• Etusivu
  • Blogit
  • Käännätkö katseesi rakkauteen, pelosta huolimatta?

Käännätkö katseesi rakkauteen, pelosta huolimatta?

 

Jokin aika sitten näin unta. Istuin suurella nurmikkokentällä, jossa oli valtava määrä ihmisiä seuraamassa kukkulalla esitettävää näytöstä, kuin elämän teatteria. Ihmiset istuivat riveissä, joiden alkuja ja loppuja ei voinut erottaa. Katselin hetken sivuilleni. Vieressäni istuvat ihmiset olivat tuntemattomia, mutta tunnistin heidät silti ystävikseni. Edessäni oleva rivi oli kääntynyt katsomaan minua. Siinä istui nauravia, lapsuudenaikaisia ystäviäni, kuin muistuttaen sisäisestä lapsestani. Selkäni takana oleva rivi oli erilainen. Sen energia oli oudon hiljainen ja tumma, enkä tuntenut tarvetta kääntyä katsomaan taaksepäin. Tunsin kuitenkin takanani istuvan hahmon. Sen energia oli tiivis ja läsnäoleva.

Yhtäkkiä kädet tarrautuivat kiinni selkäpuoleltani ja katsoin, kuinka mustat, hyvin vanhat ja vääristyneet kädet ottivat minut syleilyyn. En kääntynyt katsomaan huppupäisen hahmon kasvoja, mutta tuijotin eläimellisiä sormia ja koukeroisia kynsiä. Annoin käsien kuitenkin olla ympärilläni, en hätistänyt niitä pois, enkä käskenyt lähtemään, vaan hyväksyin niiden läsnäolon. Silloin edessäni olevaan riviin käveli mies. Seurasin miestä katseellani, kun hän etsi itselleen sopivan istumapaikan. Kun mies istuutui alas, hän nosti katseensa kohti minua. Katsoin kauneimpia silmiä, mitä olin koskaan nähnyt. Silmistä loisti samanaikaisesti koko maailmankaikkeuden tähdet, aurinko ja kuu. Niiden lapsenomainen puhtaus oli sanoinkuvaamaton, rauha kuin syvin vesi. Kun katsoin silmiin pyyteetöntä rakkautta, kyyneleet virtasivat silmistäni. Silloin ympärilläni olevat kädet irrottivat otteensa. Olin noiden kahden voiman välissä, täydellisessä tasapainossa, omassa voimassani. Katseeni oli kuitenkin eteenpäin, kohti rakkautta.

Rakkaus ja pelko, nuo kaksi elämän voimaa, ovat kuin kaksi tanssipariamme. Tanssimme noiden kahden voiman kanssa, etsien jatkuvaa tasapainoa. Joskus pelko ojentaa kätensä, vetää toiseen suuntaan, mutta rakkaus ei koskaan päästä irti otteestaan. Se on paikalla aina, pitää sinusta kiinni, eikä päästä otettaan silloinkaan, kun toisin uskot. Pelko kuitenkin opettaa omat liikkeensä. Sen avulla opimme jotain tärkeää, jotta osaamme tanssia yhä upeammin rakkauden kanssa. Sama tanssi toistuu kaikessa, pienissä elämän hetkissä, arjen tapahtumissa, suurien muutosten mukana. Olennaista on kuitenkin se, mihin käännät katseesi. Katsotko yhä uudelleen valoon? Valitsetko vaikeimmankin haasteen keskellä kääntää katseesi kohti rakkautta? Luotatko siihen otteeseen, joka ei koskaan päästä sinusta irti?

Elämän ikuisuustanssi tapahtuu joka hetkessä.

Antaudu elämän tanssiin ja nauti siitä.

 

Rakkaudella, Katja

****

Katja Frange: IntuitiollaNaisen viisaus ja voima –retriitti 22.-24.7. Taianomainen luonto. Inspiroiva ja herättelevä valmennus. Tarinoita kodassa tulen äärellä. Ohjattuja rentoutusmatkoja. Rummutusmatkoja. Perinteinen hirsisauna kuunkajossa. Kesäyön palju. Täysihoito. Omaa aikaa. Mitä muuta voisi enää toivoa? Lue lisää täältä.  Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Tilaa Intuitiolla –kirja henkilökohtaisella, intuitiivisella viestillä. Lue lisää täältä

Seuraa Katjan inspiroivia päivityksiä Facebookissa ja www.katjafrange.com

Kommentoi!

kommenttia