Kun miehen sydän avautuu

Heinäkuun alussa ilmestyy Klaus Rahikaisen uusin teos Kun miehen sydän avautuu. Seuraavassa kirjan takakannen teksti sekä joitakin lukijakommentteja Rahikaisesta ja hänen teoksistaan. Olkaa hyvät!

”On määrättömästi kaikenlaisia elämäntaidon oppaita, mutta tämä sinun kirjoittamasi on erilaista. Syvän henkilökohtaista.” Aino K.

Sama vika Rahikaisella! Sama unohduksen taakka sydäntä rasittamassa!

Elämä on ihme. Se haastaa meidät jokaisena hetkenä, aina kun sydän lyö. Elämä haastaa meidät avautumaan vapauteen ja viattomuuteen, luopumaan kaikesta sydäntä rasittavasta.

Sydän pysähtyy kun se ei enää jaksa kantaa taakkojamme, se lyhistyy menneisyytemme vaivojen alle. Sydän ei kestä enää…

Kun miehen sydän avautuu kertoo miehestä, joka löysi omasta sydämestään kaiken elämän lähteen. Se kertoo myös sinusta, sillä sinunkin sydämessäsi sykkii sama ikuinen elämä, se joka sinä todella olet.

Klaus Rahikaisen kirja antaa lukijalle syvän ja sielua puhdistavan vastauksen kaiken luomisen kerran aloittaneeseen kysymykseen: Kuka minä olen?

kun-miehen-sydän-avautuu-139mms3

”Klausin yksinkertainen tapa puhua elämän syvyyksistä on taiteenlaji, josta olen todella saanut oppia paljon. Hän ei käytä vaikeita henkisiä käsitteitä, vaan vie ihmisen kuin ihmisen mukanaan matkalle kirjoituksillaan ja puheellaan. Olen lukenut Klausin kirjan Alussa on ajatus, jossa hän käy mielestäni läpi elämän tärkeimpiä osa-alueita tuoden niihin uutta ja elämänvoimaista näkökulmaa.” Jeremy Qvick

”Rahikaisella on uskomattoman kokonaisvaltainen näkökyky. Hänen maailmankuvansa on eheä, syvä ja läpinäkyvä – kuin näkymä kristallin kirkkaaseen mereen tai väreilemättömään tähtitaivaaseen. Rahikaisen jalat ovat niin syvällä maassa, ettei niiden alapuolella ole enää mitään. Ja hänen päänsä on niin korkealla pilvissä, ettei sen yläpuolella ole edes Jumalaa. Tietoisuuden korkeammalta tasolta avautuu maisema, jonka katselemisen aiheuttamat tunteet riippuvat lukijan omista lähtökohdista ja pyrkimyksistä. Itse tunsin omaan maailmaani avautuvan uusia näköaloja ja polkuja, joita haluan kulkea ja tutkia tarkemmin. Tunnen kiitollisuutta ja odottavaa jännitystä!” Andrei Paajanne

”Vuosikymmenet elämää ja ihmisenä olemista pohtinut Klaus Rahikainen on sujuvakynäinen ja sujuva-ajatuksinen arjen henkisyyden filosofi.” Heikki Juutilainen

”Itsekin kuoleman porteilla käyneenä ja meditaation kautta sisäisen elämänsä hyvin tuntevana Klaus lataa kirjassaan syvän ajatuksen toisensa perästä… Klaus itse käy hämmästyttävän syvissä vesissä tuodakseen meille lohdullisen sanoman siitä, että mikään ei kuole paitsi se, jonka aika on jo ohi, ja että ihminen itse selviytyy uudelleen ja uudelleen jatkamaan elämän ketjua.” Heikki Hietala

”Teoksesi on voimakas, omaelämänkerrallinen, profeetallinen tunnustus ja julistus korkeamman ihmisyyden puolesta henkisyyden heräämiseksi. Ajattelusi ei herätä minussa ristiriitaisuutta, pikemminkin voimakasta myötäelämistä varsinkin kun vaellat Via Dolorosaa pitkin. Kysyttävää ja pohdittavaa herää jatkuvasti.” Jori

”Se mitä puhut miehen sydämen avautumisesta, se on sinulta todella rohkea avaus. Olet niin auki, annat niin paljon itsestäsi. Siinä annat paljon sellaista, mitä olet oman suuren tuskasi kautta löytänyt, ja nyt annat sen toisille. Paitsi että kirjoitat siitä miten tärkeää parisuhteessa olisi miehen sydämen avautuminen, koko tuo kirjoittamasi teos on miehen sydämen avautumista!

On määrättömästi kaikenlaisia elämäntaidon oppaita, mutta tämä sinun kirjoittamasi on erilaista. Syvän henkilökohtaista. PS. Luettuani kirjasi olen tuntenut sisimpäni valoisaksi ja rohkeaksi.” Aino

”Niin, olen todellakin kiitollinen, että sain kirjan luettavakseni. Toivon, että jokainen kilpikonnamies ja -nainen, jokainen kilpikonnan puoliso saisi sen luettavakseen. Oikeastaan ihan kaikkien pitäisi saada lukea se. Minulle kirjastasi on tullut merkityksellinen voimakirja. ’Heikkona’ hetkenä se auttaa palamaan rakkaudelliseen tilaan…
Kun luin kirjasi ensimmäisen kerran, tuntui, että se oli tarkoitettu juuri minulle… juuri tähän hetkeen, juuri tähän elämän tilanteeseeni. Löysin siitä vertaistukea, löysin ymmärrystä, löysin tuntuvia oivalluksia, löysin toivoa ja ennen kaikkea rakkauden itseeni.
Kiitos Klaus tästä kirjasta, kiitos avoimuudestasi, kiitos sydämesi avaamisesta, kiitos rakkaudestasi. Rakkautta maailma nyt janoaa. Pelon sijaan luottamusta siihen, että rakkaus voittaa, ja luottamusta siihen, että rakkaus asuu meissä ihan jokaisessa. Minussa ja sinussa.” Marjo

”Rahikainen hämmästyttää. Hän hämmentää ajatuksia, panee ajatukset pyörimään. Hänen sanomansa ei ole sidottu olemassa oleviin totuuksiin. Hän uskaltaa antaa ajatuksilleen täyden vapauden. Kuulija voi ihastua tai vihastua. Rahikainen ei tavoittele tukea samanmielisiltä. Sellaisia ei yksinkertaisesti ole.” Asko Räsänen

”Rahikainen kokee avautumisen välttämättömyytenä, elämän tanssin. On herkistyttävä sille mitä soitetaan ja lakattava antamasta nimeä sille, joka vie.” Risto Lindstedt

”Klaus Rahikainen kurottaa ajatusten ja kuvien taakse, kohti elämän suurta tuntematonta, kohden alituista virtaa. Päämääriä ei tarvita, liike on tarpeeksi. Uskallus olla läsnä tässä ja nyt eikä koskaan toiste, heittäytyminen, vanhojen kaavojen ja roolien murskaaminen. Klaus Rahikainen jauhaa yhtä ja samaa, yhtä ja samaa – niin kuin vesi jauha kiveä, kivijalkaa.” Pasi Lankinen

”Teksti on siis aivan itsensä varassa, ilman yhtään sitaattia ja viittausta mihinkään. Oman tien etsimisessä Rahikaisella runoilija Kalevi Rahikaisen poikana on kyllä perinteitä, mutta omintakeisuuden perinnettä voi jatkaa vain alkamalla itse aivan alusta.” Eero Ojanen

”Olet jälleen aikasi katsellut maailman menoa, katsellut ja ihmetellyt. Nyt ihmettelysi on kasvanut kirjaksi. Sinua täytyy kunnioittaa. Harva meistä uskaltaa tänä päivänä itsenäisesti, ilman instituutioiden tai virallisen aseman suomaa tukea, ihmetellä julkisesti. Sinä et piiloudu edes kustannusyhtiöiden hameisiin, vaan puhut omalla suullasi ja kustannuksellasi. Panet itsesi alttiiksi, naurullekin.” Oli Hakala

”Oli pakko lukea kirjastasi kohta ’Alussa oli ilo’. Se oli yksi parhaimmista ’luomiskertomuksista’ mitä olen lukenut. Olin niin onnen täyttämä että havahduin tuntemaan hymyn leikin kasvoillani. Kirjoitus oli niin täydellinen että lensin sen mukana kuin taivaanlintu. Se oli viesti, se oli valonpisara, jossa oli kaikki.” Anne

Kommentoi!

kommenttia