Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Elämä nimittäin. Kenellä olisi mennyt, jos ihan oikea kuninkaallinen prinsessakin kärsii syömishäiriöstä ja rakkausdraamoista. Ja kuolee lopulta auto-onnettomuudessa.

Ensin et saa sitä, mitä haluat ja mistä haaveilet. Toteutumattomat unelmat surettavat. Pudonnut jäätelöpallo suututtaa ja itkettää lapsena, menetetty projekti tai hävitty tonttijako aikuisena. Usko mahdollisuuksiin ja kykyihin on koetuksella.

Kunnes vihdoin onnistut ja saat tavoittelemaasi, mutta pian et enää haluakaan sitä. Arvostus ja kiitollisuus kauhtuvat haaleaksi itsestäänselvyydeksi.

Niinpä et enää tiedä, mitä haluat. Olet eksyksissä itsesi ja elämän kanssa.

Myöhemmin elämässä ymmärrät, mitä olisit halunnut, olisit tehnyt, olisi kannattanut haluta. Ymmärrät, ettei se ole enää mahdollista, tai on ainakin hyvin epätodennäköistä. Tai työlästä. Olet tutustunut elämän lakeihin. Tiedät, että vastavirtaan voi uida, mutta se on kovin raskasta. Ehkä voisikin istuskella tässä rantapenkereellä sen sijaan. Harjoittaa läsnäoloa.

Katselet elämää kuin palanutta paahtoleipää, jota sinun vielä kolme minuuttia sitten teki kovasti mieli. Vain minuutti liikaa paahtimessa ja paahtoleipä on mennyttä. Pilalla. Kuten elämä. Kymmenen vuotta liikaa? Kymmenen vuotta liikaa äitiyteen, uravalintaan, kymmenen vuotta on ehkä liian pitkä aika eläkeikään.

”I’ve still haven’t found what I’m looking for” todistaa U2 hittikappaleessaan, ja miljoonat laulavat mukana.

Mitä haluan? Entä mitä kannattaa tahtoa?

Tahdon lisää aikaa! Vähemmän stressiä! Ja kun näitä saan jopa enemmän kuin halusin, ikävystyn, syrjäydyn. Ehkä kannattaakin konsultoida viisaampaa tahoa tahtomisen kohteiden suhteen? Ja miksei samalla viisainta mahdollista, sillä coachingia on jo tullut kokeiltua.

Otaksun, että Jumalalla on viisas tahto, joka vähät välittää yksilön tahdosta. Se palvelee suurempaa tarkoitusta. Mielemme ehkä vain rakentaa näppäriä uskomuksia tulevien tilanteiden ja yksilön kohtalon hallinnasta. Tarpeellinen suojamekanismi, jolle on vieläpä mahdollista saada sparrausta milloin tahansa aikaa varaamatta, ilmaiseksi, kotoa käsin ja käsittelemättä hankalia kysymyksiä.

Uskomme, että Hyvä Jumala toteuttaa juuri minun tahtoani. Hän vain kuuntelee. Minulta odotetaan lähinnä kärsivällisyyttä, malttia. Mutta lapsen iltarukous pyytää pihan suloisten pupujen paranemista viruksesta, vaikka suurempi tarkoitus hävittää pupukantaa epidemialla. Ehkä Hyvä Jumala vain armahtaa minua ymmärtämästä, että elämä on yksilön näkökulmasta melkoista arpapeliä, eikä minulta kysytä, milloin haluan osallistua ja milloin en. Kortteja jaetaan taas kerran, elämän kasino on jokaiselle pakollinen paikka viettää aikaa.

Ehkä toivo on kuitenkin paikallaan, se auttaa jaksamaan läpi vuosikymmenten. Yksi korteistahan on ässä joka kierroksella. Ehkä juuri seuraavalla se on tässä?

Kommentoi!

kommenttia