Mistä energiaa tiukoissa tilanteissa?

Kun kaikki voimat on käytetty, mistä löytyy varatankki?

Muistan tilanteen vuosien takaa, kun rahani olivat aivan lopussa ja luottokortin limiitti täynnä. Olin tankannut vain juuri ja juuri tarvittavan määrän bensaa kerrallaan tankkiin.

Keskellä kesää yllätti kova ukkosmyrsky, jonka vuoksi katuja suljettiin, ja jouduin ajamaan kiertotietä. Bensatankin mittari oli näyttänyt nollaa jo pidemmän aikaa. Odotin auton jättävän tielle, mutta mitä tapahtuikaan? Mittarin näyttöön ilmestyi kahden nollan tilalle kaksi viivaa ja auto kulki kotiin asti.

Ahdistuksen ja väsymyksen tilanteessa ihminen näkee vain kaksi vaihtoehtoa, jotka ovat kuin viivan ääripäät. Toinen pää on tietenkin huono ja toinen hyvä.

Joko jaksan tehdä nämä työt tai mokaan.

Joko saan laskut maksettua tai en.

Juoksen lenkin tai olen sohvaperuna.

Irtisanoudun ja vaihdan ammattia tai palan loppuun.  

Parhaan mahdollisen valinnan tai ratkaisun tekemiseksi tarvitaan kuitenkin enemmän kuin yksi hyvä vaihtoehto, kuten:  

Pyydän apua töihin ja ensi kerralla lupaan maltillisemmin.

Sovin lisää maksuaikaa laskuille.

Käyn puolen tunnin kävelyllä juoksulenkin sijaan, sillä olen väsynyt.

Otan vuorotteluvapaata, jotta näen tilanteeni rauhallisemmin.

Kun energia on vähissä ja näköala kapenee niin, että vaihtoehtoja tuntuu olevan vain kaksi, joista vain toinen on hyvä, toivomme ihmettä. Se harvoin ilmestyy.

Keskitymme arjessamme suurimman osan ajasta siihen, mitä teemme ja suoritamme, kun paljon olennaisempaa on se, miten teemme ja suoritamme. Tästä kirjoitin kirjassani Suorituselämästä merkityselämään.

Millaisella otteella teen työtä, onko muita vaihtoehtoja kuin täysillä tai ei ollenkaan? Ja se, miten ilmaisen asiani ja tarpeeni, on ratkaisevampaa tuloksen kannalta kuin se, mitä pyydän. Entä miten koen elämän kokonaisuutena? Miten roolitan itseni tähän näytelmään? Olenko altavastaaja, suorittaja, ehdollistaja, osallistuja vai katsoja?

Elämä on sarja iskuja.

Elämä on taistelua.

 

Elämästä täytyy osata nauttia.

Elämä on täynnä mahdollisuuksia, enkä saa hukata niitä.

Elämä on arvokasta, jos olen onnellinen.

 

Elämä yllättää.

Elämä on.

 

Jos voitan tai häviän, eli hyviä vaihtoehtoja on oikeastaan vain yksi, toimintaa ohjaa pakko. Niinpä mailaa puristaen kuluu voimaa ja lyönnit ovat epätarkkoja. Vapautuneella otteella taas lyön vain yhden lyönnin kerrallaan ja tarkkailen peliä. Voitto tai häviö on vain sovittu lyhyt hetki, elämästä 99% tapahtuu sen ulkopuolella.

Viisas Elämä -kirjassaan Vapaudu riippuvuudesta Lee Jampolsky kirjoittaa:

”Energiamme kuluu loppuun, kun tuomitsemme, analysoimme, vertailemme ja arvostelemme. Kun sen sijaan osoitamme hyväksyntää, tunnemme itse voimistuvamme. Hyväksyntä perustuu nykyhetkeen. Tuomio perustuu menneisyyteen…. Hyväksy se, mitä on, ja löydät mahdollisuudet. Tuomitse se, mitä on, ja menetät mahdollisuudet.”

Uskotko, että muuttamatta ulkoisia olosuhteita voit luoda täyden kalenterin ja ruuhkavuosien tilalle arjen, jossa sinulla on esimerkiksi 5 tuntia työtä, 5 tuntia omaa aikaa ja 5 tuntia perheaikaa päivässä? Kerron tästä lisää myöhemmin, sillä välin voit harjoittaa arkiluovuuttasi 🙂

Varatankki on olemassa, vaikka sitä ei ole vielä saanut kokea!

Kommentoi!

kommenttia