Entisen joogatosikon tunnustuksia

Olen usein miettinyt sitä, miten minuun suuresti vaikuttanut sveitsiläinen psykologi C. G. Jung varoitteli länsimaalaista yleisöään ryhtymästä intialaiseen joogaan. Hänen mukaansa eksoottisten menetelmien ja oppien omaksuminen on kuin ”koreiden vaatteiden pukemista” ja vieraannuttaa ihmistä entistä enemmän todellisesta olemuksestaan.

Näkemyksen epämuodikkuudesta huolimatta siinä on mielestäni vinha perä. Vaikka jooga oikein ymmärrettynä tarjoaakin universaalisti toimivia välineitä itsetuntemukseen, saattaa se myös johtaa harhapoluille. Nähdäkseni vaara on erityisen suuri, mitä tulee mielikuviin harjoituksen päämäärästä ja siitä, millainen joogin pitää olla.

Vimmaista etsintää

Kun aloin tutustua joogaan, kuvittelin nuoren idealistin aivoillani, että jokainen joogasta kiinnostunut tietysti tavoittelee, jos ei metafyysistä vapautumista, ainakin jonkinlaista sisäistä kehitystä ja korkeampia tajunnantiloja.

Minun ei tarvinnut kauaa käydä joogatunneilla, kun huomasin olevani väärässä. Useimmille joogasalilla tapaamilleni ihmisille jooga oli keidas arjen keskellä, tervetullut lepohetki kerran viikossa, jonka avulla jaksoi taas seuraavaan kertaan.

Itse etsin kuitenkin jotain muuta. Ajoittaisen levähdyshetken sijaan halusin jäsentää arkeni joogan avulla. Halusin muuttaa itseni ja murtautua arkitajuntani ulkopuolelle. Silloinen joogaopettajani oli onneksi mies paikallaan. Hän osasi toisaalta toppuutella vimmaani, toisaalta opettaa minulle muutakin kuin asanoita.

Idealismistani ja innokkuudestani huolimatta en kuitenkaan kyennyt hyppäämään suoraan syvään päähän. Esimerkiksi gurun palvonta ja muut suoremmin hindulaisuuteen liittyvät tavat olivat vaikea pala sulattaa. Nämä seikat yhdessä tiedonjanoni kanssa ajoivatkin minut omille teilleni ja tutustumaan muihin joogatyyleihin.

Pitkä odysseiani johti minut lopulta astangajoogan pariin. Systemaattinen ja vaativa harjoitus tuntui sopivan päämääräsuuntautuneelle mielelleni. Harjoitin säännöllisesti ja antaumuksella, joskaan en niellyt kaikkea pureksimatta. Pidin esimerkiksi ajatusta kuupäivistä hassuna, koska en muutenkaan uskonut astrologiaan. Edistyin kuitenkin nopeasti.

Parin vuoden jälkeen tuli kuitenkin seinä vastaan. Harjoitukselle oli yhä vaikeampi löytää aikaa, se lakkasi tuottamasta iloa ja alkoi maistua puulta. Seurasi pitkä, ankea jakso, jota voisi parhaiten kutsua nimellä…

Joogakriisi!

Kaikkiin prosesseihin kuuluu, että alkuenergian laannuttua saavutaan risteykseen, jossa edistyminen joko pysähtyy, sen suunta muuttuu tai se – yleensä erityisten ponnistusten kautta – jatkuu entiseen suuntaansa. Tämä pitää paikkansa myös joogan suhteen.

Joogakriisini ajoittui melko tarkasti samaan aikaan, jolloin kirjoitin Erakkomajoista kuntosaleille. Sen lisäksi, että uppouduin täysipäiväisesti syvälle joogan filosofiaan ja historiaan, jouduin samalla selvittelemään, miksi ylipäätään harjoitan joogaa, miten minun sitä pitäisi harjoittaa, ja onko koko hommassa mitään järkeä.

Käytännössä tämä tarkoitti kuukausien mittaisia taukoja asanaharjoittelussa, syyllisyyden ajamaa väkisinharjoittelua ja toisenlaisten lähestymistapojen kokeilua. Koko puhdasoppinen astanga, jolle olin tuolloin omistautunut, sai lopulta jäädä. Totesin, että ne päämäärät, joita olin aiemmin tavoitellut, eivät ehkä olleetkaan todellisia, mahdollisia tai mielekkäitä. Siksi harjoituksenikaan ei voinut jatkua samanlaisena.

