Ihan hyvä päivä

Suunnitelmissani tämä päivä sujui näin: käyn heti aamulla joogassa, palaan sieltä seesteisenä juomaan aamukahvit auringonpaisteiselle pihalle, saan kaikki rästissä olevat kirjoitushommat tehtyä samalla kun edelleen nautiskelen auringonpaisteesta, illalla käymme miehen kanssa kipeästi kaivatun syvällisen keskustelun, elämä hymyilee.

Todellisuudessa päivä alkoi niin, että olin unenpöpperössä illalla laittanut herätyskellon soimaan tuntia liian myöhään. Siihen tyssäsi lupaava joogin ura tältä päivältä. Vilkaisu ulos ikkunasta riitti romuttamaan myös haavekuvat kaikenlaisesta aurinkoisuudesta. Koska nettiyhteys pätki koko päivän, työt jumittivat pahasti enkä saanut aikaiseksi puoliakaan siitä, mitä piti. Bonusyllärinä pakastimen ovi oli jäänyt auki ja pakastin oli umpijäässä. Syvällinen keskustelu eteni, osittain edellä mainituista syistä johtuen, suurin piirtein niin, että ensin hermostuin minä, sitten ärjähti mies ja lopuksi molemmat mököttivät. Pakastin tiputteli säestykseksi vettä lattialle.

Puhun työkseni siitä, miten arki on vaativin henkinen harjoitus ja suurin opettaja, joten tällaisessa opetustilanteessa ei auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen. Mikä meni pieleen? Eipä oikeastaan mikään muu kuin se, että minulla oli odotuksia ja suunnitelmia. Niillehän maailmankaikkeus mielellään nauraa makeasti, varsinkin, jos ne uhkaavat mennä överiksi. Opetus on aina sama: elämää ei voi hallita ja mestaroida oman mielensä mukaan. Pommiin nukkuminen harmitti vain siksi, että mielessäni oli valmis ajatus toisenlaisesta aamusta, johon vertasin todellisuutta. Sama päti säähän, työntekoon ja keskusteluun. Ongelmat syntyivät ainoastaan siitä, että asiat eivät menneetkään haluamallani tavalla, ja siksi nykyhetkeä oli kerta toisensa jälkeen kovin vaikea sulattaa.

Onnellisuuden salaisuus taitaakin aika pitkälle olla yksinkertainen: se, että hyväksyy tämän hetken sellaisena kuin se on sen sijaan, että nurisee ja kapinoi sitä vastaan joka käänteessä. On myös hyvä muistaa, että ihminen saa sitä, mitä tarvitsee eikä välttämättä sitä, mitä haluaa. Itse ei välttämättä aina tiedä parhaiten. Ehkäpä tarvitsinkin lepoa niin liikunnasta kuin työnteosta? Ehkä selkä olisi venähtänyt joogatessa? Ehkä oli iloinen asia, että pakastin tuli sulatettua nyt ennen lomia? Ehkä keskustelun oli tarkoitus jostain syystä odottaa? Ei voi tietää. Onneksi ei tarvitsekaan. Riittää, kun lakkaa vastustamasta sitä, mitä on ja luottaa. Sateiseksi lepopäiväksihän tämä oli oikeastaan ihan hyvä päivä.

Leena Siitonen

Leena on yksi syksyn Viisas elämä -messujen valovoimaisista esiintyjistä! Lisätietoa Hyvät vibat -luennosta löydät täältä.

Leena Siitonen, FM, on henkisen kasvun ohjaaja ja näkijä.

Leena kirjoittaa ja luennoi henkisen kasvun aiheista, järjestää voimauttavia iltoja, ohjaa workshoppeja ja tekee auratulkintoja Iloinen Aura -yrityksessään. Hän haluaa auttaa ihmisiä muistamaan oman sisäisen viisautensa ja voimansa ja rohkaista heitä lempeästi luottamaan intuitioonsa.

Tilaa tästä Iloisen Auran uutiskirje! Saat inspiraatiota henkiseen kasvuun ja heti tilattuasi ilmaisen videoluennon Viisi vinkkiä lempeämpään arkeen.

Tutustu Leenan auratulkintoihin, workshoppeihin, kursseihin ja kirjaan.

Seuraa Leenan iloisia päivityksiä Facebookissa ja Instagramissa.

Onko elämä joskus pelkkää suorittamista? Oletko usein liian ankara itsellesi? Hukutko välillä arjen vaatimusten keskelle? Tervetuloa Rakas ihana minä -verkkokurssille voimistamaan yhteyttä aitoon itseesi ja ottamaan askelia kohti itsesi hyväksymistä ja lempeämpää elämää! Voit aloittaa kuusiosaisen kurssin milloin haluat ja edetä kaikessa rauhassa, omassa tahdissasi.

Kommentoi!

kommenttia