Joogatyylien viidakossa

Joogan etuliitteiden kirjo on viime vuosina kasvanut käsittämättömiin mittoihin. Kuten joogaopettaja Janne Kontala loistokkaassa Joogan sydän –kirjassaan (Basam Books 2015) toteaa, luultavasti juuri tälläkin hetkellä jossain joku rekisteröi uuden joogatyylin. Mitä nämä erilaiset etuliitteet oikeastaan ovat ja mistä ne kertovat?

Ei ole ihme, jos nykyisessä joogatyylien viidakossa samoaminen saa pään pyörälle. Asiaa voidaan selkeyttää jakamalla joogan etuliitteet kolmeen tyyppiin, joita paremman puutteessa voidaan kutsua nimillä 1) perinteiset, 2) modernit ja 3) postmodernit joogatyylit.

Perinteiset joogapolut

Jooga on jo varhain jakautunut useampaan sorttiin. Bhagavadgitassa, mahdollisesti tärkeimmässä klassisessa joogatekstissä, esitetään kolme lähestymistapaa joogaan:

  • Karmajooga, eli tekojen jooga tarkoittaa perinteisesti syntymässä saatujen kastivelvollisuuksien noudattamista ja toimimista seurauksiin takertumatta. Myöhemmin sen on tulkittu tarkoittavan myös pyyteetöntä työtä ja hyväntekeväisyyttä.
  • Jnanajooga, eli tiedon jooga on sukua kreikan sanalle γνῶσις (gnosis) ja viittaa sen tavoin korkeampaan, metafyysiseen tietoon. Bhagavadgitassa se tarkoittaa tietoa, että ihmisen todellinen olemus on kuolematon henki, joka ei osallistu toimintaan.
  • Bhaktijooga, eli palvonnan jooga tarkoittaa, että joogi tekee kaikki tekonsa uhrina palvomalleen jumalalle, ei tavoitellakseen hyötyä itselleen. Bhagavadgitassa jumala henkilöityy Krishnaan, ja hänen palvomistaan pidetään joogan korkeimpana muotona.

Toinen klassinen joogateksti, Patanjalin Yogasutra, sisältää puolestaan kaksi joogapolkua:

  • Kriyajooga, eli ”toiminnan jooga” koostuu kolmesta osasta: itsekuri, pyhien tekstien lukeminen ja Jumalalle omistautuminen. Kriyajooga siis tarkoittaa, että ihminen noudattaa uskonnollisia ihanteita maallisen elämänsä ohessa. (Myöhemmin termillä on viitattu kuitenkin myös mm. Paramahamsa Yoganandan opettamaan meditaatiomenetelmään.)
  • Astangajooga, eli ”kahdeksanraajainen jooga” viittaa puolestaan askeettiseen meditaatioharjoitukseen, jonka päämääränä oli kehon, hengityksen ja mielen hallinta, jotta ihminen vapautuisi tekojensa seurauksista ja kokisi puhtaan, aineellisesta todellisuudesta riippumattoman tietoisuuden. (Nykyisin samalla nimityksellä viitataan myös Pattabhi Joisin opettamaan dynaamiseen joogamuotoon, joka kuitenkin eroaa menetelmiltään ja filosofialtaan jonkin verran Yogasutrassa esitellystä menetelmästä.)

Patanjalin astangajoogaa – tarkemmin sanottuna sen viimeistä raajaa, samadhia – on sittemmin kutsuttu myös rajajoogaksi, eli kuninkaalliseksi joogaksi. Nimitys on peräisin keskiaikaisista teksteistä, joissa esitellään sen lisäksi vielä muutama uusi näkemys joogan menetelmistä:

