Herääminen on poisoppimista

Monesti käsitys heräämisestä liittyy johonkin suureen taivaalliseen kokemukseen, joka yhtäkkiä saa meidät tietoisuuden tilaan. Sisäisistä taisteluista matkalla puhutaan kyllä ja, että joudumme kohtaamaan sisäisen pimeytemme. Asia on kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi johtuen siitä, että olemme rakentaneet itsemme monimutkaiseksi. Kyse ei myöskään ole mistään ylimaallisista ilmiöistä eikä asia vaadi ensimmäistäkään elämää suurempaa termiä tai nimitystä. Käytännön prosessi on kaiken sen tunnistamista ja oivaltamista, mikä ei ole totta ja miten se on rakentunut. Tämän jälkeen ja samanaikaisesti se on kaiken läpikäymistä takaisin kohti alkua. On ymmärrettävä mitä ne sanat, joita käytetään todella symboloivat. Jos jäämme pyörittämään termejä ja ajatuksia sillä ymmärryksellä, mikä niihin on liitettyinä, emme huomaa mitä niillä todella tarkoitetaan. Kaikki on purettava, koko ajattelumme sekä sen rakentama minä-käsitys uskomuksineen.

Meillä on erittäin sotkuun ja solmuun mennyt valtava lankakerä selvitettävänämme.
Se on alkanut sotkeutumaan jo pienenä lapsena ja niillä opeilla olemme lisänneet siihen solmuja ja kiristäneet niitä koko elämämme ajan. Jotta siitä saisi siistin ja solmuttoman kerän jälleen, on palattava takaisin sitä reittiä pitkin, mitä pitkin se syntyikin. On mahdotonta ottaa päistä kiinni ja vain vetäistä sitä suoraksi. Solmut vain kiristyvät. Se vaatii huolellista ja kärsivällistä pujottelua jokaisen kiertyneen kohdan läpi. Paikoitellen solmun selvittyä lanka kulkeekin taas hetken vapaasti ja selvitys etenee pätkän helposti, kunnes edessä on seuraava kiristynyt solmu.

Tämä tarkoittaa sitä, että on ensin oivallettava solmuuntumisen ydin. On paljastettava se, minkä ympärille kaikki mutkat ovat syntyneet. Tuo ydin on minä. Ennen kuin kerä alkoi sotkeutumaan, ei minää ollut vielä opittuna. Lanka kulki siinä hetkessä vapaasti sellaisena kuin se tuli. Hyvin pienenä lapsena emme vielä osanneet kieltä ja asioiden merkityksiä sen enempää, kuin olimme tietoisia erillisestä minästämmekään.
Silloin elämä virtasi sellaisenaan tarjoten puhdasta kokemista siinä nyt hetkessä, mikä milloinkin oli.
Kerän sotkeentuminen alkaa mielen tason oppimisesta. Kehon hallintaan liittyvät opit tai käytännön asiat joita tarvitsemme tässä keho-mieli kokemuksessa, eivät aiheuta solmuja elämän virran lankakeräämme. Ne eivät luo olevasta poikkeavia käsitteitä ja uskomuksia, joista mutkat alkavat syntymään.

Sotkeutuminen alkaa siitä, kun alamme oppimaan erillisyyttämme. Meille opetetaan, että olemme erillinen erityinen yksikkö, jolle annetaan nimi ja käsite minä. Siitä eteenpäin kaikki alkaa pyörimään tuon opitun minän ympärillä. Ensimmäiset takkukohdat alkavat muodostumaan, kun ilmaisemme jotain tunnetta, josta meille sanotaan, ettei se ole hyvä. Lapsi on vain vapaasti kuljettanut elämänlankaa jossa vaikkapa ikävä tunne on saanut aikaan kiukustumisen. Aikuinen on kuitenkin antanut ymmärtää, ettei niin saisi tehdä, jonka kautta lapsi oppii keräämään lankansa myttyyn ja piilottamaan sen selkänsä taakse. Ensimmäinen solmunalku on syntynyt. Olemme oppineet jotain, mikä ei vaikuttaisi olevan hyväksyttävää. Se mikä ei ole hyväksyttävää tulee piilottaa, sillä lapsella ei ole siihen muuta keinoa.

Lapsi ei palaa takaisin selvittämään jo myttyyn keräämäänsä lankakasaa vaan jatkaa eteenpäin vapaana tulevaa lankaa pitkin. Kunnes kohtaa seuraavan tilanteen, jossa jotain ei hyväksytä. Hän oppii ehkä jopa hieman kapinoimaan tilannetta vastaa, mutta häviää aina. Samalla tuo myttyyn kasattu lanka alkaa jo kiristymään solmuksi. Hän oppii matkimalla myös keräämään vapaana olevaa lankaa itselle sillä niin hän on muita seuraamalla oppinut. Tämä on minun ja tuo on sinun. Minä haluan lisää. Hän oppii, että jos minä en saa, on se minulta pois. Hän keräilee vapaata lankaa kasaan vaikka ei sitä tarvitsisikaan. Jokainen tietää miten vapaalle langalle käy, kun sitä vedetään rullasta ulos enemmän kuin mitä kulutetaan. Hetkessä se on jo sotkeentunut siten, ettei se enää kuljekaan sujuvasti vaikka sitä käyttäisikin. Samalla tavalla olemme keränneet muiden esimerkin kautta uskomuksia ja käsityksiä siitä, mitä mikäkin tarkoittaa ja miten asioiden tulisi olla. Olemme omaksuneet uskomusmaailman missä osa luonnollisista toiminnoista ja tunteista näyttäisi olevan hyväksyttäviä ja osa ei. Kaikki kielletty on survottu samaan myttyyn yhä lisää sotkeutuvaksi lankaviidakoksi. Tämän hyvin epäselvän ja todella monimutkaisen hässäkän kanssa jatkamme eteenpäin. Koitamme hyödyntää keräämämme sekaista vyyhtiä kaikkiin tilanteisiin elämässämme. Aina käyttäessämme sitä solmut vain kiristyvät ja vahvistuvat. Koitamme kiskoa sieltä vapaata lankaa ja kun sitä ei tule, kiskomme toisesta suunnasta. Kiskomme menneestä tai tulevasta. kaikki kuitenkin lopulta päätyy vain lisäämään ja vahvistamaan olemassa olevaa sotkuista keräämme. Näin jatkamme läpi elämän, jos emme pysähdy tarkistamaan tilannetta ja edes huomaamaan, että sisällämme on pelkkää sotkuista lankavyyhtiä. Meille ei koskaan opetettu kuinka solmut puretaan, opimme pelkästään tekemään niitä lisää. Meille opetettiin se, minkä vanhempamme ja muut ihmiset olivat oppineet. Ei enempää, ei vähempää. Sitä mitä ei ole itse oppinut, ei voi opettaa eteenpäin.

Ensin tulee havainto ja oivallus siitä, että jokin on mennyt pieleen. Lankahässäkän mukana raahaaminen on käynyt liian raskaaksi. Se ei mahdu enää olemaan sisällämme. Se on aivan liian solmussa saadaksemme edes kiinni enää sen vapaasta päästä. Silloin katsomme. Ensin huomaamme tilanteen ja tajuamme, että koko mielemme tuottama uskomusmaailma ja ajattelumme ovat tuottaneet tuon ongelman.
Kun havaitsemme, että ongelma alkoi kohdasta, jossa opimme olemaan erillinen minä näemme, että kaikki muu on sotkeutunut sen ympärille. Kun oikeasti rupeaa kyseenalaistamaan omaa käsitystä itsestä ja näkee läpi sen harhaisen luonteen, tulee oivallus, että asian voi vielä korjata. Ensimmäinen askel heräämiseen on otettu. Ydin on paljastunut ja kiristyneet solmut sekä koko lankahässäkkä pehmenee hieman

Seuraavaksi alkaa purkaminen. On lähdettävä lankaa pitkin takaisin päin kohti alkua. On tarkkaan katsomalla ja kyseenalaistamalla käytävä läpi jokainen muodostunut uskomus eli solmukohta ja purettava se samaa reittiä, kuin se on muodostunutkin. Joskus samaa teemaa koskeva oivallus auttaa avaamaan useamman solmun matkalta. Kaikki mitkä ovat kietoutuneet alun perin syntyneen ympärille. Solmuja on kuitenkin tullut niin paljon ja ne ovat ottaneet niin monia eri tunnevariaatioita, että monesti on käytävä jokainen erikseen läpi aina, kun ne eteen tulevat. Mitä enemmän purkaa sen lähemmäksi pääsee alkuperäisiä eniten kipua ja tuskaa tuottaneita piilotettuja solmuja. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme tästä hetkestä käsin matkanneet lähemmäksi ja lähemmäksi sitä pientä lasta (minää), joka solmumytyn keskellä on kokenut vangittuna tuskaansa kaikki nämä vuodet. Se lapsi ei ole kadonnut minnekään, se on pelkästään piilotettu syvälle sisimpäämme uskomustemme ja ajattelumme alle jossa eristeenä on toiminut visusti takkuuntunut elämänlanka luoden mitä erikoisempia käyttäytymis- ja ajatusmalleja joista roolihahmomme muodostuu. Alla kyyhöttää pelokas aito ja alun perin vapaa elämänkanava odottamassa jälleen vapautumistaan.

Vyyhtiä selvitettäessä ne tunteet, jotka nousevat uudelleen tunnettaviksi ovat tunnetasoltaan sellaisia, joita sen ikäinen ihminen koki juuri silloin, kun ne ovat rakentuneet. Mitä lähemmäksi lapsen kokemaa tunnetta tulet, sen rajummalta se saattaa tuntua. Sillä hetkellä, kun kohtaat uudelleen ne herkän lapsen kokemat ja tukahduttamat tunteet, et ole sen ikäinen kuin olet nyt. Olet uudelleen se lapsi, joka nyt kokee sitä, mitä ei silloin kyennyt ja uskaltanut. Kokemus voi olla jopa rajumpi, mitä se olisi ollut silloin, mikäli tunnetta ei olisi tarvinnut piilottaa. Se on rakentanut tukahdutetuksi tulemisen vuoksi lisää voimaa vuosien saatossa, joten nyt vapautuessaan se syöksyy koettavaksi kaikella voimallaan. Kyseessä on kuitenkin vain tunne joten kestät sen kyllä. Irrota ne tarinat ajattelun tasolla, mitä tuo tunne tuo mukanaan. Ne olivat vain niitä väärin tulkittuja käsityksiä, mitä tunteen ympärille muodostui ja tuli uskotuksi. Sinun ei tarvitse muistaa yksityiskohtia, mutta mikäli niitä nousee tietoisuuteesi, anna tunteiden tulla ja huomaa mihin olet uskonut tuntidesi suhteen kaikki nämä vuodet. Mikään siitä ei ole totta. Vapauta ja pura uskomuksesi. Näin purat sen takkuuntuneen, tiukoiksi solmuiksi muodostuneen lankavyyhdin takaisin siistiksi vapaasti kulkevaksi elämänlangaksi. Kun viimeinenkin solmu on avattu, olet palannut siihen puhtaaseen alkupisteeseen jossa erillisyyttä ei vielä ole syntynyt. Sinulla on elämän tuoma viisaus käytettävissäsi sekä elämän kokemuksen tarjoamat käytännön kannalta tärkeät opit käytettävissäsi, mutta samalla sinulla on se lapsen mukanaan tuoma vapaus ja aitous, minkä olit hukannut.

Herääminen on näin ollen oppimista ulos niistä harhaisista käsityksistä, joita olemme pitäneet totena.
Ego-mielen luomasta harhaisesta minästä vapautumista. Illuusio elämästä vaihtuu luulemisesta ja uskomuksista totuuteen, jonka tietää. Monimutkaisesta tulee selkeää ja yksinkertaista.
Pura painava sotkuinen lankavyyhtisi ja huomaat, ettei sitä tarvitse raahata mukanaan, saadakseen langan riittämään. Sinun ei tarvitse raahata mukanasi mitään vaan saat kaiken tarvitsemasi sitä mukaan kuin sitä tarvitset. Luovu varastoimasta ja vaalimasta jotain sellaista mitä ei lainkaan ole olemassa. Kuvitellessamme sen olevan olemassa, sen paino tuntuu ja saa meidät uskomaan, että lanka ei riitä ellemme kisko.
Kaikki on jo tässä ja nyt. Kaikki on aina ollutkin. Ainoastaan se mitä ei ole eikä ole koskaan ollutkaan, katoaa. Mikään siitä mitä ajattelemme, ei ole totuus.

~Mila Boström~

MindMaster facebook sivu: https://www.facebook.com/MindMasterFin/

Uskalla tuntea ryhmä facebookissa: https://www.facebook.com/groups/1488612511397476/?fref=ts

Kommentoi!

kommenttia