• Etusivu
  • Blogit
  • Neljä ajatusta, miten vaikutat riittämättömyyden tunteeseen

Neljä ajatusta, miten vaikutat riittämättömyyden tunteeseen

Tunsin riittämättömyyttä äitinä, kun hyssyttelin naama punaisena huutavaa vauvaani. Tunsin riittämättömyyttä ystävänä, kun en löytänyt lohduttavia sanoja puolisonsa menettäneelle ystävälleni. Tunsin riittämättömyyttä ollessani töissä, kun minua odotettiin kotona. Elämä on täynnä hetkiä, jolloin voi tuntea riittämättömyyttä. Tuo tunne nousee, kun aika ei riitä tai taidot eivät riitä. Kun ei pysty antamaan tai vastaanottamaan rakkautta, kun ei ole tarpeeksi hyvä ystävä tai ihminen. Aina voisi olla parempi, enemmän, oikeanlaisempi, vahvempi, viisaampi tai aidompi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Riittämättömyyden tunteen taustalla voi olla erilaisia uskomuksia, ajatusmalleja, jotka vaikuttavat tunteen syntymiseen. Tunne voi nousta uskomuksesta, joka pakottaa vaatimaan itseltään liikaa tai muuten ei tule hyväksytyksi. Taustalla voi olla myöskin uskomus vaikkapa siitä, että tulee pyrkiä täydellisyyteen, jotta saa osakseen rakkautta. Näiden uskomusten juuret voivat olla hyvin syvällä ja täysin tiedostamattomia. Niiden muuttaminen tarkoittaa sukellusta itseen, uskallusta kohdata omia syviäkin haavoja ja varjoja. Silti tunteeseen voi vaikuttaa myös tietoisilla ajatuksilla.

Minussa asustaa myös se tyyppi, jolle mikään ei tunnu olevan tarpeeksi. Se, jolla on odotuksia ja vaatimuksia olla jotain muuta kuin mitä on. Nämä neljä kohtaa ovat kuitenkin auttaneet minua prosessoimaan omaa riittämättömyyden tunnettani.

 

  1. Ota vastuu omasta tunteesta

Päätin aikanaan ryhtyä yrittäjäksi, koska halusin auttaa ihmisiä ja halusin tehdä maailmasta paremman paikan. Rakensin jonkin aikaa uraani sen mukaan mitä voisin antaa muille. Kävin erilaisia koulutuksia ja kursseja, jotka olivat tärkeitä oman henkisen kasvuni kannalta, mutta taustalla pohdin sitä mikä auttaisi muita. Miten voisin olla tarpeeksi hyvä, hyödyksi ihmiselle, kaikille, koko maailmalle? Vaikka auttamisen ajatus itsessään on kaunis, jokin oli vinksallaan. Miten koskaan voisin olla riittävä kaikille? Kun yritin olla riittävä kaikelle minusta ulkopuoliselle ja hakea tunteen täyttymistä toisilta ihmisiltä, tunsin vain kasvavaa riittämättömyyttä. Mikään ei koskaan tuntunut olevan tarpeeksi.

Jossain kohtaa ymmärsin kääntää ajatuksen toisinpäin. Oivalsin, että rauhan tuo vain se, että tunnen itse olevani tarpeeksi. Riittää, että minä riitän itselleni, koska tunne on vain minussa ja sen kautta ilmennän kokemuksiani muiden kanssa. Vasta kun otin tunteesta vastuun, enkä enää odottanut sen täyttymistä ulkopuoleltani, alkoi todellinen muutos.

 

  1. Irrota itsesi tunteesta

Uskomukset, jotka liittyvät syviin sisäisiin ja tiedostamattomiin haavoihin, kipuihin ja pelkoihin, voivat pitkänkin tietoisen prosessoinnin jälkeen nousta esille yllättäen, vaikkakin usein uudenlaisessa muodossa tai tilanteessa. Kohtasin jälleen riittämättömyyden itsessäni, kun eräs asiakkaani jätti kurssini kesken. Vaikka kyse oli toisen ihmisen valinnasta, johon minä en ollut edes vaikuttamassa, minussa tapahtunut nosti riittämättömyyden tunteen pintaan.  Mieleeni tulvi ajatuksia siitä, että en ollut pystynyt antamaan tarpeeksi, olemaan tarpeeksi hyvä ja täyttämään toisen ihmisen odotuksia.

Itsetuntemus ja sen mukana tullut ymmärrys siitä, miksi tunne nousee, ei kuitenkaan aina riitä muuttamaan itse tunnekokemusta. Tunteesta tuli irrottaa, ettei se veisi entistä syvemmälle sisäiseen mielen myllerrykseen. Otin mielikuvissani askeleen poispäin itsestäni, kuin olisin tarkastellut itseäni edessäni olevan elokuvateatterin valkokankaalta. Sen jälkeen kuvittelin katsovani itseäni ystäväni lempeillä silmillä. Eläydyin olemaan viisas ystäväni, joka neuvoo minua, ilman tuomitsemista ja hyväksyen. Mitä hän sanoisi minulle? Oliko tunne todellinen, totta tässä hetkessä vai olinko jäänyt pyörimään vanhoihin ajatusmalleihini? Mitä itse sanoisin ystävälle, joka tuntisi samaa riittämättömyyden tunnetta?

 

  1. Opettele hyväksymään

Siinä hetkessä muistin, kuinka olin itse neuvonut ystävääni – anna anteeksi itsellesi. Se on ennen kaikkea hyväksyntää, itsensä hyväksymistä sellaisena kuin tässä hetkessä on. Minua auttaa suuresti se ajatus, että me jokainen teemme joka hetkessä parhaamme, sillä ymmärryksellä ja tietoisuudella, mikä meillä kullakin hetkellä on. Meillä on tämä ihmiselämän kokemus, jossa olemme oppimassa elämällä. En ole ehkä koskaan valmis, mutta samalla kuitenkin voin löytää rauhan siitä, että hyväksyn itseni täydellisesti sellaisena kuin tässä hetkessä olen. Silloin nuorena äitinä tein parhaani sillä kokemuksella mitä minulla oli parin päivän ikäisen vauvan äitinä. Olin silti se ainoa, jota lapseni tarvitsi siinä hetkessä. Tein parhaani ollessani surevan ystäväni vierellä, jakaen hetken ilman sanoja. Siinä hetkessä se riitti, oli täydellistä juuri sellaisenaan. Teen joka hetkessä parhaani ystävänä, lapsena, äitinä, kumppanina, ja naisena – juuri niin epätäydellisenä ja samalla kuitenkin niin täydellisenä, kuin pystyn kussakin hetkessä olemaan. Sydän auki, keskeneräisenä ja haavoittuvaisena. Ihmisenä.

 

  1. Valitse ajatuksesi tähän hetkeen pysähtyen

Voit joka hetkessä valita ajatuksesi. Voit valita, mihin kiinnität huomiosi. Riittämättömyyden tunteen noustessa, voit kiinnittää huomiosi siihen, mikä on hyvin juuri nyt ja missä voit kokea hyvää oloa. Sinussa on aina paljon hyvää ja kaunista. Jokaisesta hetkestä voi löytää kauneuden ja hyvän olon. Voit myös palauttaa mieleesi hyvän muiston, kauniin hetken elämäsi polulta, johon keskityt. Voit valita ajatuksesi keskittymällä muiston nostattamaan hyvään tunteeseen, valita kokea sen tunteen tässä hetkessä.

Voit myös vain hengittää muutaman kerran syvään ja tiputtautua siihen mikä on nyt. Voit valita kokevasi vain tätä hetkeä sellaisenaan. Miltä tämä hetki tuntuu?  Mikä on paras tunne, mitä voin kokea tässä hetkessä? Entä jos voisitkin tuntea olevasi riittävä, täydellinen juuri nyt, tässä hetkessä? Entä jos se riittää, mitä on nyt?

Sitä paitsi, kuka sinussa lopulta määrittää sen, oletko riittävä ja mikä on riittävää? Entä jos se, ettet ole joskus pystynyt vastaamaan omiin odotuksiisi, tuntenut olevasi tarpeeksi tai täydellinen, onkin ollut juuri sitä, mitä olet tarvinnut kasvaaksesi ja oivaltaaksesi? Entä jos voisitkin kokea kiitollisuutta siitä, että voit joskus tuntea myös riittämättömyyttä?

Ole lempeä itsellesi.

Minä riitän.

Sinä riität.

 

********

Katja Frange: Intuitiolla

Katjalta on juuri ilmestynyt inspiroiva henkisen kasvun kirja: Intuitiolla – Kuuletko sisäisen viisautesi? Tutustu kirjaan täällä

Tutustu syksyllä alkavaan henkisen kasvun koulutukseen, jossa Katja yhtenä opettajana. Hakuaika käynnissä ja SuperEarlyBird –hinnat voimassa vielä huhtikuun ajan!

Seuraa Katjan herätteleviä ja inspiroivia päivityksiä Facebookissa ja www.katjafrange.com

Kommentoi!

kommenttia