Jooga ja jumalat

Jumalat, eli metafyysiset olennot, voimat tai arkkityypit ovat yksi tekijä, joka yhdistää monia uskontoja ja mytologioita. Vaikka jooga ei itsessään ole uskonto, on jumalilla aina ollut keskeinen rooli myös joogassa.

Guruja on perinteisesti pidetty jumalan ruumiillistumina. Tästä kertovat esimerkiksi moniin guruihin liitetyt arvonimet gurudev ja bhagavan. Lisäksi lähes kaikki modernin joogan kannalta keskeiset gurut ovat olleet yhden tai toisen hindujumalan omistautuneita palvojia.

Myös moderneilla länsimaisilla joogasaleilla törmää tuon tuosta hindujumalten kuviin tai patsaisiin. Onkin siis paikallaan tarkastella lähemmin, mikä jumalten asema oikeastaan on joogassa ja mitä ne voisivat tarkoittaa nykyjoogeille.

Jumalat joogassa

Joogan juuret ovat harjoituksissa, joilla muinaiset askeetikot kehittivät ”maagista kuumuutta” (tapas) ja yrittivät tehdä vaikutuksen jumaliin, joiden toivoivat palkitsivan heitä yliluonnollisilla voimilla tai muilla lahjoilla.

Hindumytologiassa myös jumalat itse ja jopa demonit harjoittavat asketismia saavuttaakseen tiettyjä voimia. Erityisesti Shiva-jumalaa on pidetty suurena joogina, jolta joogan menetelmät välittyivät ihmiskunnalle. Hathajoogan klassisissa teksteissä hänet mainitaan usein ensimmäisenä joogina.

Bhagavadgitassa Vishnu-jumalan ruumiillistumana pidetty Krishna opettaa joogan salat prinssi Arjunalle. Korkeimpana joogan muotona hän mainitsee bhaktin, jumalan antaumuksellisen palvonnan.

Myös Patanjalin Yogasutrassa korostetaan jumalalle omistautumista (ishvarapranidhana) joogassa menestymisen ehtona. Se on yksi kolmeosaisen ”toiminnan joogan” (kriyayoga) harjoituksista ja sisältyy myös teoksen parhaiten tunnettuun kahdeksanosaiseen menetelmään (astangayoga) yhtenä joogille annetuista ”määräyksistä” (niyama).

Tantrisissa joogasuuntauksissa koko aineellinen todellisuus nähdään Devin, Suuren Jumalattaren ilmentymänä. Tantrisen  joogaharjoituksen päämäärä on tämän aineellisen todellisuuden taustalla vaikuttavan jumalallisen voiman palauttaminen yhteen Shivan, puhtaan jumalallisen tietoisuuden kanssa.

Shivan, Vishnun ja Devin ohella Dattatreya on joogan kannalta keskeinen jumala. Dattatreya on yksi vanhimmista hindujumalista ja häntä pidetään perinteisesti kolmen muun jumalan, Shivan, Vishnun ja Brahman ruumiillistumana. Dattatreyaa palvotaan monissa hindulaisuuden suuntauksissa ja hän on erityisesti kaikkien joogien suojelija.

Yksi vai monta jumalaa?

On siis selvää, että jumalilla on tärkeä paikka niin esimodernissa kuin modernissakin joogassa. Mutta mitä jumalat oikeastaan ovat? Miksi vaikuttaa siltä, että monet ihmiset, jotka vieroksuvat ajatusta vaikkapa kristillisen Jumalan palvomisesta, tekevät mukisematta aurinkotervehdyksiä Ganeshan patsaan edessä – varsinkin, kun he samalla korostavat etteivät ole hinduja?

Hindulaisuus on monien muiden muinaisten etnisten perinteiden tavoin polyteistinen uskonto. Yhden kaikkivaltiaan Jumalan sijaan intialaista pantheonia asuttaa kirjava joukko erilaisia jumalhahmoja, joilla on omat persoonallisuutensa, tehtävänsä ja keskinäiset suhteensa. Näiden jumalten puoleen hurskaat hindut kääntyvät elämänsä kysymysten edessä ja näille he osoittavat kunnioitusta päivittäisissä rituaaleissaan.

Jumalten moninaisuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tietynlaista yksijumalaisuutta esiintyisi myös hindulaisuudessa. Useimmat hindut ovat omistautuneet tietylle jumalalle, jota he pitävät muita korkeampana. Toisaalta usein myös ajatellaan, että tämä korkein jumala pitää sisällään kaikki muut jumalat. Siksi esimerkiksi antaumuksellinen Shivan palvoja ei välttämättä pidä Vishnun palvojia vääräuskoisina, vaan katsoo näiden palvovan Shivaa toisessa muodossa.

Tämä inklusivistinen käsitys voimistui 1800-luvulla ja vaikutti voimakkaasti myös länsimaisen vaihtoehtouskonnollisuuden kehitykseen. Tuon ajan uushindujen, okkultistien ja mystikkojen vaikutuksesta myös joogapiireissä ajatellaan nykyisin, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan yhtä, ja että ihmisten palvomat lukuisat jumalat ovat vain yhden ja jakamattoman todellisuuden ilmentymiä.

Niinpä esimerkiksi suomalaisen astangajoogan pioneereihin kuuluva Petri Räisänen kirjoittaa uraauuratavassa Astanga-kirjassaan (2005):

”Joogafilosofian mukaan ihmistä ja maailmankaikkeutta ohjaa ihmistä korkeampi voima, joka on sama kaikkialla maailmassa. Tätä voimaa kutsutaan Intiassa monilla eri nimillä, kuten esimerkiksi brahman, atman ja paramatman, sekä erillisillä jumalten ja jumalattarien nimillä, kuten esimerkiksi Ishvara, Shiva, Vishnu, Brahma, Parvati, Durga, Lakshimi ja Sarasvati. Länsimaisen oppilaan ei ole syytä pelästyä intialaisia nimiä ja käsitteitä, sillä jokainen voi käyttää korkeimmasta voimasta oman uskontonsa tai maailmankatsomuksensa mukaisia nimityksiä. Korkein voima voi olla esimerkiksi Jeesus, Buddha, Allah, sisäinen autuus ja rauha, pyhyyden tunne, luonnossa oleva voima, perimmäinen totuus, luomisen ja tuhoutumisen alkusyy, universaali energia tai rakkaus. Se tarkoittaa myös ihmisen sisällä olevaa henkeä, kaikkeuden minuutta, korkeinta minuutta, sielua, korkeinta tietoisuutta ja Pyhää Henkeä.”

Tällaisilla käsityksillä on pitkät perinteet ja ne nauttivat laajaa kannatusta eri uskontojen edustajien keskuudessa. Omasta mielestäni ajatus siitä, että maailman lukemattomat jumalat olisivat vain erilaisia nimityksiä yhdelle ja samalle, kaiken takana vaikuttavalle voimalle, on kuitenkin ollut aina jotenkin epätyydyttävä. Se nimittäin näyttää sivuuttavan täysin sen tosiasian, että jumalissa ja niiden palvojissa on eroja.

Jos katsotaan mitä tahansa monijumalaista perinnettä, käy selväksi, että jumalat ovat varsin persoonallisia hahmoja. Myös tavat, joilla heitä palvotaan ja ominaisuudet, joita heille omistautuneet ihmiset ilmentävät, poikkeavat toisistaan suuresti.

On jumalia ja jumalattaria. On sotaisia ja rauhantahtoisia jumalia. On viisaita jumalia ja tyhmiä jumalia. On viekkaita jumalia. Toisten uskontojen edustajat harjoittavat myötätuntoa, toiset tappavat vääräuskoisia. Toiset pyrkivät mielen ja kehon puhtauteen, toiset eivät kaihda mitään nautintoja. Kun näkökulmaa laajennetaan globaalille tasolle, ajatus siitä, että kaikki ihmiskunnan palvomat jumalat olisivat yksi ja sama, käy entistä vähemmän vakuuttavaksi.

Toki on mahdollista hyväksyä ajatus, että kuten kaikki olemassa olevat asiat ovat osa suurta ja mahtavaa luontoa, niin myös kaikki yksittäiset jumalat persoonallisine oikkuineen edustavat tiettyä puolta yhdestä, absoluuttisesta jumaluudesta. Mutta koska me ihmiset olemme rajallisia olentoja, tuntuu jumalten ominaispiirteiden sivuuttaminen paitsi epärehelliseltä, myös epäkäytännölliseltä. Se vaikeuttaa sekä ihmisten että jumalien ymmärtämistä.

Jonkinlainen välittävä näkemys perinteisen ja modernin katsantokannan välillä voisi olla Carl Gustav Jungin teoria arkkityypeistä. Jungin mukaan jumalat ovat eräänlaisia ylipersoonallisia psykologisia malleja, jotka vaikuttavat ihmiskunnan tiedostamattomalla tasolla. Ne ovat saman kokonaisuuden erilaisia puolia, joilla on kuitenkin radikaalisti erilaisia ilmenemismuotoja. Koska ne ovat tiedostamattomia, ihminen ei voi vaikuttaa niihin ajattelullaan. Jungilaisen käsityksen mukaan jumalat ovat siis sekä ihmisen sisä-, että ulkopuolella, yhtä aikaa saman kokonaisuuden osia, että toisistaan erillisiä.

Mitä jumalat oikeastaan ovat?

Mitä tekemistä tällä kaikella on tavallisten jooganharrastajien kanssa? Kysymys joogan ja jumalten suhteesta on epäilemättä kiusallinen niille, jotka harjoittavat joogaa pääasiassa sen terveyshyötyjen takia, puhumattakaan niistä, jotka ovat tuntevat yhteenkuuluvuutta jonkin muun uskonnollisen perinteen kuin hindulaisuuden kanssa.

Mielestäni on täysin selvää, että asanoita voi tehdä välittämättä tuon taivaallista jumalista. Mutta jos joogaan suhtautuu vähänkään laajempana ilmiönä, ei jumalten roolia sen opeissa voi kieltää.

Kun aikanaan kysyin eräältä astangajoogaopettajalta, mitä salin etuosassa seisova, kukin ja kynttilöin koristeltu Ganesha-jumalan patsas merkitsee, hän vastasi, että jumalat edustavat joogille tiettyjä ihanteita ja ominaisuuksia. Ganesha esimerkiksi muistuttaa joogan harjoittajaa päättäväisyydestä, sitkeydestä ja voimasta. Keskittämällä huomionsa näitä ominaisuuksia ilmentävään norsupäiseen jumalhahmoon, voi joogan harjoittaja voimistaa niitä myös itsessään.

Kyseiselle opettajalle jumalat siis symboleita, joiden avulla ihminen voi muistuttaa itseään tavoittelemistaan asioista, ehkä jopa valjastaa käyttöönsä voimavaroja, joka muuten olisivat tavoittamattomissa.

Vaikka tämä onkin varsin nykyaikainen tulkinta, en pidä sitä lainkaan hullumpana. Ainakin se tekee kunniaa jumalten moninaisuudelle ja niiden yksilöllisille ominaisuuksille. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea jumalten, jumalattarien ja muiden ylimaallisten voimien läsnäolosta joogan kirjavassa perinteessä. Eri joogamuotojen harjoittajille jumala tarkoittaa eri asioita. Se voi olla rakkauden kohde, innoituksen lähde, henkilökohtainen opas tai hahmoton absoluutti. Kaikissa tapauksissa se liittyy siihen, miten näemme joogan päämäärän.

Näiden pohdintojen myötä Joogin lukulamppu toivottaa kaikille lukijoilleen nautinnollista ja introspektiivistä keskitalven juhlaa ja voimaannuttavaa uutta vuotta. Nähdään taas ensi vuonna!

Erakkomajoista kuntosaleille on ilmestynyt! Saatavilla nyt Basam Booksin verkkokaupasta ja kirjakaupoista kautta maan!

Erakkomajoista kuntosaleille facebook-sivulla voit seurata kirjaan liittyviä uutisia ja ajankohtaisia joogakuulumisia maailmalta. Käy tykkäämässä!

Tule kuuntelemaan Matin luentoa Viisas elämä -messuille Järvenpäähän 31.1.2016! Messuohjelma ja muut esiintyjät nähtävissä osoitteessa www.viisaselamamessut.fi.

Matin aiempiin julkaisuihin kuuluvat suomennokset D. T. Suzukin ja Erich Frommin teoksesta Zen ja psykoanalyysi (FT Mika Pekkolan kanssa, Basam Books 2012), sekä Daniele Bolellin kirjasta Luo oma uskontosi (Basam Books 2014). Kirjat ovat saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia