Miksi en opeta joogaa?

Minulta kysytään aina välillä, miksen opeta jooga-asanoita. Kysymys hämmentää minua aina yhtä paljon. Toki ymmärrän, että useimmat ihmiset olettavat pitkäaikaisen paneutumisen aiheeseen sekä teorian että käytännön tasolla kartuttavan sen verran tietotaitoa, että siitä riittäisi jaettavaa muillekin.

Totuus on, etten ole koskaan kokenut tarvetta asanoiden opettamiseen. Niinä harvoina kertoina, kun olen suostunut jotakuta tuttavaa jooga-asennoissa ohjeistamaan, olen todennut että ihmiskehojen erilaiset valmiudet ja vaikeudet ylittävät ymmärrykseni. Vaikka osaankin mielestäni harjoitella itsekseni, en uskaltaisi ottaa vastuuta kenenkään muun harjoituksesta.

Toinen seikka on se, että jooga on aina kiinnostanut minua pelkkää asanaharjoitusta laajempana ilmiönä. Yleensä sanotaan, että asanat toimivat porttina joogan syvemmille tasoille. Omalla kohdallani asia on aina ollut päin vastoin: joogan filosofia, historia, rituaalisuus ja meditaatio ovat tarjonneet motiivin, miksi ja miten asanoita pitäisi edes tehdä.

Mistä sertifikaatit kertovat?

Se, että joogasta vakavasti kiinnostuneen oletetaan lähes automaattisesti myös opettavan joogaa, kertoo joogan opettamisen ennennäkemättömästä suosiosta. Melkein jokaisella maamme kymmenistä joogakouluista on nykyisin myös oma opettajakoulutuksensa.

Monet nykyisistä joogaopettajakoulutuksista noudattavat kansainvälisen joogaopettajien liiton, Yoga Alliancen, RYT (Registered Yoga Teacher) –standardia. RYT-rekisteröinnin ajatus on mielestäni hyvä. Sen tarkoitus on taata, että joogan opettajalla on ainakin jonkinlaiset perustiedot sekä joogasta että sen opettamisesta.

Toisaalta edes RYT-sertifikaatin olemassaolo ei poista sitä tosiasiaa, että joogan opettaminen on ollut ja on yhä varsinainen villi länsi, jossa kukaan ei valvo opetuksen sisältöä tai menetelmiä.

Myös RYT-sertifikaattiin itseensä on kohdistettu kritiikkiä. Tuoreessa YLE Puheen haastattelussa suomalaisen astangajoogan pioneereihin kuuluva Petri Räisänen totesi, että 200 tunnin RYT-koulutusta voi pitää korkeintaan joogan peruskurssina. Opettajaksi tuleminen vaatii vähintään kymmenen vuotta omistautunutta päivittäistä harjoittelua ja opiskelua.

Myös amerikkalainen J. Brown on esittänyt samanlaisia näkemyksiä. Brownin mukaan ”opettajakoulutuksesta” on tullut synonyymi sille, että haluaa oikeasti oppia jotain joogasta; tunneille tullaan vain ”joogaamaan” samaan tapaan kuin yökerhoon mennään tanssimaan. Opettajakoulutusten sisältö on sekä Räisäsen että Brownin mielestä sinänsä hyvä ja tarpeellinen. Molemmat ovat kuitenkin skeptisiä sen suhteen, antavatko ne todella valmiudet joogan opettamiseen.

Mitä joogaopettaja oikeastaan opettaa?

Yksi iso kysymys on tietysti se, mitä joogaopettaja oikeastaan opettaa. Intialaisessa perinteessä joogaa on opiskeltu tiiviissä guru–oppilas -suhteessa. Guru on tällöin paljon muutakin kuin joogaopettaja nykyisessä mielessä. Hän on henkinen mestari, jota Intiassa palvotaan jumalana. Oppilaaksi pääseminen edellyttää gurun vakuuttamista siitä, että oppilas on riittävän etevä ottamaan tämän opetukset vastaan, eikä vain tuhlaa tämän aikaa.

Gurun kanssa eletään pitkäkestoisessa ja tiiviissä suhteessa. Kun oppilas kykenee itse ilmentämään gurun perimmäistä oivallusta, hän voi välittää tämän opetusta eteenpäin. Koulutus saattaa kestää vuosikymmeniä. Perinteiset kuvaukset gurun ja oppilaan suhteesta, kuten vaikkapa Marpan ja Milarepan tarina, osoittavat, että vaatimukset voivat olla epäinhimillisen korkeat ja suhde usein myrskyisä.

Perinteiseen guru-instituutioon liittyy ajatus, ettei guru opeta pelkästään joogan tekniikoita, vaan johdattaa oppilaansa hengellisen oivalluksen äärelle. Tässä ei ole kyse yksilöllisestä ”henkisestä kasvusta”, vaan hyvin tarkkaan määritellystä prosessista, johon joogasuuntauksesta riippuen liittyy tiettyjä vaiheita ja jolla on tietty päämäärä.

Kestipä opettajakoulutus sitten 3 viikkoa tai 3 vuotta, se tuskin antaa joogaopettajalle henkisen mestarin valmiuksia. Useimmat nykyiset joogaopettajat ovat todenneet tietyt joogatekniikat oman hyvinvointinsa kannalta tärkeiksi ja haluavat välittää saamaansa hyvää eteenpäin. Tunneille tulevat ihmiset ovat asiakkaita, eivät varsinaisia oppilaita, vielä vähemmän opetuslapsia. Tämä keventää niin opettajaan kuin oppilaisiinkin kohdistuvia vaatimuksia ja odotuksia.

Toisinaan kuitenkin kuulee tarinoita oppilaista, jotka etsivät joogaopettajistaan tukea elämänsä kiemuroita koskevissa kysymyksissä. On selvää, etteivät kaikki opettajat kykene vastustamaan kiusausta näytellä tällaisissa tilanteissa terapeutin, parantajan, kasvattajan, jopa papin roolia. Vaikka jossakin taidossa ­– oli kyse sitten asanoista, puutöistä tai pyörän korjaamisesta – harjaantuneella voikin olla yhtä ja toista viisasta sanottavaa, henkiset opettajat löytyvät pääsääntöisesti jostain muualta kuin nykyisiltä joogasaleilta.

Onko raha aina paha?

Joogan opettamisesta on nykyisin mahdotonta puhua mainitsematta rahaa. Monet tuntuvat ajattelevan, että nykyjoogan epäkohdat ovat seurausta siitä, että joogasta on tullut bisnestä. Totta onkin, että joogaopettajakoulutusten valtava määrä liittyy elimellisesti nykyiseen joogabuumiin. Totta on myös se, että juuri opettajakoulutukset ovat monien joogakoulujen tärkein tulonlähde.

Raha on kuitenkin aina ollut osa joogan opettamista. Maailman hylänneet askeetikot elävät almujen turvin, perinteiseen guru–oppilas -suhteeseen on kuulunut gurun palveleminen ja taloudellinen avustaminen. Shri Krishnamacharya tuli toimeen pääsemällä Mysoren maharajan suojatiksi, Shri Yogendra perusti joogaan ja perinnelääkintään keskittyneen sairaalan ja Swami Sivananda pyöritti askeettisessa yhteisössään monenlaista liiketoimintaa, muun muassa postitoimistoa. Myös huijariguruja, silmänkääntäjiä ja muita helppoheikkejä on liikuskellut joogan ympärillä ammoisista ajoista.

Kun ajatus joogatuntien maksullisuudesta askarrutti minua joogataipaleeni alkuvaiheessa, opettajani – jolle joogan opettaminen ei muuten ollut ensisijainen tulonlähde – kertoi kyllä aluksi kokeilleensa ilmaisia tunteja. Ongelmaksi oli muodostunut se, etteivät ihmiset käyneet säännöllisesti tunneilla. Monet löysivät motivaation vaivautua paikalle vasta kurssimaksun maksettuaan. Joogassa on kyse sitoutumisesta ja sitoutuminen vaatii symbolisia tekoja. Raha on yksinkertaisesti yksi yleisimmin tunnustetuista arvon ilmaisijoista.

En siis usko, että raha on kaiken pahan alku ja juuri joogassa. Päin vastoin, se on mielestäni tärkeä asia sekä symbolisella että käytännöllisellä tasolla. Pikemminkin minusta vaikuttaa siltä, että ongelmat nousevat mitä eriskummallisimmista kuvitelmista, jotka liittyvät joogan merkitykseen ja historiaan. Ne luovat epärealistisia odotuksia niin harjoittajille kuin joillekin opettajillekin. Tässä kohtaa puolueettomuuteen pyrkivä joogatutkimus tuskin ainakaan pahentaa asioita.

Tietyssä mielessä joogan historiasta ja filosofiasta kirjoittamista ja puhumista voidaan kaiketi pitää jonkinlaisena joogan opettamisena. Näkökulmani aiheeseen on kuitenkin tutkimuksellinen. Kirjoitan siitä, mitä joogasta tiedetään ja miten sitä on aikojen kuluessa tulkittu. Toisinaan nostan esiin asioita, jotka eivät maalaa joogasta kovin mairittelevaa kuvaa. Joogan mainostamisen sijaan yritän auttaa lukijoitani ymmärtämään joogaa ilmiönä, johon sisältyy sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä puolia. Elämänohjeita en tarjoa.

Kuva: Nina Paley

Matti Rautaniemi (synt. 1981) on joogan historiaan perehtynyt uskontotieteilijä, toimittaja ja kääntäjä. Hän on valmistunut teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja tekee parhaillaan Åbo Akademissa väitöskirjaa joogan historiasta Suomessa. Joogin lukulamppu -blogissa Matti tarkastelee joogamaailman nykyilmiöitä, menneisyyttä ja tulevaisuutta omaperäisellä otteella.

Basam Books julkaisee Matin esikoiskirjan Erakkomajoista kuntosaleille, eli miten jooga valloitti maailman syksyllä 2015.

Erakkomajoista kuntosaleille facebook-sivulla voit seurata kirjaan liittyviä uutisia ja ajankohtaisia joogakuulumisia maailmalta. Käy tykkäämässä!

Matin aiempiin julkaisuihin kuuluvat suomennokset D. T. Suzukin ja Erich Frommin teoksesta Zen ja psykoanalyysi (FT Mika Pekkolan kanssa, Basam Books 2012), sekä Daniele Bolellin kirjasta Luo oma uskontosi (Basam Books 2014). Kirjat ovat saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Tule kuuntelemaan Matin luentoa joogan matkasta erakkomajoista kuntosaleille Viisas elämä -messuille syyskuussa: www.viisaselamamessut.fi

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia