Kun self-helpit ei riitä!

Itsensä kasvattaminen on ajoittain aika hupaisaa puuhaa. Joskus käy niin, että vaikka kuinka katsoo sisällensä, niin ei vain näe!

Äskettäin painin yhden ongelman kanssa ja tuskissani soitin ystävälleni, joka vain päivää ennen pohti kanssani omaa ongelmaansa. Hän kuunteli ja sanoi: ”Muistatko, mitä sä sanoit mulle eilen?” Kyseessä oli samantyyppinen tilanne eri muodossa, joten hänelle sanomani sanat sopivat täydellisesti myös itselleni! En vain sitä siinä hetkessä ollut tajunnut.

Ulkoa näkee selvemmin

Nauratti, kuinka paljon helpompaa on nähdä muiden tilanne, auttaa ja joskus sanoa jotain tosi viisastakin. Mutta kun pitäisi auttaa itse itseään, ei se aina olekaan niiin helppoa. Huolimatta siitä, että jollain tasolla tietää. Huolimatta lukuisista luetuista self-help -kirjoista, oivalluttavista ajatuksista, herättelevistä videoista ja eteenpäin vievistä kursseista. Kun ongelma osuu omalle tontille, se on ikään kuin liian lähellä ja siinä tilanteessa ei vain hoksaa, mitä tuo tilanne yrittää kertoa, mikä on sen oppi tai mitä silloin kannattaisi tehdä.

Useimmiten ratkaisu ongelmaan on hyvin yksinkertainen, lähes itsestäänselvä.

Oikeastaan ei tarvitsisi tehdä muuta, kuin astua vähän kauemmas itsestään, nähdä tilanne ulkopuolisin silmin.

Helpotuksen hetkellä nauraa itselleen: miten mä en tuota heti tajunnut? Tässäkin tapauksessa lyhyt keskustelu avasi langanpään, joka johdatti palkitsevaan oivallusten sarjaan. Tarvittiin vain yksi oikea kysymys ja vyyhti alkoi aueta paljon isompana ja syvempänä kuin olin ajatellutkaan.

Salliva tila

Siksi toisen kanssa puhuminen ja pallottelu on äärettömän arvokasta. Monesti ratkaisun tajuaa samalla, kun asiasta puhuu ääneen, mutta luotettavan ihmisen läsnäolo edesauttaa tuon oivalluksen tulemista. Silloin kokee olevansa turvassa ja maaperä on otollinen avaamaan jotain sellaista, mikä ei ehkä yksin pohtiessaan pääsisi tulemaan näkyväksi. Niin tärkeitä ovat toisen kuuntelevat korvat ja henkinen tuki!

Jakamisen ilo: Win-Win

Sitä paitsi jakamisen hyöty on useimmiten kahdensuuntainen: kun toinen kertoo omasta tilanteestaan, heijastaa se jotain myös kuulijaan ja samalla kun auttaa toista, auttaa hän myös itseään. Self-helpistä tulee (Our)Selves-help, win-win, jossa molemmat osapuolet voittavat. Koska minä olen sinä ja sinä olet minä. Yhdessä olemme enemmän.

Vaikka kuinka yritämme olla itsenäisiä, omavaraisia ja reippaita, se ei aina riitä. Tarvitsemme toinen toisiamme. Peilejä, jotka niin selkeästi näyttävät haavamme ja kipupisteemme ja siten tarjoavat mahdollisuuden kasvaa. Puolin ja toisin, vuorotellen.

Arvokkainta on kohdata ihmisiä, jotka auttavat meitä auttamaan itseämme. Ja antautuvat siinä samalla tulla itse autetuiksi.

HUOM! Kaija Pitkäniemi on uusiutunut Kaija Solanaksi ja samassa synnytysprosessissa päivittyivät nettisivuni. Uutena uutiskirjetilaajana saat LAHJAKSI ilmaisen eKirjan: 5 Tapaa Lisätä Energiaa Arkeen.

Liity joukkoon ja klikkaa lahjasi täältä: www.kaijasolana.com

Kommentoi!

kommenttia