Kohti kokonaisempaa käsitystä joogasta

Jooga, sellaisena kuin sen nyt tunnemme, ei ole koko totuus joogasta. Tämä näkemys, joka määrittää suurta osaa länsimaisesta joogatutkimuksesta on jyrkässä ristiriidassa useimpien joogan harjoittajien ja opettajien ymmärryksen kanssa. Heille jooga on pohjimmiltaan jotain ikuista ja muuttumatonta. Väitettä, että nykyisin harjoitettu jooga olisi esimerkiksi saanut vaikutteita muista liikuntamuodoista pidetään usein suorastaan loukkaavana.

Viittaan tietysti Mark Singletonin viiden vuoden takaisen Yoga Body –kirjan aiheuttamiin reaktioihin. Singleton esittää, että joogan asanaharjoitus sai 1900-luvun alkuvuosina paljon vaikutteita eurooppalaisesta liikuntakulttuurista, mikä muutti tapaa, jolla asanoita tehdään ja opetetaan. Kirja saavutti akateemiseksi teokseksi huomattavan suosion. Myös Erakkomajoista kuntosaleille –kirjani kolmas osio nojaa monessa kohdassa Singletonin näkemyksiin.

Yoga Body sai kuitenkin osakseen myös kritiikkiä. Asiaa ei auttanut se, että mediassa Singletonin huolellisesti rakennettu väite joogaharjoituksen muuttumisesta on usein väännetty muotoon, että jooga oikeastaan keksittiin noin 100 vuotta sitten. Olen harmittavan usein törmännyt ihmisiin, jotka joko tyrmäävät Singletonin kirjan tämän täysin järjettömän väärintulkinnan pohjalta tai vaihtoehtoisesti kritisoivat joogaa samasta syystä.

Ei koko totuus, mutta osa sitä

Vaikka pidänkin Singletonin Yoga Bodyssa esittämiä väitteitä pitkälti vakuuttavina, pari myönnytystä kritiikille on annettava.

On ensinnäkin hyvin todennäköisesti totta, etteivät tekstit ole koskaan olleet ensisijainen tiedonlähde joogaperinteessä, eikä pelkästään niiden pohjalta voida päätellä, millaista joogaharjoitus on todella ollut ennen modernia aikaa.

Toiseksi Singleton jättää käsittelemättä jooga-asanoiden terapeuttisen käytön ayurvedassa, intialaisessa perinnelääkinnässä. Tämä viimeksi mainittu puute on varsinainen musta aukko koko modernissa joogatutkimuksessa, enkä itsekään käsittele sitä kirjassani. Tulevaisuudessa asiasta toivottavasti saadaan systemaattista tietoa.

Väite, että aiemmin askeettinen ruumiinkuritus olisi 1900-luvun alussa muuttunut kertaheitolla kehonhuolloksi ja liikemeditaatioksi ei siis todennäköisesti ole koko totuus. Singletonin kirja kuitenkin selittää paljon siitä, miksi joogalla tarkoitetaan ja tavoitellaan nykyisin niin eri asioita kuin mihin vanhat tekstit viittaavat.

Vaikka tekstit eivät anna kokonaiskuvaa muinaisesta joogasta, ne ovat ainoa lähde, mihin voimme tukeutua ja kertovat epäilemättä ainakin jotain siitä, miten joogaa on harjoitettu ja mitä sillä on tavoiteltu. Kuka tahansa, joka avaa Hathayogapradipikan, huomaa, ettei useimpia siinä kuvattuja menetelmiä opeteta nykyisillä joogatunneilla. Jos Yoga Bodyssa esitetyt väitteet eivät pidä paikkansa, mistä sitten on kyse?

On myös paljonpuhuvaa, että juuri Yoga Body on aiheuttanut kohua jooganharjoittajien keskuudessa. Siinä missä Singletonin kirja kuvaa asanaharjoituksen muutosta, Elizabeth De Michelis on kirjassaan A History of Modern Yoga (2004) tutkinut uushindulaisen filosofian muotoutumista 1800-luvun aikana ja sen vaikutuksia joogafilosofian tulkintaan.

De Michelisin väitteet ovat vähintään yhtä radikaaleja kuin Singletonin, mutta jostain syystä ne eivät – ainakaan tietääkseni – ole saaneet kovin monia joogeja takajaloilleen. Ehkä kyse on siitä, että juuri asanaharjoituksesta on tullut nykyjoogeille joogan tärkein sisältö. De Michelisin käsittelemiä uushinduja asanat eivät sitä vastoin erityisemmin kiinnostaneet – mikä tietysti kertoo joogaa koskevien käsitysten muutoksesta historian aikana.

Tutkimus+perinne+harjoitus

Tutkijoiden ja varsinkaan intialaisten joogatraditionalistien näkemykset eivät todennäköisesti koskaan tule kohtaamaan. Joogaan, kuten moniin muihinkin perinteisiin kuuluu, että muutokset ja uudistukset häivytetään. Ne perustellaan perinteellä ja sulautetaan osaksi sitä.

Esimerkiksi monet 1800-luvun hindulaisuuden uudistajat katsoivat juuri pyrkivänsä palauttamaan hindulaisuuden ”alíkuperäiseen muotoonsa”, vaikka itse asiassa saivat runsaasti moderneja ja kansainvälisiä vaikutteita. Tämän toteaminen ei merkitse heidän työnsä tai ajattelunsa vähättelyä, vaan sen sijoittamista historialliseen viitekehykseensä.

Kaikeksi onneksi on myös joogan harjoittajia, jotka ymmärtävät, että vaikka joogatutkimus ei välttämättä kerrokaan koko totuutta joogasta, se tarjoaa täydentävän vastaparin perinteisille näkemyksille. Yhdessä nämä kaksi tiedonlähdettä luovat huomattavasti kokonaisemman kuvan joogasta kuin kumpikaan yksin kykenisi. Kun ne vielä yhdistetään henkilökohtaiseen harjoitukseen, voi tieto jalostua ymmärrykseksi.

Kuva: Freepik

Erakkomajoista kuntosaleille on ilmestynyt! Saatavilla nyt Basam Booksin verkkokaupasta ja kirjakaupoista kautta maan!

Matti ja Janne Kontala keskustelevat joogan muutoksista Helsingin kirjamessuilla 24.10. klo 13-14. Tervetuloa kuuntelemaan!

Tule myös seuraamaan Matin ja Perttu Häkkisen keskustelua joogan historiasta Viisas elämä -klubille 2.11.2015 klo 18.00.

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia