Joogaa vai jumppaa?

Aina välillä törmään kysymykseen, miten jooga eroaa pelkästä venyttelystä tai jumpasta.

Kysymys on yksinkertainen. Siihen vastaaminen ei kuitenkaan ole.

Kysymyksen taustalla on pohjimmiltaan virheellinen käsitys siitä, että jooga tarkoittaa ennen kaikkea asanaharjoittelua. Siksi se johtaa väistämättä pitkään ja vaivalloiseen yritykseen määrittää, mitä jooga oikeastaan on.

Joogan samastaminen asanoihin on toki täysin ymmärrettävä. Vähintään viimeiset neljä vuosikymmentä joogalla yhä voimistuvassa määrin viitattu länsimaissa ennen kaikkea fyysiseen harjoitteluun. Asanoita myös harjoitetaan usein – ehkä jopa useimmiten – puhtaasti niiden fyysisten hyötyjen vuoksi. Tässä mielessä kysymys joogan ja jumpan suhteesta on aivan oikeutettu.

Itse asiassa, jos joogalla tarkoitetaan pelkkää asanaharjoittelua, oma vastaukseni on, ettei se eroa oikeastaan mitenkään venyttelystä tai jumpasta. Jotkut saattavat protestoida yksioikoista vastaustani vastaan ja korostaa, että joogasta tekee joogaa tietoinen keskittyminen harjoitukseen ja hengityksen seuraaminen. Henkilökohtaisesti noudatan näitä periaatteita kuitenkin myös treenatessani nyrkkeilyä ja lenkkeillessäni.  Onko tällöinkin kyse joogasta?

Sisäinen tai ”henkinen” ulottuvuus ei olekaan joogan yksinoikeus. Juoksemista, kamppailua, jopa painonnostoa voi lähestyä ja on lähestytty henkisinä harjoituksina. Silti en kutsuisi niitä joogaksi. Toisaalta, jos tarkkoja ollaan, minun ei ehkä pitäisi kutsua edes omaa  asanaharjoitteluani joogaksi. Fyysinen harjoittelu, olipa se kuinka henkevää tahansa, on vain yksi pienen pieni osa siitä, mitä perinteisesti on kutsuttu joogaksi.

Joogalla on perinteisesti tarkoitettu menetelmiä, joilla pyritään tietoon todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Joogatutkija Georg Feuerstein (1947–2012) piti yhtenä tehtävänään tämän joogan perinteisen merkityksen esiintuomista. Äänikirjassaan The Lost Teachings of Yoga (2003) Feuerstein kiteytti joogan olemuksen kymmeneen kohtaan, jotka summaan alla vapaamuotoisesti.

  1. Joogassa on kyse vapautumisesta (moksha). Se tarkoittaa, että joogi pyrkii lakkaamaan samastumasta kehoonsa, mieleensä ja tunteisiinsa ja oivaltamaan todellisen olemuksensa, kuolemattoman hengen.
  2. Tätä oivallusta on tavoiteltu monilla menetelmillä ja jokaisella perinteellä jossa joogaa on harjoitettu on omat menetelmänsä. Hindulaisuudessa tunnetaan seitsemän pääasiallista joogamenetelmää: rajajooga (meditaatio), hathajooga (kehon puhdistaminen), jnanajooga (metafyysinen tieto), karmajooga (takertumaton toiminta), bhaktijooga (jumalalle omistautuminen), mantrajooga (pyhien äänneyhdistelmien lausuminen), ja tantrajooga (esoteerinen jooga).
  3. Kaikki joogan lukuisista muodoista edellyttävät moraalista elämää. Niiden taustalla on käsitys dharmasta, universaalista moraalilaista.
  4. Kaikkea joogaa luonnehtii teorian ja käytännön erottamattomuus. Pelkkä filosofointi ei ole joogaa, muttei myöskään pelkkä harjoittaminen ilman opiskelua ja ymmärrystä joogan taustalla vaikuttavista kosmologisista ja filosofisista ideoista.
  5. Kaikki joogan muodot edellyttävät harjoittajaltaan ponnistelua, itsekuria ja sitoutumista muutokseen.
  6. Jooga koostuu sekä mentaalisista että fyysisistä harjoituksista, jotka jakautuvat kahteen kategoriaan: abhyasa, eli aktiivinen harjoitus, sekä vairagya, eli vanhoista tavoista ja tottumuksista luopuminen.
  7. Edistyminen joogassa näkyy siten, että ihmisestä tulee yhä tavanomaisempi. Mestarit ovat joogeista vaatimattomimpia ja tavanomaisimpia.
  8.  Ulkopuolelta tuleva apu, kuten jumalten armo ja gurujen siunaukset näyttelevät tärkeää osaa joogassa.
  9. Jooga on initiatorinen perinne, mikä tarkoittaa, että se edellyttää pätevältä opettajalta saatua vihkimystä harjoitukseen. Joogan menetelmiä on toki mahdollista opetella itsekseenkin, mutta syvimmässä merkityksessä jooga edellyttää gurun ohjausta.
  10. Jooga on vanhojen ajatusmallien asteittaista vaihtamista uusiin.

Feuersteinin lista osoittaa, ettei suurin osa siitä, mitä nykyisin kutsutaan ”joogaksi”, ole varsinaisesti joogaa. Täytyy jopa myöntää, ettei omalla harjoituksellani taida olla paljonkaan tekemistä joogan kanssa yllä kuvatussa merkityksessä. Siksi puhunkin yleensä asanoiden tekemisestä.

Toisaalta sana ”jooga” on vakiintunut tiettyyn käyttöön, eikä se tule kovin pian muuttumaan. Nämä kymmenen kohtaa kuitenkin kiteyttävät erinomaisesti sen, mitä joogalla tarkoitettiin ennen kuin siitä tuli globaali hyvinvointi-ilmiö. Tätä puolta ei pidä unohtaa, koska se tuo hyvin selkeästi esiin ne valtavat mahdollisuudet ja syvyydet joita joogaan sisältyy. Mikään ei estä nykyjoogia jatkamasta asanaharjoitteluaan haluamallaan tavalla, muttei mikään myöskään estä häntä viemästä harjoitteluaan perinteisten käsitysten viitoittamaan suuntaan, jos hän niin tahtoo.

Erakkomajoista kuntosaleille on ilmestynyt! Saatavilla nyt Basam Booksin verkkokaupasta ja kirjakaupoista kautta maan!

Erakkomajoista kuntosaleille facebook-sivulla voit seurata kirjaan liittyviä uutisia ja ajankohtaisia joogakuulumisia maailmalta. Käy tykkäämässä!

Tule kuuntelemaan Matin luentoa Viisas elämä -messuille Järvenpäähän 31.1.2016! Messuohjelma ja muut esiintyjät nähtävissä osoitteessa www.viisaselamamessut.fi.

Matin aiempiin julkaisuihin kuuluvat suomennokset D. T. Suzukin ja Erich Frommin teoksesta Zen ja psykoanalyysi (FT Mika Pekkolan kanssa, Basam Books 2012), sekä Daniele Bolellin kirjasta Luo oma uskontosi (Basam Books 2014). Kirjat ovat saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia