• Etusivu
  • Blogit
  • Lomalta eväitä arkeen – kännykästä ja muista ruuduista vanhemmuudessa

Lomalta eväitä arkeen – kännykästä ja muista ruuduista vanhemmuudessa

Olen ollut perheeni kanssa reilut kaksi viikkoa lomalla. Aika on tuntunut ainakin kolme kertaa pidemmältä kuin arkena eikä kyse ole siitä, että meillä olisi ollut kaameaa. Päinvastoin, lomamme on ylittänyt jokaisen odotuksen ja mielestäni se johtuu puhtaasti yhdestä asiasta: me emme ole käyttäneet kännyköitämme loman aikana.

Aloitimme lomamme Nirodha ry:n järjestämällä puolihiljaisella dharma-leirillä, jonne myös lapsiperheet olivat tervetulleita. Olimme puolisoni kanssa etukäteen aika huolissamme siitä, kuinka lapsemme sopeutuisivat uuteen sosiaaliseen ympäristöön ja erikoiseen toimintaan. Lähetimme järjestäjälle jopa sähköpostia pari päivää ennen leirin alkua kysyäksemme, mitä puolihiljainen oikeastaan tarjoittaa, onko leirin aikatauluissa joustovaraa ja niin edelleen, mitä nyt huolestuneille vanhemmille helposti voi tulla mieleen.

Stressasimme ja purimme stressiä vitsailemalla siitä, kuinka puolihiljaisuus käytännössä tarkoittaisi sitä, että koko muu osallistujakunta osaisi olla hiljaa samalla, kun meidän koko perheemme huutaa.

Toisin kuitenkin kävi. Leirin fiilis oli huikean suvaitsevainen ja lämmin, rakastava jopa. Oli helppoa olla rento lasten kanssa. Sitä painostavaa ja paheksuvaa tunnelmaa, jonka Suomessa aistii usein ollessaan liikenteessä eloisien lasten kanssa, ei yksinkertaisesti ollut. Ja koska oltiin dharma-leirillä, ei ollut leirin toiminnan mukaista pitää kännykkää päällä tai surffata netissä.

Leirillä lapset saivat siis ensinnäkin vanhempiensa täyden huomion ja toiseksi heidän rennon suhtautumisensa, koska sosiaalinen ympäristö oli niin salliva ja lempeä.

Yhtenä iltana kysyin lapseltani, onko hän huomannut eroa siinä, minkälaisia minä ja puolisoni olemme, kun me emme käytä kännyköitämme. “Äiti, ilman kännyköitä te ootte kilttejä”, viisivuotias vastasi. Sydämeni pohjasta otti ja kyyneleet nousivat silmiini. (Enkö minä muka aina ole kiltti?)

13730657_10153960209984565_681904418_o

Teinkin itselleni jonkinlaisen lupauksen kännykän käytöstä. Lupasin, että tästä lähtien katson enemmän silmiin kuin ruutuihin ja että pidän perheen yhteisen ajan kännykättömänä aikana. Uskaltaudun siis yrittäjänäkin jättäytymään tavoitettavuuden ulkopuolelle silloin, kun se on suinkin mahdollista. Ajattelen, että haluan priorisoida yhtäältä läsnäolon ja toisaalta mallina toimisen. Näistä kumpikaan ei oikein toteudu, jos minulla on nenä kiinni ruudussa puolet ajasta.

Listasin keinot, joilla pääsen päämäärääni:

1. Hoidan työasiat työajalla niin, että mikään pakollinen ei jää iltaan.
2. Laitan kännykän mobiilidatan pois päältä iltapäivällä, kun haen lapset, jotta minut voi hätätilanteessa tavoittaa, mutta nettiin ei tule huomaamatta mentyä.
3. Jätän kännykän kotiin, kun esimerkiksi menemme lähipuistoon tai -kauppaan.
4. Kerron lähimmille tutuilleni uudesta toimintatavastani, jotta he tietävät soittaa tai tekstata halutessaan tavoittaa.

Kirjoitan parin kuukauden päästä päivityksen, miten uusi toimintatapa on meillä vaikuttanut arkeen. Tällä hetkellä ajattelen, että maailma voi odottaa, minun lapseni kasvavat juuri nyt. Ja että minä haluan olla kiltti äiti.

Ps. Kirjoitan lasten ruutuasioista toisella kertaa.

Kommentoi!

kommenttia