Instagramin asana-akrobaatit

”Niiden, jotka haluavat edistyä joogassa, tulisi pitää hathajoogan tiede salassa. Salattuna siinä on voimaa, mutta paljastettuna se on voimatonta.” – Hathayogapradipika 1:11.

Nykyinen joogailmiö perustuu pitkälti joogan, tarkemmin sanottuna jooga-asanoiden visuaaliseen esittämiseen ja kuvien välittämiin mielikuviin. Jos meditaatio on huomion herkeämätöntä keskittämistä harjoituksen päämäärään, on modernin joogan päämäärä ”yoga body”, voimakas, notkea, elinvoimainen keho.

Joogakehon ihanne elää tänä päivänä etenkin kuvapalvelu Instagramissa, jonne lukemattomat ihmiset postaavat päivittäin satoja, jopa tuhansia ”joogaselfieitä”. Petri Leppänen ja Tommi Tukiainen käsittelevät ilmiötä mainiossa Joogaa! –kirjassaan ja jakavat ”instagramjoogan” kahteen kategoriaan:

1) Kuvat (naisten) takamuksista, joiden yhteys joogaan jää useimmiten hieman epäselväksi.
2) Kuvat (usein akrobaattisista) asanoista inspiroivilla lainauksilla höystettynä.

Sivuutan suosiolla ensimmäisen kategorian ja keskityn jälkimmäiseen, johon siihenkin usein kuuluvat hiekkarannat, auringonlaskut ja bikinit. Tällaiseen kuvastoon pääsee kätevästi tutustumaan esimerkiksi hashtagin #yogaeverydamnday avulla.

Kuvissa nuoret ja kauniit ihmiset poseeraavat yli-inhimilliseltä vaikuttavissa asennoissa henkeä salpaavissa maisemissa. Kuvien yhteyteen liitetyt tekstit kehottavat seuraamaan unelmiaan ja elämään joka hetken täysillä. Vaikuttaa perin juurin nykyaikaiselta, eikö?

Kolme ”instajoogia”

Instagramjoogan tunnetuin edustaja on Aruballa majaileva Rachel Brathen (yoga_girl), jolla on tällä hetkellä 1,5 miljoonaa seuraajaa – huomattava määrä jopa aikana, jolloin ”tykkäämisen” ja ”seuraamisen” kaltaiset sanat ovat käytännössä menettäneet merkityksensä. Brathen ilmentää kaikkia nykyjoogan stereotyyppisiä piirteitä hehkeästä ulkonäöstä ällistyttävään kehonhallintaan ja positiivisuutta uhkuviin kuvateksteihin.

Toinen suosittu instagramjoogi on astangajoogaopettaja Kino Macgregor (kinoyoga), joka on vastikään joutunut pienimuotoisen somekohun keskelle loukattuaan lonkkansa opettaessaan. Kriitikot ovat pitäneet tätä todisteena MacGregorin kehon äärirajoja koettelevan harjoituksen haitallisuudesta. Joogi ei itse ole kommentoinut asiaa, muttei ole myöskään sulkenut pois mahdollisuutta, että esimerkiksi yliviedyillä spagaateilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa.

Suosituimmat asana-akrobaatit ovat lähes poikkeuksetta naisia. Ylipäätään joogaselfieiden maailmassa, kuten nykyjoogassa yleensäkin, miehet ovat hämmentävän harvalukuisia. Tervetulleen poikkeuksen muodostaa kuitenkin suomalainen Jani Jaatinen (gokulacandra), joka vääntelee itseään Malesiassa mitä käsittämättömämpiin asentoihin. Trooppisen unelmaelämän sijaan Jaatisen pelkistetyt kuvat ja lyhytsanaiset tekstit luovat vaikutelman munkkimaisesta omistautumisesta fyysiselle itsekurille.

Mistä instagramjoogassa on kyse?

Ymmärrettävästi instagramjooga jakaa mielipiteitä (…sillä mikäpä ei sosiaalisessa mediassa jakaisi). Toiset väittävät, että joogaselfiet ovat pelkkää itsetehostusta, eikä niillä ole mitään tekemistä joogan todellisen luonteen kanssa. Akrobaattisten asanoiden on myös väitetty voimistavan kuvaa joogasta pelkästään notkeille ja vahvoille sopivana harjoituksena.

Toisaalta on ehdotettu, että instagramjooga itse asiassa demokratisoi asanakuvaston, joka on aiemmin ollut puhtaasti kaupallisten intressien vallassa: jos suurin osa joogaselfieistä edustaakin stereotyyppistä ja idealisoitua ”yoga bodya” ja palvelee joogaopettajien markkinointitarkoituksia, tarjoaa Instagram vapaan väylän myös toisenlaisille kuville.

