No Poo ja omat viisaudet käyttöön!

On yksi asia, missä en ole luottanut luontoon. Yksi asia, jota vastaan olen taistellut koko ikäni. Hiukseni.

Olen aina kadehtinut sitä mitä minulla ei ole, eli silkinpehmeitä suoria ja kiiltäviä hiuksia. Minulle annettiin hevosjouhinen käkkärätukka, jonka käkkärässä ei ole mitään logiikkaa. Olen elämäni aikana käyttänyt kauhistuttavan määrän rahaa ja aikaa hiusteni hoitamiseen ja suoristamiseen. Minulta löytyi kampaamon kalleimmat putelit ja ylpeilin käyttäväni VAIN kampaamon tuotteita. Olisin varmasti jo tehnyt merkittävän tiedekeksinnön, lampun tai lentokoneen vertaisen, jos olisin käyttänyt ne kaikki ajatukset, jotka käytin hiuksiini, johonkin hyödyllisempään. Sää määritti miten laitoin hiukseni. Aurinkoisella suoristin, kostealla itkin. En käynyt illanvietoissa saunassa, koska hiusteni hoito ja laittaminen olisi vienyt niin paljon aikaa. Uiminen harrastuksena? Ei pysty.

Järjetöntä, miten annoin hiusteni määritellä tekemisiäni. Mottonani olikin kauan ”Tukka hyvin, kaikki hyvin!”

Mikä osa sinusta määrittelee sinua, rajoittaa sinua ja vie kohtuuttomasti energiaa ja ajatuksia? Se voi olla tälläinen höpsönkeikka pikku juttu kuten hiukset, kunnes siitä päästää irti ja huomaakin miten suuri juttu se sitten olikaan!

Viisas ystäväni sanoo hienosti, että ”keho kuiskailee” kun sillä on meille jotain asiaa, kun se haluaa että huomaamme sen ja korjaamme jotain. No, minun hiukseni olivat kuiskineet monta kymmentä vuotta ja nyt ne alkoivat jo rääkyä täysillä. Hiukseni menivät suorastaan yön yli aivan kurjaan kuntoon (olen vakuuttunut että hiuksillakin on silmät. Ne näkivät kun ostin uuden ja kalliin suoristinraudan, sillä tämä alamäki tapahtui pian sen jälkeen). Joka pesussa lähti tukuttain hiuksia, niin paljon, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin marssia kampaajalle ja leikata selkään ulottuvat pitkät hiukset lyhyeksi polkaksi. Mutta silti niitä lähti. Paljon. Rääkyminen oli vaiennut itkuksi ja siltä hiukseni näyttivätkin – surullisilta. Aamulla ne sojottivat joka suuntaan, joten ne oli pakko pestä ja annoin kalliin ja hienon hoitoaineeni vaikuttaa aina kauan. Murehdin ja stressasin, ajattelin niitä ennenkin jo ihan liikaa, nyt otin ne ihan silmätikuksi ja suuntasin kaiken negatiivisuuteni niihin. Sehän yleensä toimii, eikö?

Tyttäreni alkoi hieroa päänahkaani ja kommentoi miten se punoitti ilkeästi ja oli kuiva. Sekin vielä.

Käännyin Googlen puoleen ja törmäsin hyvin pian No Poo menetelmään, josta olin toki kuullut jo aikaisemminkin. Hippien puuhia – hiuksia ei pestä vaan annetaan niiden haista pahalle.

Mitä enemmän luin, sen paremmin ymmärsin, että olin vuosikausia pessyt kiillon ja öljyn hiuksistani pois ja ollut ihan hurjassa kierteessä. Pese pois öljy ja kiilto – laita pullosta lisää öljyä ja kiiltoa – jatka hautaan asti… Nyt riitti! Muutaman artikkelin luettuani tiesin miten toimia. Tyttäreni halusi myös kokeilla, joten aloitimme Operaatio No Poon!

13669178_10154432501408631_6148137097030847830_n

Hukutin hiukseni kookosöljyyn ja annoin öljyn olla päässäni 10 päivää. Joka päivä hieroin päänahkaani ja lisäsin tarvittaessa öljyä. Päänahka rauhoittui pian. Pidin hattua päässä loppuaikoina kun öljyä oli jo niin paljon, että sitä virtasi ohimoiltani alas. Olin lomalla, joten tämä oli helppo toteuttaa.

Lomalla kannattaa toteuttaa myös vaihto kemikaalideodoranteista luomuihin, sillä samalla tavalla kuin tässä, kainalot hikoavat hulluna noin viikon ja tuoksu voi olla muikea.

Jos pääsee tämän vaiheen yli, voi alkaa käyttää luomu dödöä. Moni huomaa yllätyksekseen ettei kaipaakaan enää mitään dödöä, tiukoissa paikoissa sipaisu limeä kainaloon ajaa asian. Samoin hiuksetkin tekevät, tuottavat rasvaa hullun lailla, kunnes rauhoittuvat ja sitten et tarvitsekaan enää shampoota.

Kymmenen päivän jälkeen pesin hiukseni, ruokasoodalla. Tein muoviseen purkkiin tahnan, jossa oli 2 rkl soodaa ja 2 rkl vettä. Hieroin tätä tahnaa päänahkaani jakauksiin ja levitin. Tuntui, kuin olisin kuorinut päänahkaa. Huuhtelin soodan todella hyvin pois. Hoitoaineeksi olin aikaisemmin valmistanut koivuvettä. Keräsin parisen desiä koivunlehtiä ja kaadoin päälle litran kiehuvaa vettä ja annoin jäähtyä. Suodatin lehdet pois ja lisäsin tähän koivuveteen 2 rkl omenaviinietikkaa. Valutin pää alaspäin hiuksiin enkä huuhdellut pois. Omenaviinietikka ei tuoksu kovin hyvältä, mutta tuoksu lähtee pian pois.

En ollut uskoa peiliin kun hiukseni olivat kuivuneet. Ne olivat TÄYDELLISELLÄ kiharalla ja silkinpehmeät.

Olen pessyt hiukseni soodalla nyt kaksi kertaa 1,5 kuukauden aikana, samoin tyttäreni. Hiuksia ei lähde enää ollenkaan ja ne kasvavat hurjaa vauhtia. Kiharani ovat hurmaavat. Hiukseni kiiltävät. En käytä niihin mitään muuta kuin tarvittaessa pienen määrän kookosöljyä ja muutaman tipan tuoksuvia eteerisiä öljyjä. Tyttärenikin on vakuuttunut, varsinkin siitä, miten vähän hänen paksut hiuksensa enää takkuuntuvat.

Päämääränäni on olla käyttämättä edes soodaa, eli käyttää vain vettä. Ehkä kesähelteiden jälkeen se onnistuu paremmin. Kysyn mieheltäni, haisevatko hiukseni ja joka kerta vastaus on: eivät haise miltään. Joskus suihkuttelen hiuksiini hieman ruusuvettä kun lähden tapaamisiin, tulee kiva fiilis.

Luotan siis luontoon, kokemukseni perusteella. Ymmärrän, että markkinamiehet suurelta osin ovat määränneet tarpeemme erilaisiin hoitotuotteisiin ja hajusteisiin. Ymmärrän, että pelkäämme tuoksua IHMISELTÄ.

Minulla kuuluu olla vallattomat kikkurat, jotka alkoivat käyttäytyä kauniisti heti kun hyväksyin ne (samaa mitä luennoilla sanon äideille heidän lapsistaan… auts!). En anna pinttyneen haluni tai uskomukseni siitä, millaiset hiukset haluaisin tai millaiset niiden markkinamiesten mukaan kuuluisi olla rajoittaa enää elämääni.

En edes ajattele hiuksiani enää. Siinäpä ne, kiharalla päälaella. Voivat hyvin. Nyt vain rakastan niitä!

Taas lempilauseeni, jota myös hoen luennoillani äideille lapsista: ”Anna niiden olla rauhassa ja rakasta niitä, se riittää.”

13592280_10154386679603631_5839702395539194192_n

*****

Lisää tietoa No Poosta löytyy runsaasti googlettamalla. YouTubessa on myös paljon videoita aiheesta. Vaikket haluaisi jättää kokonaan shampoota pois, lyhyt ajanjakso olla pesemättä hiuksia varmasti vahvistaa niitä ja antaa päänahalle aikaa rauhoittua ja säädellä öljyntuotantoaan. No Poo metodeja on vaikka kuinka, jotkut pesevät ruisjauholla, jotkut hoitavat kananmunalla tai omenasoseella. Samalla tavalla kun testaamme kaupankin tuotteita, voimme testata mikä meille sopii. Ja aina voi palata kaupan tuotteisiin, yhtä kokemusta rikkaampana.

Kommentoi!

kommenttia