Nyt kun jälkikäteen ajattelen asiaa, tajuan, että kaikesta kriittisyydestäni, skeptisyydestäni ja asiaan perehtymisestäni huolimatta minua ajoivat pitkään omat mielikuvani siitä, millaista joogan ja joogin elämän pitäisi olla. ”Joogakriisissä” oli kyse kuvitelmien ja todellisuuden kohtaamisesta. Sen myötä tietty vakavamielisyys, jolla olin aiemmin suhtautunut joogaan, putosi pois. Huomasin, ettei päivittäinen asanaharjoitus oikeastaan ollutkaan minulle kovin tärkeää. Höllensin myös roimasti monia joogisina pitämiäni elämäntapojani.

Jotkut asiat eivät kuitenkaan muuttuneet: meditaatio, joka oli ollut osa harjoitustani jo aivan alkuvaiheista, tuli entistä tärkeämmäksi. Pian yllätyin löytäessäni itseni myös vähän väliä tekemässä spontaanisti asanoita musiikkia kuunnellen ja rupattelevani sen lomassa vaimoni kanssa. Harjoitus, johon olin suhtautunut pitkään uskonnollisella hartaudella oli muuttunut joksikin paljon mutkattomammaksi.

Keinojen ja päämäärien oikea suhde

Ymmärrän yhä, miksi asanaharjoitteluun voi suhtautua rituaalina, jolle on pyhitetty oma aikansa ja paikkansa. Omistautuneen ja säännöllisen harjoituksen avulla on mahdollista saavuttaa asioita, jotka ovat muuten tavoittamattomissa. On kuitenkin tärkeää olla tietoinen siitä, mitä päämäärää harjoitus palvelee ja johtaako se juuri siihen, mitä itse tavoittelet. En väitä saavuttaneeni mitään syvällistä oivallusta joogan päämäärästä. Siitä, mikä itselleni on tärkeää ja mihin itse pyrin, olen kuitenkin oivaltanut jotain.

Tämä kaikki on opettanut minua myös arvostamaan joogan moninaisuutta. Kaikki jooga ei ole samanlaista, eikä kaikki jooga ei johda samaan päämäärään. Joogaan kuuluu niin syvää uskonnollisuutta, pinnallisuutta, häikäiseviä henkisiä korkeuksia, fyysistä taituruutta, hämärää magiaa, elinvoimaisuutta ja kauneudenpalvontaa, kaupallisuutta, yhteiskunnallista aktivismia, terveyttä, loukkaantumisriskejä, suorittamista, rentoutumista, huijareita, pyhimyksiä, fanaatikkoja, sunnuntaijoogeja.

Vaikka se kuulostaakin perin juurin länsimaiselta, modernilta ja joogan perinteelle vieraalta, minusta jokaisen on hyvä itse selvittää, mitä oikeastaan tavoittelee joogalla. Ehkä siksi, että niin monet meistä ovat perin juurin länsimaisia ja moderneja ihmisiä. Kaikkea toimintaamme motivoi halu saavuttaa jotakin, myönnämme sitä itsellemme tai emme. On tärkeää varmistaa, että se, mitä haluamme saavuttaa, ja mitä se vaatii, ovat oikeassa suhteessa keskenään, ja ettemme käytä joogaa piiloutuaksemme joltain todellisemmalta.

Kuva: Freepik

 

Matti Rautaniemi (synt. 1981) on joogan historiaan perehtynyt uskontotieteilijä, toimittaja ja kääntäjä. Hän on valmistunut teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja tekee parhaillaan Åbo Akademissa väitöskirjaa joogan historiasta Suomessa. Joogin lukulamppu -blogissa Matti tarkastelee joogamaailman nykyilmiöitä, menneisyyttä ja tulevaisuutta omaperäisellä otteella.

Basam Books julkaisee Matin esikoiskirjan Erakkomajoista kuntosaleille – miten jooga valloitti maailman syyskuussa 2015.

Erakkomajoista kuntosaleille facebook-sivulla voit seurata kirjaan liittyviä uutisia ja ajankohtaisia joogakuulumisia maailmalta. Käy tykkäämässä!

Matin aiempiin julkaisuihin kuuluvat suomennokset D. T. Suzukin ja Erich Frommin teoksesta Zen ja psykoanalyysi (FT Mika Pekkolan kanssa, Basam Books 2012), sekä Daniele Bolellin kirjasta Luo oma uskontosi (Basam Books 2014). Kirjat ovat saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Tule kuuntelemaan Matin luentoa joogan matkasta erakkomajoista kuntosaleille Viisas elämä -messuille syyskuussa: www.viisaselamamessut.fi

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia