Kun on tunteet

Kesällä, kun on aikaa huokaista ja rentoutua, mieleen voi alkaa putkahdella kaikenlaisia käsittelemättömiä asioita ja – yllättäen – voimakkaitakin tunteita. Ne ovat saattaneet muhia pinnan alla jo pitkään, mutta olemme ehkä arjen kiireessä työntäneet ne syrjään. Tahdin hieman hiljentyessä ne nostavat äkkiä päätään.

Sitkeästi mielissämme elää edelleen käsitys, että varsinkaan kielteisiä tunteita ei saisi näyttää eikä niitä oikein edes sopisi tuntea. Känkkäränkät ja riidat eivät mahdu idylliseen mökkimaisemaan riippakoivujen katveeseen eivätkä helteiselle aurinkorannalle varvastossujen ja lierihattujen sekaan. Eikä niille muuallakaan tunnu olevan tilaa. Varsinkin henkisen ja tiedostavan ihmisen olisi parasta lähinnä vain hymistä seesteisesti kaikelle sisä- ja ulkopuolella vellovalle.

Pienet tytöt oppivat reippaiksi ja pojat olemaan itkemättä niin, että aurinkoisista tunteista palkitaan ilahtumalla ja kannustamalla, kun taas synkempiä tunteita paheksutaan ja hyssytellään. Perusteluna on usein hyvien käytöstapojen opettaminen (kaikki kunnia niille), mutta tiedostamattomana syynä saattaa olla myös se, että vanhemmat joutuvat kohtaamaan omia, tukahdutettuja ja vähemmän mukavia tunteitaan lapsen osoittaessa estoitta omiaan. Lapsen hillitön suru saattaa herättää muistoja omasta, syvälle kätketystä surusta ja itkupotkuraivarit patoutuneesta kiukusta, jota itsellä ei koskaan ollut tilaisuutta ilmaista.

Itse huomasin aikoinani olevani niin ulapalla oman tunne-elämäni kanssa, että jouduin aloittamaan aakkosista: opettelemalla tunnistamaan ja nimeämään tunteeni. Tämä on surua, tämä pettymystä, nyt koin tulleeni torjutuksi ihan niin kuin lapsena koulussa, tämä kalvava tunne on epävarmuutta ja tuo lamauttava taas pelkoa. Vielä vaikeampaa oli uskoa, että minulla on oikeus tuntea näitä tunteita. Kielteisten tunteiden kohtaaminen ei tehnytkään minusta pahaa ja huonoa ihmistä, vaan oli tärkeää, opettavaista ja vapauttavaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisi sallittua riehua mielin määrin: kiukutella kavereille, purkaa huonoa tuulta puolisoon tai parahtaa itkuun kesken kokouksen. Omat tunteet on hyvä oppia hallitsemaan eikä niitä ole oikeutta räiskiä toisten päälle miten sattuu. Mutta kohdattava ne on.

Sen sijaan, että kiellän ja tukahdutan inhottavan tunteen – vaikkapa vihan tai kateuden – ja teeskentelen, ettei sitä ole olemassakaan, voin myöntää sen olemassaolon, antaa itseni tuntea sitä ja hengitellä kaikessa rauhassa. Kun tunnetta ei vastusta, se laantuu jonkin ajan kuluttua itsestään. Ehkä pystyn vielä tämän jälkeen katsomaan, mitä tunteen taakse kätkeytyy: ahdistava muisto lapsuudesta, ikävä tilanne kouluajoilta tai jokin muu minua haavoittanut tapahtuma. Parhaassa tapauksessa pääsen näin purkamaan ja käsittelemään tuota kipeää asiaa.

On hyvä muistaa myös, että tunteet ovat viestejä: jokin meissä haluaa tulla kuulluksi ja vaatii huomiota. Ehkä kateus syntyykin siitä, että haluaisimme kehittää jotain taitoa itsessämme tai raivo siitä, ettei rajojamme ole kunnioitettu. Kiukku antaa usein tarvittavan potkun persuksille ja saa tarttumaan toimeen. Kun huomaa, mistä on kyse, asialle on helpompi tehdä jotain. Energiaa vapautuu ja saamme oman voimamme käyttöön.

Annetaan itsemme tänäkin kesänä tuntea kaikki se, mitä sisältämme nousee – vaikka sitten riippumatossa tai laiturin nokassa loikoillen, ja vaikka tunne vaikuttaisi oudolta ja sopimattomalta. Otetaan se vastaan, tervehditään ystävällisesti ja kysytään, mitä se haluaa kertoa. Sillä saattaa olla meille tärkeä viesti.

Leena Siitonen

Leena Siitonen, FM, on henkisen kasvun ohjaaja ja näkijä.

Leena kirjoittaa ja luennoi henkisen kasvun aiheista, järjestää voimauttavia iltoja, ohjaa workshoppeja ja tekee auratulkintoja Iloinen Aura -yrityksessään. Hän haluaa auttaa ihmisiä muistamaan oman sisäisen viisautensa ja voimansa ja rohkaista heitä lempeästi luottamaan intuitioonsa.

Tilaa tästä Iloisen Auran uutiskirje! Saat inspiraatiota henkiseen kasvuun ja heti tilattuasi ilmaisen videoluennon Viisi vinkkiä lempeämpään arkeen.

Tutustu Leenan auratulkintoihin, workshoppeihin, kursseihin ja kirjaan.

Seuraa Leenan iloisia päivityksiä Facebookissa ja Instagramissa.

Onko elämä joskus pelkkää suorittamista? Oletko usein liian ankara itsellesi? Hukutko välillä arjen vaatimusten keskelle? Tervetuloa Rakas ihana minä -verkkokurssille voimistamaan yhteyttä aitoon itseesi ja ottamaan askelia kohti itsesi hyväksymistä ja lempeämpää elämää! Voit aloittaa kuusiosaisen kurssin milloin haluat ja edetä kaikessa rauhassa, omassa tahdissasi.

Kommentoi!

kommenttia