Mistä sinut muistetaan ja tullaan muistamaan?

Klassinen harjoitus omasta muistokirjoituksesta on hyvä tehdä silloin tällöin. Se nimittäin paljastaa todellisia, elämänvalintoja ohjaavia arvojamme. Muistokirjoituksen aika voi koittaa milloin vain. On hienoa, että sen sisältöön voi itse vaikuttaa.

Useat meistä pohtivat työrooliaan tälläkin hetkellä. Olenko minulle oikeassa roolissa ja ammatissa? Miksen ole tai miksi olen yrittäjä? Olenko oikealla alalla? Olenko parhaassa mahdollisessa työpaikassa? Voisinko tienata enemmän?

Pohdimme tuon tuostakin myös sellaisia asioita kuin säätä, muiden ihmisten erilaisia edesottamuksia, syömiemme aterioiden maistuvuutta, uutisosikoita, kodin sisustusta, auton vaihtoa, mahtaako flunssa tulla vai jäädä tulematta, lomamatkoja ja harrastuksia, puhumattakaan kehon painosta, hiustyylistä ja vaatetuksesta…

Parhaat muistokirjoitukset käsittelevät kuitenkin aivan muita asioita kuin työsuoritteita tai kokemiamme olosuhteita. Ne eivät kuvaile myöskään sitä, millaisia tunnetiloja edesmenneellä oli, harvemmin edes hänen käänteistään vuosien varrella. Ne kertovat asioista, jotka ovat myös elämän onnellisuuden kannalta merkityksellisimpiä.

Millainen ihminen oli luonteeltaan, miten hän eli arvojaan todeksi:

Miten hän kohteli muita ihmisiä?

Miten hän asennoitui elämään ja sen käänteisiin?

Mitä hän opetti lapsilleen ja läheisilleen elämästä, etenkin esimerkillään?

Mihin hän uskoi?

Vasta tämän jälkeen nousee esiin asioita, jotka olivat hänen sydäntään lähellä.

Esimerkiksi näin:

Asse oli hieno mies. Muistamme hänet ystävällisenä ja hyväntahtoisena työtoverina, välittävänä ja kärsivällisenä isänä. Asse opetti esimerkillään, kuinka tärkeää on tutkailla asioita monesta näkökulmasta. Hän uskoi siihen, että jokaisessa ihmisessä on aina jotakin hyvää piilossa, jota emme vain osaa nähdä. Meri ja saaristo olivat Assen sydäntä lähellä. Hän teki elämäntyönsä kaupan ja sopimusjuridiikan parissa ja julkaisi useita tietoteoksia.

Vai näin:

Senni toimi ennen eläkkeelle jäämistään Suomen suurimman tukkukaupan johtajana, mitä ennen hän ansioitui kansainvälisen kuljetuskonsernin yksikönjohtajana. Hän teki lisensiaattityönsä ulkomaankaupasta. Hän harrasti kestävyysjuoksua ja juoksi maratonin parhaimmillaan aikaan 3.55. Hänellä oli kaksi lasta ja kiireisen elämänsä vastapainona hän piti matkailusta. Hän omisti myös kesäasunnon, jossa hän järjesti eläkevuosinaan hauskoja juhlia tuttavilleen.

Millaisen muistokirjoituksen sinä haluat kirjoittaa itsellesi? Kirjoitamme sitä elämällä ja valinnoillamme joka päivä. Ja mikä parasta, elämällä sitä todeksi arjessa nostamme todennäköisyyttämme elää onnellista elämää.

Jos onnellisuus on sinulle lähinnä tunnetila, se on tuuliajolla. Parhaimmillaankin voimme oppia korjaamaan olosuhteiden aiheuttamia tunteita takaisin kohti mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä. Harvalle mielenrauha ja tyytyväisyys, edes ilo, tai ylipäänsä mikään tunnetila, on kuitenkaan riittävä elämän tarkoitus.

Kun onnellisuuden rakentaa vuosi vuodelta enemmän sen varaan, millaista merkitystä minulla on itseni ulkopuolelle, onnellisuuden avaimet ovat varmimmin taskussa aina. Muistokirjoituskin on aina valmis.

Merkitys itsen ulkopuolelle voi olla myös luonnosta tai eläimistä huolehtimista, tai se voi olla yksinkertaisesti oman luonteen jalostamista esimerkilliseksi jälkipolville. Bonusvinkkinä on vielä hyvä olla sitomatta tätä merkitystehtävää määrällisiin mittareihin: olenko ollut tarpeeksi avulias, rakastava jne. itseni tai jonkun muun mielestä.

Kommentoi!

kommenttia