Oma kantani on, ettei instagramjoogien valtava suosio ole aivan perusteetonta. Esimerkiksi kaikkien edellä mainittujen fyysinen taituruus on sitä luokkaa, että sen takana täytyy olla vuosien omistautunut harjoittelu. Olipa kyse joogasta tai mistä tahansa, moista antaumusta ja osaamista on syytä kunnioittaa.

Vaikka joidenkin instagramjoogien new age –henkisyyttä pursuilevat kuvatekstit ovatkin minusta joskus vaivaannuttavia, ei fyysisen voiman, notkeuden ja kurinalaisuuden ihailussa ole mitään väärää. Se, onko sillä mitään tekemistä joogan kanssa missään syvällisemmässä mielessä, on tietysti toinen kysymys.

Ei sittenkään uusi ilmiö!

Itseäni kiinnostaa tässäkin asiassa tietysti ennen kaikkea historiallinen näkökulma. Muinaisessa Intiassa ei ollut kameroita, Instagramista puhumattakaan. Hathajoogan klassiset tekstit, kuten tämän tekstin alussa siteerattu Hathayogapradipika, teroittavat yksiselitteisesti, että joogaa on harjoitettava salassa.

Kuitenkin intialaisen asketismin ja joogan perinteeseen on jo muinaisista ajoista kuulunut tietty henkisen machoilun perinne: tuskallisten asentojen ja muiden itsekurin muotojen julkisella esittelyllä on pyritty ilmentämään henkistä voimaa ja vapautta kehon vallasta – sekä tietysti keräämään almuja.

Brittien kukistettua vaeltavat askeetikkoarmeijat 1700-luvun lopulla monet joogit päätyivät elättämään itsensä tekemällä jooga-asentoja ja fakiiritemppuja kadunkulmissa. Nationalistisen ruumiinkulttuurin aallon pyyhkäistyä Intian yli 1900-luvun alussa ”voimamiesjoogien” näytökset nauttivat suosiota: joogit antoivat esimerkiksi härkävankkurien ajaa ylitseen osoituksena yliluonnollisista voimistaan.

Myös modernin joogan isä, Tirumalai Krishnamacharya (joka ei näemmä suostu pysymään poissa tästä blogista), ansaitsi elantonsa julkisilla asanaesityksillä, inspiroiden näin muun muassa nuoren Pattabhi Joisin joogan tielle.

Näiden esimerkkien valossa instagramjooga ei olekaan aivan niin uusi ilmiö kuin äkkiseltään vaikuttaisi. Pikemminkin näyttää siltä, että sosiaalisen median asana-akrobaatit ovat lähempänä joogan intialaisia juuria, kuin monet muut nykyjoogit. Toki voidaan miettiä, onko jooga kadottanut jotain muuttuessaan salaisesta julkiseksi (mikä sekin on tapahtunut jo satoja vuosia sitten), kuten alussa lainaamani Hathayogapradipikan säe varoittaa.

Oltiinpa akrobaattisten asanoiden tarpeellisuudesta joogassa edistymiselle mitä mieltä tahansa, kertovat ne kuitenkin jonkinlaisesta hengen vallasta aineen yli.

Kuva: Instagram: #yogaeverydamnday

Matti Rautaniemi (synt. 1981) on joogan historiaan perehtynyt uskontotieteilijä, toimittaja ja kääntäjä. Hän on valmistunut teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja tekee parhaillaan Åbo Akademissa väitöskirjaa joogan historiasta Suomessa. Joogin lukulamppu -blogissa Matti tarkastelee joogamaailman nykyilmiöitä, menneisyyttä ja tulevaisuutta omaperäisellä otteella.

Basam Books julkaisee Matin esikoiskirjan Erakkomajoista kuntosaleille, eli miten jooga valloitti maailman syksyllä 2015.

Erakkomajoista kuntosaleille facebook-sivulla voit seurata kirjaan liittyviä uutisia ja ajankohtaisia joogakuulumisia maailmalta. Käy tykkäämässä!

Matin aiempiin julkaisuihin kuuluvat suomennokset D. T. Suzukin ja Erich Frommin teoksesta Zen ja psykoanalyysi (FT Mika Pekkolan kanssa, Basam Books 2012), sekä Daniele Bolellin kirjasta Luo oma uskontosi (Basam Books 2014). Kirjat ovat saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Tule kuuntelemaan Matin luentoa joogan matkasta erakkomajoista kuntosaleille Viisas elämä -messuille syyskuussa: www.viisaselamamessut.fi

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia