Poliittinen korrektius pilaa joogan

Olen vuosien varrella alkanut suhtautua joogaan yhä avarakatseisemmin. Siinä missä alkuaikoina nyrpistin nenääni esimerkiksi musiikin käytölle harjoituksen aikana ja pyörittelin päätäni jatkuvasti syntyville fuusiojoogamuodoille, näen joogan monimuotoisuuden nykyisin hauskana ja innostavana asiana.

Joogan suosion kasvu ja sen vakiintuminen osaksi länsimaista kulttuuria on kuitenkin tuonut mukanaan tietyn lieveilmiön, jota pidän suoranaisena uhkana joogan tulevaisuudelle. Tämä on tietyissä piireissä paljon huomiota saava poliittisen korrektiuden vaatimus.

On sanomattakin selvää, että ihmisten tulee kohdella toisiaan sivistyneesti ja välttää toistensa tarkoituksellista loukkaamista. Tämä kuuluu mielestäni kuitenkin enemmän hyvien tapojen kuin ideologian piiriin ja edellyttää vastavuoroista joustoa. Sivistynyt ihminen ei loukkaannu kaikesta, mikä on ristiriidassa hänen omien näkemystensä kanssa, eikä jokainen hyvien tapojen loukkaus ole ideologinen kannanotto.

Havainnollistaakseni mitä tarkoitan, otan kolme tuoretta esimerkkiä Yhdysvalloista, jossa debatti poliittisen korrektiuden ja joogan ympärillä käy kuumana.

Kulttuurinen haltuunotto

Samalla viikolla, kun kirjoitan tätä, Ottawan yliopisto perui seitsemän vuotta jatkuneen, liikuntarajoitteisille suunnatun ilmaisen joogakurssinsa, koska tietyt opiskelijat kokivat joogatunnit ”kulttuurisesti ongelmallisiksi”.

Kurssin vetäjä Jen Scharf epäili, että ongelman muodosti ”kulttuurinen haltuunotto”, jolla tarkoitetaan, että valta-asemassa korkeammalla olevan kulttuurin edustajat omaksuvat elementtejä heikommassa asemassa olevasta kulttuurista ja käyttävät niitä mielensä mukaan.

Joogan ja kolonialismin pitkän yhteisen historian huomioon ottaen syyte ei ole aivan tuulesta temmattu. On myös totta, että joogapiireissä hindulaisuuden uskonnollista esineistöä, sanastoa ja symboliikkaa käytetään asiayhteydestään irrotettuna ja typistetään pelkäksi eksotiikaksi. Tässä mielessä kriittinen keskustelu modernin joogan ja kulttuurisen haltuunoton suhteesta on mielestäni aivan tarpeellista.

Asiassa on kuitenkin pari isoa ongelmaa. Ensiksikin, modernin joogan suhdetta juuriinsa pitää mielestäni käsitellä oppineen keskustelun ja tutkimuksen, ei tunteisiin perustuvan loukkaantumisen ja mielivaltaisten kieltojen avulla.

Toiseksi on huomioitava, että tapausta käsittelevää uutista varten haastatellut hindut eivät nähneet joogakurssissa mitään ongelmaa. Jos ne, keneen loukkauksen oletettavasti pitäisi kohdistua, eivät loukkaannu, onko ongelmaa olemassa?

Kolmanneksi joogan historia osoittaa, että nykyjooga on leimallisesti monikansallinen hybridi, jota on levitetty yli kulttuurirajojen ennen kaikkea intialaisten itsensä toimesta aktiivisesti. Hindut ovat siis edesauttaneet länsimaista joogan ”haltuunottoa” tarkoituksellisesti.

Näistä syistä Ottawan yliopiston tapaus oli mielestäni puhdasta typeryyttä, ja herättää epäilyksiä sen alullepanijoiden todellisista tarkoitusperistä. Toivon todella, ettei vastaavaa keskustelua jouduta käymään Suomessa järjestettävien joogakurssien osalta.

Joogaopettajien kielenkäyttö

Luin tällä viikolla myös toisen artikkelin, jossa muuan joogaopettaja listasi fraaseja, joita on aiemmin käyttänyt opetuksessaan, mutta joiden on nyt tajunnut olevan loukkaavia. Lukiessani listan hämmästyin, sillä yksikään niistä ei ollut edes etäisesti loukkaava. Pari aiheutti lievää myötähäpeää, mutta eri syistä kuin kirjoittaja tarkoitti.

Useimmat fraaseista viittasivat siihen, että ihmiset ovat fyysisiltä edellytyksiltään erilaisia. Kaikki eivät ole yhtä notkeita, kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Jotkut ovat pitkiä, toiset lihavia, ja myös raajojen määrässä voi olla vaihtelua.

Nykyisessä joogakeskustelussa painotetaan paljon harjoittajien moninaisia valmiuksia, ja sitä että jooga sopii kaikenlaisille ihmisille. On mielestäni hyvä muistuttaa, ettei tarvitse näyttää joogalehden kansikuvamallilta hyötyäkseen asanoista. Itse asiassa kokemukseni on, että mitä enemmän haasteita jokin asia tuottaa, sitä enemmän siitä on hyötyä. Helppous vahvistaa lähinnä heikkouksia.

Siksi en voi ymmärtää, ketä esimerkiksi viittaus siihen, että vähemmän notkeat voivat käyttää apuvälineitä, voisi loukata. Kokemuksesta myös tiedän, että ominaisuudet ovat sinänsä neutraaleja. Saatan olla hyvin notkea, mutta myös heikompi kuin joku muu. Keskimääräistä lyhyempänä jotkut asanat ovat minulle helpompia kuin toisille, mutten myöskään hyödy niiden tekemisestä samalla tavalla kuin pitemmät harjoittajat. En myöskään menestyisi koripallossa.

Yksilölliset ominaisuutemme määrittävät yksilölliset haasteemme ja vahvuutemme. Tosiasiat eivät katoa sillä, että ne vaietaan kuoliaiksi. Sen sijaan, että joogaopettaja välttelee notkeudesta, painosta tai voimasta puhumista, ettei vain vahingossakaan loukkaisi ketään, hänen tulisi mielestäni osoittaa kunkin oppilaan heikkoudet ja vahvuudet selkeästi. Oppiminen voi myös joskus tuntua epämukavalta. Juuri epämukavuus on moottori, joka vie kehitystä eteenpäin.

Joogafobia

Viimeisenä haluan mainita akateemisessa keskustelussa esiin putkahtaneen käsitteen: joogafobia. Kyse on tutkija Andrea Jainin keksinnöstä, jonka mukaan Yhdysvalloissa kiihkeänä käynyt keskustelu esim. siitä, onko jooga uskontoa, ilmentää joogaan kohdistuvaa pelkoa.

Jain määrittelee joogafobian näin:

”Joogafobia … korostaa joogan ja tiettyjen oppien tai moraalisten käsitysten yhteensopimattomuutta. Se perustuu essentialistisiin tulkintoihin ja orientalistisiin stereotyyppeihin, joita usein tuetaan sosiaalisilla ja poliittisilla ideologioilla ja tarkoitusperillä. Se vahvistaa toiseutta jaettujen ominaisuuksien kustannuksella.” (Jain 2014, 132–133.)

Tavallaan Jainin lähtökohta on ymmärrettävä. Taustalla on Yhdysvaltain konservatiivikristittyjen joogaan kohdistama kritiikki, joka koskee etenkin sen opettamista kouluissa. Kriitikkojen huolenaiheena ovat joogan hindulaiset juuret. Heitä huolettaa, että joogan avulla viattomat lapset aivopestään salakavalasti vieraan uskonnon kannattajiksi.

Jain myös argumentoi aivan perustellusti, ettei nykyisin länsimaissa harjoitettua joogaa voi pitää itsestään selvästi hindulaisena harjoituksena, koska se on – kuten edellä todettiin ­– kulttuurinen hybridi. Hän kuitenkin menee mielestäni syvälle sysipimeään metsään siinä, kun hän leimaa kaiken joogan ja muiden maailmankatsomusten mahdollisia eroja koskevan keskustelun ”joogafobiaksi”.

Tässä ”joogafobian” käsite tuo mieleen muutamia muita yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista keskusteleminen on tullut mahdottomaksi, kun jokin mielipide on leimattu irrationaaliseksi fobiaksi. Kuten näissäkin tapauksissa, myös joogan kohdalla ajatus on mielestäni epähyödyllinen ja jopa vahingollinen. Se on likainen poliittinen strategia, neutraaliudeksi naamioitua sensuuria, jonka tarkoitus on ajaa yhtä totuutta ja demonisoida vastapuolen mielipide.

Vaikka joogaa on kautta aikain harjoitettu yli uskonnollisten ja kulttuuristen rajojen, siihen sisältyy kiistatta tiettyjä filosofisia, jopa teologisia oletuksia. Jos tarkastellaan mitä tahansa joogafilosofista tekstiä ja verrataan sitä vaikkapa kristinuskon keskeisiin dogmeihin, huomataan, että niiden välillä voi olla ristiriitoja, riippuen siitä, kuinka syvästi jompaan kumpaan perinteeseen sitoudutaan.

Menemättä sen syvemmälle yksityiskohtiin, haluaisin painottaa, että vaikka joogan filosofisilla taustaoletuksilla on vain hyvin vähän tekemistä monien nykyjoogan muotojen kanssa, mielestäni kenellä tahansa on oikeus kieltäytyä harjoittamasta joogaa ­– varsinkin, jos kokee siihen liittyvien uskomusten olevan ristiriidassa oman uskontonsa kanssa.

Joogan ja esimerkiksi kristinuskon tai islamin syvällisistä eroista puhuminen ei ole pelkoa, vaan aivan perusteltua kriittistä keskustelua ja erojen tunnustamista, joka tekee kunniaa uskonnollisten ja filosofisten perinteiden moninaisuudelle. Se, että eroja halutaan peitellä, kertoo ennen kaikkea kritiikin esittäjien omista ideologisista tarkoitusperistä, ei neutraaliuteen pyrkimisestä.

Jooga ei voi olla poliittisesti korrektia

Kaikista yllä olevista esimerkeistä käy ilmi, että poliittisen korrektiuden retoriikkaan kuuluu faktojen kieltäminen, toisinajattelijoiden demonisointi ja kaikenlaisten erojen häivyttäminen. Monimuotoisuutta, suvaitsevaisuutta ja yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissamme tämä tuntuu mielestäni todella oudolta. Jos tarkoitus on oikeasti arvostaa moninaisuutta ja oppia kohtaamaan erilaisia asioita, eikö eroja pitäisi ennemminkin korostaa?

Joogan historian tutkijana pyrin tukeutumaan faktoihin, korostamaan eroja ja esittämään näkemyksiä, jotka kyseenalaistavat yleisiä käsityksiä. On siis selvää, että joku voi halutessaan kirjoituksistani loukkaantua. Työni on myös osoittanut minulle, etteivät joogan filosofia ja historia sopeudu minkäänlaisilla taikatempuilla nykyiseen länsimaiseen maailmankuvaan eikä varsinkaan poliittisen korrektiuden vaatimuksiin. Jooga on täynnä asioita, jotka ovat ristiriidassa vapaamielisimmänkin ja edistyksellisimmänkin länsimaisen moraalin kanssa, eikä ”trigger warningien” liimaaminen joogafilosofian klassikoiden kansiin muuta asiaa miksikään.

Henkilökohtaisemmalla tasolla ajattelen, että  joogassa on kyse Totuudesta: siitä, ketä me oikeasti olemme ja millainen maailma on oikeasti, ei kuvitelmissamme tai toiveissamme. Maailma tulee aina olemaan ristiriitainen, epätasa-arvoinen ja jonkun mielestä loukkaava. Sen sijaan, että yritämme kieltää tämän, voisi olla paikallaan kehittää itsessään vahvuutta, tietoa ja ymmärrystä. Ne auttavat kohtaamaan elämän haasteita sen sijaan, että yrittäisimme muokata maailman vastaamaan omia mielipiteitämme.

Parhaimmillaan jooga kehittää juuri näitä ominaisuuksia. Se karsii meistä itseämme ja maailmaa koskevia kuvitelmia ja antaa valmiuksia kokonaisempaan elämään. Jooga kuitenkin menettää merkityksensä, jos sen kulmat pehmustetaan ja se laitetaan palvelemaan ideologisia päämääriä.

 

Erakkomajoista kuntosaleille on ilmestynyt! Saatavilla nyt Basam Booksin verkkokaupasta ja kirjakaupoista kautta maan!

Erakkomajoista kuntosaleille facebook-sivulla voit seurata kirjaan liittyviä uutisia ja ajankohtaisia joogakuulumisia maailmalta. Käy tykkäämässä!

Matin aiempiin julkaisuihin kuuluvat suomennokset D. T. Suzukin ja Erich Frommin teoksesta Zen ja psykoanalyysi (FT Mika Pekkolan kanssa, Basam Books 2012), sekä Daniele Bolellin kirjasta Luo oma uskontosi (Basam Books 2014). Kirjat ovat saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia