Nuuksio

Hiihtoloma-ahdistus, josta en edes tiennyt kärsiväni – kun ei sitä hiihtolomaakaan varsinaisesti ole – purkautui yllättäen valituksena siitä, miten me ei taaskaan viikonloppuna ulkoiltu reippaasti luonnossa ja menty vaikka Nuuksioon. (Syytän tästä ensisijaisesti kavereiden Facebook-päivityksiä, jotka pursuavat upeissa maisemissa kimaltelevilla hangilla napattuja laskettelukuvia). On myönnettävä, ettei minkäänlainen talvireippailu ole koskaan ollut tämän vilukissan listan kärjessä, joten mies näytti ymmärrettävästi yllättyneeltä.

– Nuuksioon? Eihän me ikinä käydä missään Nuuksiossa! Ja sitä paitsi oli ihan hirveä keli, tuuli ja satoi räntää koko viikonlopun.

– No mutta olis silti voitu käydä. Ja mennä sen jälkeen vaikka pullakahveille.

– Ethän sä edes syö pullaa!

En vaivautunut vastaamaan. Mielikuvissani tarvon Nuuksiossa lumikengät keikkuen tai sivakoin ladulla posket punaisina kuin 50-luvun suomalaisissa nuortenkirjoissa. Retkeilen, telttailen ja sytyttelen nuotioita. Ihailen puiden lumelle heittämiä varjoja, hengitän syvään ja olen joka solullani läsnä hetkessä. Todellisuudessa kotisohva, hyvä kirja ja maailman parantaminen kahvilassa siskon kanssa veivät tänäkin viikonloppuna voiton. Nuotiota tuskin saisin syttymään itkemälläkään.

Meillä kaikilla taitaa olla omat nuuksiomme – asiat, jotka periaatteessa tunnemme omaksemme ja joita ehkä jopa vilpittömästi uskomme harrastavamme (joko nyt tai vielä jonain päivänä). Mielikuvien Nuuksiossa kaikki näyttäytyy vähän todellisuutta hohdokkaampana. Salilla tulee käytyä joka päivä (painot nousevat tietenkin kevyesti), kaikki yöpöydällä notkuvat sivistävät kirjat on luettu ja kännykkäkuvista on aikoja sitten askarreltu upea valokuvakirja. Villasukat on parsittu ja marjat hillottu.

Tutkija Brené Brown puhuu jooga-asenteestaan: hän viihtyy kyllä mukavissa joogahousuissa ja kannattaa rauhaa, rakkautta ja ”joogamaista maailmankatsomusta”, mutta ei ole koskaan käynyt joogatunnilla tai tehnyt yhtään asanaa. Minä taas pidän itseäni jonkinlaisena ekohippinä, vaikka totuuden nimessä voisin tehdä planeetan hyväksi paljon enemmän. Keittiöön kertyneiden keittokirjojen määrän perusteella luulen myös olevani gourmet-tason kokki, vaikka mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Mieheltä tekee joskus mieli kysäistä, aikooko hän ehkä joskus toteuttaa jonkin niistä lukuisista kunto- ja puhdistuskuureista tai muita elämänalueita koskevista menestysohjelmistaan, jotka odottavat edelleen siistissä pinossa sitä sunnuntai-iltapäivää, kun ei ole muuta tekemistä.

Suhtaudun nuuksioihin kuitenkin lempeästi. Pitäähän ihmisellä olla tavoitteita, visioita ja unelmia! Me kaikki haluamme olla oman elämämme sankareita, jotka kulkevat pelottomasti omia polkujaan, itse tehdyt luomueväät repussa, haukankatse horisonttiin suunnattuna. Vielä jonain päivänä minunkin polkuni johtaa Nuuksioon (Missä se muuten edes on? Google Maps esiin!)

Leena Siitonen

Leena Siitonen, FM, on henkisen kasvun ohjaaja ja näkijä.

Leena kirjoittaa ja luennoi henkisen kasvun aiheista, järjestää voimauttavia iltoja, ohjaa workshoppeja ja tekee auratulkintoja Iloinen Aura -yrityksessään. Hän haluaa auttaa ihmisiä muistamaan oman sisäisen viisautensa ja voimansa ja rohkaista heitä lempeästi luottamaan intuitioonsa.

Tilaa tästä Iloisen Auran uutiskirje! Saat inspiraatiota henkiseen kasvuun ja heti tilattuasi ilmaisen videoluennon Viisi vinkkiä lempeämpään arkeen.

Tutustu Leenan auratulkintoihin, workshoppeihin, kursseihin ja kirjaan.

Seuraa Leenan iloisia päivityksiä Facebookissa ja Instagramissa.

Onko elämä joskus pelkkää suorittamista? Oletko usein liian ankara itsellesi? Hukutko välillä arjen vaatimusten keskelle? Tervetuloa Rakas ihana minä -verkkokurssille voimistamaan yhteyttä aitoon itseesi ja ottamaan askelia kohti itsesi hyväksymistä ja lempeämpää elämää! Voit aloittaa kuusiosaisen kurssin milloin haluat ja edetä kaikessa rauhassa, omassa tahdissasi.

Kommentoi!

kommenttia