Asenne ratkaisee aina

”Älä ole omien unelmiesi este”, sanoo pyörätuolilla maailmanympärimatkalle lähtenyt Sanna Kalmari puhuessaan liikuntarajoitteisten matkailusta Helsingin Sanomissa.

Aihe kolahti.

Ei siksi, ettenkö pääsisi omin jaloin matkustamaan haluamiini paikkoihin, vaan siksi, että tavoitin liikuntarajoitukseen liittyvän sosiaalisen ulottuvuuden.

Ihminen, joka käyttää sähköistä pyörätuolia liikkumiseensa, ei ole vammainen diagnoosinsa vaan ympäristönsä takia. Sosiaalinen ympäristö tekee ihmisestä vammaisen. Vammaisuus rakentuu vuorovaikutustilanteissa koetuista sosiaalisista kokemuksista.

Näin myös ruokapuolella.

Olen lähestynyt tätä aihepiiriä useilla luennoillani, sillä en väsy puhumasta vatsavaivojen sosiaalisesta merkityksestä. Siis siitä, miten me asiat koemme ja tunnemme ja millaisia merkityksiä vatsavaivat saavat ihmisten elämässä ja arjessa.

Merkitykset ovat yhtä yksilöllisiä ja ainutlaatuisia kuin jonkun yksittäisen ruoka-aineen sopivuus jonkun herkälle vatsalle. Ne ovat totta ihmiselle itselleen.

Tämä on lääketieteen parissa työskenteleville ja monille ravitsemusalan asiantuntijoillekin vaikeasti avautuva osa-alue, sillä tutkimusperinteisiin ei kuulu luulotautien käsittely ja hoito. Sosiaalitieteiden parissa aihetta voitaisiin sen sijaan lähestyä kysymällä, miltä sinusta tuntuu.

Kokemuksella on merkitystä.


Identiteettinä ruokavammaisuus

Kun ihminen saa diagnoosiksi ärtyvän suolen oireyhtymän, hän tajuaa hyvin pian olevansa ruokavammainen. Erilainen kuin muut. Erikoinen ja vaikea. Henkilö, jota muiden pitää huomioida ja palvella. Tyyppi, joka aiheuttaa vaivaa muille rajoitustensa takia.

Se on raskasta erityisesti silloin, kun huomaat sen olevan ongelmallista muille. Usein se myös osoitetaan sinulle sanoin, elein tai ilmein. Saatat itse olla tasapainossa omien ruokarajoitustesi kanssa, mutta vaivaannut siitä, kun muut tuskailevat. Toisen liioiteltu vaivannäkö korostaa sinun epänormaaliuttasi, vaikka et mitenkään pyrkisi tekemään asiasta numeroa.

Poikkeuksiakin toki on.

Yövyin pari viikkoa sitten Jyväskylässä Hotelli Cumuluksessa. Perinteiseen tapaani en enää aseta kovin suuria odotuksia hotelliaamiaiselle, sillä ne pursuavat viljoja, sokereita, kermajuustoja ja leikkeleitä tai muuta raskasta syötävää.

Vatsalleni kelpaa aamun aloitukseen ainoastaan tuhdiksi tuunattu puuro, minkä vuoksi runsainkaan aamiaiskattaus ei tuota minulle iloa.

Myönnän. Olen joskus vaikeillutkin aiheesta.

Laitoin huonevarauksen erikoistoiveisiin maininnan gluteeniton kaurapuuro, mutta minulla oli silti käsilaukussani mukana pieni pussi omia puurohiutaleita sekä pähkinöitä varmuuden varalle. En koskaan lähde nälkäisenä tien päälle, sillä pidän aamupalaa päivän tärkeimpänä ateriana. Se nostaa verensokeria yön jäljiltä ja antaa puhtia koko päivään.

On sillä muitakin terveysvaikutuksia. Toimistotyöläisen ruokapäivä -kirjan kirjoittaneet Reijo Laatikainen ja Henna Rannikko (2015) esittävät, että aamupala täyttää aivojen energiavarastot, parantaa työmuistia ja keskittymiskykyä, nostaa mielialaa, tukee painonhallintaa ja vaikuttaa koko loppupäivän ruokavalintoihin.


Älä
sure sitä, mitä et voi syödä, vaan iloitse siitä, mikä on hyväksi vatsallesi

Puurokattilan viereen oli aseteltu viisi pussia gluteenittomia kaurahiutaleita. Eikä kulunut montaa minuuttia, kun tarjoilija kantoi eteeni minulle sopivan puurokulhon.

Löysin puuron kylkeen laktoositonta luonnonjugurttia, tuoretta ananasta ja meloninpaloja sekä marjoja. Mysliosaston komponenttiasettelun ansiosta sain puuron päälle vielä pellavansiemenrouhetta, manteleita, pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita.

Näytti ja maistui herkulta!

Puuroa tuunatessani panin merkille jäämurskan sekaan upotetut smoothiekannut. Shottilasillinen kylmää ja lusikoitavaa smoothieta olisi vielä uponnut.

Tarjoilijaa ei vähääkään vaivannut alkuperäisten smoothiepullojen raahaaminen keittiöstä. Hän odotti kärsivällisesti, kun minä tavasin pienellä präntättyä pullonkylkeä. Ensimmäinen pullo ei sopinut; se sisälsi mangoa ja persikkaa. Toisessa oli omenaa ja päärynää.

Joidenkin hedelmien luonnollinen sokeri voi olla liikaa herkälle vatsalle varsinkin, jos hedelmässä on enemmän fruktoosia kuin glukoosia. Tällöin fruktoosin imeytyminen heikkenee, mistä aiheutuu vatsaoireita.

FODMAP-ruokavalion alkuvaiheessa olisin kaivanut tässä vaiheessa esiin vielä puhelimeni ja tarkistellut joidenkin ruoka-aineiden sopivuutta listoiltani. Näihinkin onneksi lopulta rutinoituu.

Kolmas pullo näytti lupaavalta.

”Ihanaa, että se sopii sinulle!”, tarjoilija hymyili, eikä ilmeessä näkynyt merkkiäkään tuskastumisesta.

Minä hain shottini ja mutustelin smoothien ilolla.


Hyvä mieli on yhtä tärkeää terveydellesi kuin hyvä ruoka

Olen oppinut matkan varrella sen, että hyvän olon tunteeseen ja ravintolakokemukseen vaikuttaa onnistuneen palvelukokemuksen lisäksi myös oma asenteesi; onko se synkkä vai valoisa.

Synkkämielinen näkee vain ne ruoat, joita hän ei saa syödä. Harmittelee rajoituksiaan. Vertailee itseään muihin. Elämä on yhtä pitkää kieltolistaa ja ankeita annoksia.

Positiivisella asenteella varustettu henkilö keskittyy nauttimaan niistä ruoista, jotka tuntuvat vatsassa hyvältä. Iloitsee siitä, että herkälle vatsalle sopivia ruokia on loppujen lopuksi melko paljon, ja hyväksyy sen, että kaikki tarjolla oleva ei ole sinua varten. Hän opettelee tietoista syömistä ja lempeää valikointia vatsan hyväksi.

Hyvä mieli on loppujen lopuksi yhtä välttämätöntä terveydellesi kuin hyvä ruoka, toteaa maailmankuulu ayurvedalääkäri Janesh Vaidya. Onnen tunne ei ainoastaan synny siitä, mitä sinulle tapahtuu, vaan se on myös ajatuksesi tulosta.

Onnellisuuteen kykenee vain ihminen, jonka mieli on valoisa. Rajoituksista huolimatta.

PS. Viilenevässä syysssäässä keho kaipaa jotain lämmintä. Kokeile kuvassa näkyvää kaakao-kurkumalattea. Ohjeen löydät FODMAP-keittiöni -blogista.

Kommentoi!

kommenttia