  • Hathajooga, eli ”voimakas jooga” viittaa perinteisessä yhteydessään erilaisiin kehollisiin menetelmiin, joiden tarkoituksena oli puhdistaa kehon energiakanavat, estää kehon ”energioiden”, kuten hengityksen ja siemennesteen ulosvirtaus ja herättää kehossa piilevä jumalallinen kundalinivoima. Sittemmin hathajoogalla on alettu viitata – hieman ristiriitaisesti termin historiallisen merkityksen kanssa – kevyeen asanaharjoitteluun.
  • Layajooga, eli sulautumisen jooga viittaa hathajoogan korkeampiin tasoihin, joissa joogi syvän keskittymisen avulla kääntää kosmisen ulosvirtauksen prosessin takaisinpäin, kunnes lopulta saavuttaa olemassaolon alkuperäisen ykseyden.
  • Mantrajooga, eli pyhien äänteiden jooga viittaa monissa joogateksteissä kuvattuun menetelmään, jossa sanskritinkielisiä mantroja toistetaan joko ääneen tai mielessä. Mantrajoogan perusta on käsitys äänestä maailmankaikkeuden ytimenä ja sanskritin kielen jumalallisesta alkuperästä.

Perinteisissä yhteyksissä joogan etuliitteet viittaavat siis siihen valtavaan menetelmien tai ”polkujen” kirjoon, joiden on Intiassa uskottu johtavan metafyysisen totuuden oivaltamiseen ja/tai vapautumiseen jälleensyntymien kiertokulusta.

Modernit joogasuuntaukset

1900-luvun alussa joogit Intiassa ja länsimaissa tutkivat perinteisen joogan valtavaa työkalupakkia ja valikoivat sieltä menetelmiä, jotka sopivat aikakauden tarpeisiin. Näitä harjoituksia tulkittiin modernin liikuntakulttuurin, lääketieteen ja psykologian näkökulmasta. Metafyysisen vapautumisen rinnalle kohosivat terveyden ja pitkäikäisyyden ihanteet.

Näin sai alkunsa se, mitä nykyisin kutsutaan yleisnimityksellä ”hathajooga”, sekä monet nykyisin tunnetut, gurunsa nimeä kantavat (hatha-) joogasuuntaukset, kuten Swami Sivanandan opetukseen perustuva sivanandajooga ja B. K. S. Iyengarin perintöä jatkava iyengarjooga. Myöhemmin gurujensa nimiä kantavien joogasuuntausten joukkoon liittyi myös ristiriitaista mainetta nauttivan Bikram Choudhuryn kehittämä bikramjooga.

Samaan listaan voidaan laskea myös Pattabhi Joisin astangajooga, vaikkei sitä kutsutakaan tunnetuimman opettajansa nimellä. Tosin Joisin kuoleman jälkeen hänen työnsä jatkajat loivat Jois Yogan, joka liittää myös Joisin perinnön gurujen mukaan nimettyjen joogasuuntausten listaan.

Joogan kansainvälistymisen myötä 1960- ja 1970-luvuilla uusia joogatyylejä alkoi ilmaantua entistä enemmän. Muutamia tällöin syntyneitä joogasuuntauksia ovat esimerkiksi:

  • Kundaliinijooga, joka perustuu sikhiläisen Yogi Bhajanin Siinä käytetään erilaisia meditaatio-, hengitys- ja asentoharjoituksia, joiden tarkoituksena on aktivoida kehossa piilevä, jumalallinen kundalinivoima.
  • Sahajajooga, eli ”luonnollinen jooga” on puolestaan Shri Mataji Nirmala Devin opettama, meditaatiota painottava joogamenetelmä. Monien muiden joogasuuntauksien tavoin sahajajoogan menetelmät tähtäävät kundalinivoiman herättämiseen.

Edellä kuvatun kaltaiset modernit joogasuuntaukset ammentavat esimodernien joogamuotojen menetelmistä. Niiden nimet viittaavat joko harjoituksen kehittäjään tai sen painopisteeseen, eivät niinkään erilaisiin menetelmiin, kuten perinteisten joogasuuntausten tapauksessa.

Postmodernit joogabrändit

2000-luvun kansainvälinen joogabuumi loi yhä kasvavalle joogaopettajien legioonalle tarpeen erottautua. Aiempien vuosikymmenien kehityskulkujen lisäksi tämä johti sekä joogan harjoitusten yhdistämiseen muihin lajeihin, että sen markkinoimiseen uudenlaisille kohderyhmille.

Postmodernit joogabrändit voidaan jakaa karkeasti kahtia lähestymistavan mukaan nimettyihin sekä kohderyhmän mukaan nimettyihin. Ensin mainittuja ovat esimerkiksi:

  • Vinyasa- tai flowjooga, jossa jooga-asennosta toiseen siirrytään sulavaliikkeisesti, sen sijaan että kukin asento tehtäisiin erikseen.
  • Hotjooga, joka syntyi Bikram Choudhuryn alettua vaatia lisenssimaksua nimensä käyttämisestä. Hotjooga säilyttää bikramjoogasta tutun harjoittelun kuumassa huoneessa, mutta poikkeaa muilta osin Bikramin menetelmästä.
  • Yinjooga on kamppailulajimestari Paulie Zinkin kehittämä erikoinen yhdistelmä taolaista filosofiaa ja joogan asentoharjoittelua. Nimitys ”yin” viittaa taolaisen kosmologian feminiiniseen periaatteeseen. Käytännössä yinjoogalla tarkoitetaan hidasta asanaharjoittelua, jossa asennoissa pysytään erittäin pitkiä aikoja.

Kohderyhmän mukaan nimettyjä joogatyylejä on lukemattomia ja uusia keksitään joka päivä. Joitakin suosittuja esimerkkejä ovat esimerkiksi:

  • Äijäjooga, joka on suomalaisen Veikko Tarvaisen kehittämä, erityisesti miehille suunnattu lähestymistapa asanaharjoitteluun. Ajatuksena on – mielestäni aivan oikein – ettei jooga vaadi erityistä notkeutta, vaan sopii kaikenlaisille kehotyypeille.
  • Äitiysjooga, on itsestään selvästi asanaharjoittelua, joka on suunnattu erityisesti raskaana oleville naisille.
  • Musta jooga tarkoittaa puolestaan asanaharjoittelua raskaan ja tummasävyisen musiikin tahtiin. Suomessa suuntausta edustaa joogaopettaja Meri Mort.

Acrojooga, SUP-jooga, yogalates, yogabeats jne. edustavat puolestaan joogasta peräisin olevien asentojen yhdistämistä muihin lajeihin, kuten akrobatiaan, SUP-lautailuun, pilatekseen tai tanssiin.

Valtaosa joogan nykyisistä etuliitteistä viittaa erilaisiin tapoihin lähestyä joogan fyysisiä harjoituksia ja herättää uusien kohderyhmien kiinnostusta joogaa kohtaan. Tässä mielessä joogan nykyiset etuliitteet eroavat merkittävästi perinteisistä, jotka viittasivat erilaisiin menetelmiin lähestyä joogan päämäärää.

Tässä artikkelissa mainitut suuntaukset edustavat kuitenkin vain murto-osaa nykyjoogan kirjosta. Mietityttääkö mistä jossain joogatyylissä on kyse? Kommentoi ja katsotaan, löytyykö vastaus!

Kuva: Freepik.com

Matti Rautaniemi (synt. 1981) on joogan historiaan perehtynyt uskontotieteilijä, toimittaja ja kääntäjä. Hän on valmistunut teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja tekee parhaillaan Åbo Akademissa väitöskirjaa joogan historiasta Suomessa. Joogin lukulamppu -blogissa Matti tarkastelee joogamaailman nykyilmiöitä, menneisyyttä ja tulevaisuutta omaperäisellä otteella.

Tutustu kirjaan: Erakkomajoista kuntosaleille – miten jooga valloitti maailman.

Erakkomajoista kuntosaleille facebook-sivulla voit seurata kirjaan liittyviä uutisia ja ajankohtaisia joogakuulumisia maailmalta. Käy tykkäämässä!

Matin aiempiin julkaisuihin kuuluvat suomennokset D. T. Suzukin ja Erich Frommin teoksesta Zen ja psykoanalyysi (FT Mika Pekkolan kanssa, Basam Books 2012), sekä Daniele Bolellin kirjasta Luo oma uskontosi (Basam Books 2014). Kirjat ovat saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia