Ilman minua olisin onnellinen

Erillisyysharha, tuo erityistä minää ylläpitävä voima on kaiken kärsimyksemme alku ja juuri.
Tässä yhteydessä ”minällä” tarkoitan sitä minää, joka luulemme olevamme. Sitä, joka on muodostunut elämämme aikana koettujen kokemusten, elämämme aikana muodostuneiden käsitysten ja ajatusten tuloksena sekä niihin liittyvien tunteiden yhteisvaikutuksesta. Sitä tarinaa, jota ajattelemme itsenämme.
Tämä tarina on kiinnittynyt voimakkaasti kehoomme joten minämme on identifioitunut kehoomme.

Tämä ”minä” on hyvin haavoittuvainen. Sen on jatkuvasti ylläpidettävä uskomuksia itsestään ja tehtävä parhaansa, että sellaiset uskomukset, jotka eivät näennäisesti ole hyväksyttäviä muiden silmissä, pysyisivät visusti piilossa ja taas sellaiset käsitykset, jotka koetaan hyväksyttäväksi, pysyisivät muille nähtävissä. Tämä minä on jatkuvassa työssä. Se pyrkii saavutuksiin, se pyrkii näyttämään hyvältä ja se pyrkii antamaan arvostettavan kuvan itsestään. Samanaikaisesti se tekee kaikkensa, että epämiellyttäviksi tuomitut ominaisuudet pysyisivät visusti piilossa. Tätä minä-parkaa käy suorastaan sääliksi, sillä se joutuu raatamaan yli voimavarojensa taukoamatta. Sen on jollain tavalla pyrittävä olevaan erityinen, sillä muuten se menettää täysin arvonsa. Mitä sellaisella ihmisellä tässä maailmassa tekee, joka on täysin arvoton, sanoo ”minä”.

Minällä on näet sellainen kummallinen käsitys, että arvoa voisi pitää yllä sellaisten asioiden avulla, joilla ei arvoa ole lainkaan. Materialla, olosuhteilla, saavutuksilla, ulkonäöllä ja jopa käyttäytymisellä. Minän muodostama arvomaailma on täysin käsittämätön. Sille ei riitä, että koko ”minä” on fiktiivisesti rakennettu kyhäelmä ajatusten pohjalta, vaan se pyrkii vielä kiinnittämään tälle illuusiolle jonkin arvon.
Minä elää omaa harhaista elämäänsä kiinnittyneenä meihin ja vieläpä meidän itse sitä edes tietämättä.

Se kokee jatkuvasti tarvetta puolustaa itseään, se tulee jatkuvasti loukatuksi, se näkee jatkuvasti muita eriliisiä ”itsejä” itsensä ulkopuolella ja tuomitsee niiden sanomisia ja tekemisiä. Se etsii ja näkee jatkuvasti virheitä kaikkialla. Sen on pakko löytää syyllinen kaikkeen tuntemaansa ja kohtaamaansa ja yleensä aina löytääkin. Syyllisenä toimii jokin olosuhde, toinen ihminen tai se itse. Ilman syyllistä se ei tietäisi miten olla.

ilman minua 1

Puhumme siis itsestämme, siitä versiosta, jonka ego on taidokkaasti luonut. Harahaisesta käsityksestä siitä mitä olemme. Paljastan nyt karun totuuden. Sitä ei ole edes olemassa. Sitä ei koskaan ole ollut olemassa.
Olemme luoneet sen kuvittelemalla ja tulkitsemalla elämämme tapahtumia egon väärien selitysten avulla.
Se on vain ajatusten vyyhti, jota raahaamme sinnikkäästi mukanamme.

Todellinen minä, joka tarkoittaa sitä osaa, joka tähän maailmaan on syntynyt sieluna/henkenä ja joka on täysin vailla erillistä arvon määritystä, ei ole edes tietoinen luomastamme harhaisesta minästämme.
Tulemme tänne täydellisenä ja lähdemme täältä täydellisenä. Täynnä puhdasta pyyteetöntä rakkautta, mikä ei voi koskaan meitä jättää. Koskaan syntymättöminä ja koskaan kuolemattomina. Se minä on vain kokemassa fyysistä elämää täysin tyytyväisenä kaikkeen siihen, mitä se kohtaa. Se ei arvostele tai lajittele. Se havaitsee ja tutkii innokkaana. Se hyväksyy ja ennen kaikkea näkee kaiken täydellisyyden. Se on matkalla mukanaan kaikki mitä se tarvitsee ja ottaa mukaansa matkalta palatessaan vain sen, mitä toi mukanaan matkalle lähtiessäänkin.

Se kaikki, mitä itse rakentamamme minä pitää arvossa ja erilaisina kykyinä, joita nostetaan jalustalle on tuolle puhtaalle sielulle vain tapa toimia kanavana ja antaa oma palansa elämän kokemisen moninaisuudelle täysin luonnollisena osana olemista. Sille taidolla ei ole muuta merkitystä. Sillä ei ole agendaa, jonka mukaan se etsisi mainetta, kunniaa ja erityisyyttä tekemistensä avulla. Se on vain ja ainoastaan, antamassa ja jakamassa kaiken sen mitä sillä on, sillä se ymmärtää, että kaiken minkä se havaitsee on osa häntä itseään. Kaiken minkä teen, teen itseäni varten. Mutta vilpittömin sydämin antamalla, ei egoistisin syin olla erityinen ja metsästää mainetta ja mammonaa pienelle erityiselle minälleni.

On siis tavallaan kaksi minää, joista vain toinen on totta. Toinen on kuvitteellinen hahmo, joka pilaa elämämme. Ilman jälkimmäistä, olisimme aina onnellisia.

Jokainen on kokenut varmasti sellaisia ilon hetkiä, joissa on keskittynyt johonkin ihanaan tai hauskaan ja nauttinut hetkestä täysin siemauksin. Jos miettii tarkkaan, niin yleensä tilanteet joissa vilpitön ilo on suurimmillaan, ovat tilanteita, joissa ei ole tullut ajatelleeksi lainkaan itseään. Huomio on ollut jossain kokonaan muualla ja on sillä hetkellä unohtanut itsensä täysin.

Tämän jätän viimeiseksi ajatukseksi tämän kirjoituksen loppuun. Tarkkailkaa. Älkää uskoko mitä sanon vaan tarkkailkaa. Olkaa hereillä ja huomatkaa itse.

Me olemme ikuisia olentoja ja jokainen on jo täydellinen. Riisutaan vaan ne itse rakennetun ”minän” feikki vaatteet pois päältä häiritsemästä ja huomaamme, että olemme yhtä ja samaa kaiken olevaisen kanssa.
Sellaista on herääminen todellisuudelle.

ilman minua2

Olette kaikki rakkaita. Kuinka muuten olisi mitenkään mahdollista edes olla.

~Mila Boström~

On ilo olla mukana Viisas Elämä bloggarina ja painotan blogikirjoitukseni tänne.
Linkitän ne myös omien sivujeni blogiin http://mindmaster.fi sivustolle. (kunhan saan aikaiseksi 🙂
Facebookissa: MindMaster

Viisas Elämä kirjavalikoimasta löytyy värityskirjani ”Meditoi Värittäen”.
http://basambooks.fi/kirja/978-952-260-464-4/meditoi-varittaen/

Syksylle on suunnitteilla esikoisteos työnimeltään ”Vapaaksi mielen vallasta”.

Kommentoi!

kommenttia