Onko intuitio itsekästä?

Muutama päivä sitten olin pitämässä luentoa intuitiosta. Kerroin esimerkkitarinan parin vuoden takaisesta avioerostani. Kerroin, kuinka tappelin pitkän aikaa edessä olevaa päätöstä vastaan ja vaikka yritin tarttua jokaiseen pelastusrenkaaseen, silti jossain sisälläni intuitiivisesti tiesin ja tunsin, että olisi aika lähteä eri suuntiin. Luentoani kuuntelemassa ollut nainen kysyi; mutta eikö tuo ole itsekästä? Kysymys herätti keskustelua. Onko itsekästä kuunnella omaa intuitiota, etenkin kun se satuttaa kaikkein rakkaimpia ihmisiä? Silloinkin, kun se rikkoo jotain tärkeää ja pyhää? Onko itsekästä asettaa oma hyvinvointi etusijalle, toimimalla itseään kuunnellen? Tämän voi kokea itsekkyytenä, mutta jos katsoo pinnan alle, voi asian nähdä jopa päinvastoin.

Hiljennämme usein oman intuition, etenkin silloin, kun tiedämme sen tuovan mukanaan kivun ja surun tunteita. On pelottavaa kuunnella omaa sisäistä viisautta, kun tietää sen tuovan mukanaan muutoksia, etenkin, kun kyse ei ole vain omasta elämästä. On houkuttelevaa vain vaimentaa tuo sisäinen tunne, sulkea silmät ja korvat, jatkaa kuten ennenkin. Tämä on täysin luonnollista, koska ihminen pelkää tuntematonta ja hallitsemattomia, kipeitä tunteita. Vaikka itse intuitioon liittyy rauhaa ja varmuutta, silti se ei poista mielen pelkojen, opittujen määritysten, rajoitusten ja uskomusten olemassaoloa. Esimerkkiäni käyttäen, mieleni keksi lukuisia syitä miksi kaiken tulisi jatkua kuten ennenkin. Sisäinen tuomitsija, syyttäjä ja uhri nousivat kukin vuorotellen esille esittämään oman puheenvuoronsa siitä millainen minun tulisi olla niin äitinä, vaimona kuin ihmisenä. Perheen tulisi pysyä kasassa. Jäisin yksin, olisin hylätty. En saa tuottaa pahaa oloa kenellekään. Epäonnistuja.

Entä jos sydämen kuuntelematta jättäminen onkin itsekästä? Entä jos asia on juuri päinvastoin? Jos olisin tukahduttanut oman sydämeni äänen ja jäänyt itsepintaisesti roikkumaan pelastusrenkaissa, vääntänyt asiat väkisin toimimaan – olisinko minä, kumppanini tai lapseni olleet onnellisempia? Tuskin. Vielä oleellisempaa on kysyä; jos en ole itselleni rehellinen, voinko olla sitä toiselle? Jos en kuuntele omaa totuuttani, voinko olla totuudellinen muille?

On totta, että joskus oma valinta satuttaa niin itseä kuin toista ihmistä, vaikka sen tekisi rakkaudesta, myötätunnosta ja totuudesta käsin. Silti valinnan voi helposti tuomita itsekkyydeksi. Esimerkkiäni jälleen käyttäen, on totta, että sattuu, kun joutuu luopumaan unelmista ja odotuksista, kuten perheestä, jota on rakentanut vuosien ajan. Sattuu, kun lasten elämä muuttuu. Oma elämä muuttuu. Kaikki muuttuu. Itse pysähdyin kuitenkin kysymään, miten haluan elämäni elää? Mitä haluan opettaa lapsilleni? Mikä tuntuu rehellisesti oikealta? Uskon, että on tärkeää oppia olemaan myös itsekäs. Silti se ei tarkoita, että se on automaattisesti jotain huonoa tai pahaa jollekin toiselle. Uskon, että se mikä on itselle totuudellista ja oikein, on lopulta parasta mahdollista myös muille. Kun ottaa vastuun omasta elämästään, valinnoistaan ja päätöksistään, siihen sisältyy rohkeus olla rehellinen, kuunnella itseä, omaa intuitiota ja myös toimia sen mukaan. Jokainen tekee valinnat omalta kohdaltaan, mutta voi olla niinkin, että valinnoillasi vapautat myös toisen elämään hänelle parasta mahdollista elämää.

Monesti kärsimme turhaan omasta epäitsekkyydestä ja tukahdutamme intuition viisaan ohjauksen, rehellisen sydämen tunteen,  sisäisen toiveen tai unelman, elämättä koskaan täydellä potentiaalilla. Ehkä katsomme tilannetta liian mustavalkoisesti, ehkä vain yhdestä näkökulmasta, pelottaa tai on vain mahdotonta nähdä ratkaisua. Syitä voi olla monia, mutta yksi on yleensä varma – on vaikeaa sallia itselleen parasta.

Elämä kantaa ihmeellisellä tavalla, kun vain uskaltaa luottaa sen voimaan. En usko, että ihminen voi hyvin, jos hän elää muiden vaatimusten ja määritysten mukaan ja jättää kuuntelematta omaa sydäntään, vain koska pelkää sen herättämiä tunteita ja muutoksia. Valinta on silti jokaisella itsellä. Jos jokin tuntuu oikealta ja totuudelliselta, joskus on vain hypättävä tuntemattomaan, itsekkyyttäkin uhmaten. Vasta silloin voi kokea sen mihin hyppy johtaa.  Siivet kyllä kantavat, meillä jokaisella.

Lämmöllä, Katja

www.katjafrange.com ja Facebook/Katja Frange

*****

INTUITION NETTIKURSSI alkaa 26. syyskuuta! Uusi ryhmä, uudistettu sisältö. Henkilökohtainen opastus koko kurssin ajan. Intuitiolla ja inspiraatiolla loppuvuotta kohti! EarlyBird -hinta voimassa 11.9. asti. Lue lisää täältä tai täältä. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

*****

Sydäntuli – intuition voima. Lähdetkö kanssani Kolille 13.-15. marraskuuta, täysikuun aikaan? Ainutlaatuinen kokonaisuus sisältää workshoppeja, rentoutusta, rummutusta, upean Kolin luonnon nauttimista… Lue lisää täältä ja tervetuloa!

*****

Nähdään Viisas Elämä -messuilla! Luentoni intuitiosta lauantaina 10.9. klo 11.00 !

 

Kommentoi!

kommenttia