on koskematon, Hesarissakin julkaistaan nykyään pienpanimoharrastajien haastatteluja otsikolla ”Ale sopii aloittelijalle.” Tupakointikin (tupakoijaraukat, heitä kohdellaan kuin rikollisia tänä päivänä) on ok, jos tupakoijalla on toisessa kädessään viinilasi. Silloin hän on juhlapolttaja, eikä se ole ollenkaan niin paha!

Kun katsoo juopuneita (kyllä niistä vuosikertaviineistäkin tulee humalaan), toimintamme alkaa näyttää absurdilta. Bileissä hankkiudumme porukalla epäsosiaaliseen tilaan: loppuillasta kukaan ei enää kuuntele ketään, ihmiset kertovat uudestaan ja uudestaan samoja juttuja. Meno on kuin dementiakodissa.

Alkoholilla on suuri merkitys myös monen kohtuukäyttäjän elämässä. Skumppa sopii lähes kaikkialle, se kruunaa juhlan ja juhlistaa arjen. Ja koska halutaan jatkaa juomista (kuvitellaan, että elämä on kauheaa ilman alkoholia, mitä kivaa on selvänä olemisessa?), sitä pitää yhdessä todistella koko ajan: viini laihduttaa, samppanja parantaa muistia, olut sopii diabeetikolle. Kukahan näitä hömppätutkimuksia rahoittaa?

Alkoholibisnes kukoistaa. Tuskinpa alkoholi kaipaa edes mainostamista, käyttäjät tekevät sen itse. Suurin osa meistä on pienestä pitäen oppinut liittämään alkoholiin positiivisia mielikuvia, mutta sitä ne vain ovat: mielikuvia.

Parasta alkoholin nauttimisessa onkin nimenomaan se ajatus hetkestä ennen korkkaamista. Se on se kohokohta, jonka jälkeen ei ole odotettavissa mitään sen parempaa. Jääkylmän oluen korkkaaminen saunaterassilla, kun iho höyryää. Skumppapullon poksautus ystävien kanssa riehakkaalla mielellä. Ison punaviinilasillisen pyörittely ja nuuhkiminen takkatulen loimuttaessa taustalla. Kaikki tunnelmallisia mielikuvia, mutta eihän se tunnelma todellisuudessa kestä kuin hetken. Ensimmäisen hörpyn jälkeen taika on rauennut, eikä siitä eteenpäin seuraa oikeastaan mitään mielenkiintoista.

Kun minulta kysytään, enkö kaipaa skumppaa tai valkoviiniä, niin rehellinen vastaus on: en. Alkuun kaipasin hetkittäin mielikuvia, joita niihin liitän. Mutta kun on tarpeeksi monta kertaa nautiskellut alkoholitonta juomaa saunaterassilla, juhlinut ystävien kanssa selvin päin ja istunut takkatulen äärellä kuuman kaakaokupin kanssa, haikeus väistyy. Tilalle on tullut muita mukavia mielikuvia.

Eikä minulla ole vain mukavia mielikuvia alkoholista. Esimerkiksi muistan liiankin hyvin, miltä maistuu auringossa lämmennyt valkoviini festivaaleilla. Tai väljähtänyt olut. Tai laivapuffetin hanaviinit. Niitä ei todellakaan nautita maun vuoksi. Tai se hirveä haju, joka lähtee avatuista puolikkaista olutpulloista, joita on jäänyt pitkin kämppää juhlien jäljiltä. Ja se tunnelma, mikä on, kun niitä siivoaa pää jyskyttäen olo hapokkaana. Mitään näistä ei ole ikävä.

Nyt, oltuani noin kymmenen kuukautta raittiina, streittarina, absolutistina tai miksi sitä nimittääkään, ihmettelen miten minulla oli ikinä aikaa ja energiaa tuhlattavaksi viinipöhnäilyyn. Sillä sitä se hillittykin tissuttelu lomamatkoilla tai mökkiviikonloppuna on: pöhnäilyä. On vähän puudutettuna koko ajan.

Kuluneiden kuukausien aikana olen systemaattisesti lisännyt arkeeni asioita, jotka tuottavat iloa ja poistanut niitä jotka ahdistavat. Minulla ei ole enää tarvetta turruttaa itseäni tai tunteitani, päinvastoin: haluan nauttia joka hetkestä aivot kirkkaina ja tuntea tunteet ”raakoina”.

Yksi erityisen haitallinen alkoholimyytti on, että sen lopettaminen on kauhean vaikeaa ja että loppuelämä pitää jotenkin taistella viinanhimoa vastaan.

Ei se ole. Kun ymmärtää ja uskoo, että voi itse valita, ja kun huomaa mitä kaikkea se valinta mahdollistaa, lopettaminen ja raittiina pysyminen on naurettavan helppoa. Riippuvuuksista – oli se sitten alkoholi, huumeet, pelaaminen, seksi tai mikä tahansa –  irti pääseminen ja vapautuminen on helppoa, kun opettelee ajattemaan uudella tavalla ja alkaa tehdä itselleen hyvää.

 

***

”Kenelläkään ei ole sen hauskempaa, kuin mitä itse itselleen järjestää.” – Tove Jansson

***

Voi tilata Vapaa viinistä kirjan täältä:

http://www.basambooks.fi/kirja/9789522605313/vapaa-viinista/

Kommentoi!

kommenttia