Sitähän se kaikki on

Aidosta rakkaudesta ei ole puutetta, mutta sitähän me emme tiedä. Olemme valmiita vaikka heittelemään kuperkeikkoja takaperin ja vääntäytymään mitä kummallisimpiin solmuihin hamutessamme sitä epätoivoisesti itsellemme, edes pikkuisen.

Käytämme usein paljon energiaa miellyttämiseen, toisten odotusten täyttämiseen, hyväksynnän, arvostuksen ja ihailun saamiseen. Voi kun toi poika tykkäis musta. Huomaatkos, miten täällä hiki päässä uurastan sinun vuoksesi? Tämän kaiken olen saavuttanut, enkös vaan olekin aika pätevä ja etevä? Taustalla on ajatus: rakastathan minua, olenhan rakkauden arvoinen?

Muistan ekalta luokalta tytön, jolla oli paljon kavereita, koska hänellä oli aina karkkia. Kaikki tiesivät, että hän oli suosittu lähinnä karkkien ansiosta, varmasti hän itsekin. Olisiko tyttö saanut kavereita ilman karkkia? Varmasti, mutta hän ei ehkä uskaltanut kokeilla. Joskus on niin vaikea uskoa, että riittää omana itsenään.

Ja sitä me me kaikki loppujen lopuksi haluamme: että meitä rakastetaan juuri sellaisena kuin olemme. Ihan kuin Bridget Jones -elokuvan iki-ihanassa loppukohtauksessa: ”I like you, very much. Just as you are.” Sinisestä keitosta, mummoalushousuista ja kaikista muista surkuhupaisista katastrofeista huolimatta.

Vastaavasti monen – ehkä meidän kaikkien – perimmäinen pelko on, että niin ei koskaan tapahdu. Että emme kelpaa, että meidät torjutaan, että jäämme ilman rakkautta.

Se on ihan hullua, koska ydinolemukseltamme me kaikki olemme jo rakkautta.

Ongelmana on, että etsimme rakkautta kiivaasti ulkopuolelta, vaikka se löytyy sisältämme. Sen kauempaa sitä ei tarvitse hakea.

Eikä sen löytämiseksi tarvitse tehdä temppuja.

Meidän ei tarvitse lahjoa toisia karkilla; meidän ei tarvitse anella. Meidän ei tarvitse suorittaa, päteä ja yrittää olla täydellisiä. Meidän ei tarvitse pelätä, pitää kynsin hampain kiinni tai varmistaa, etteivät toiset vaan lakkaa rakastamasta.

Sillä rakkautta on kaikkialla. Se toden totta pyörittää maailmaa. Se on pyyteetöntä ja ehdotonta, lempeää ja armollista ja sulkee meidät kaikki syliinsä kyselemättä. Ilman rakkautta meitä ei olisi edes olemassa; ilman sitä emme pysyisi hengissä sekuntiakaan.

Me itsekin olemme pohjimmiltamme tuota rakkautta. Hädissämme olemme pystyttäneet muureja ja rakentaneet esteitä sen tielle, mutta sieltä se aina tosi paikan tullen pilkahtaa esiin ja nousee palana kurkkuun tai kyyneleinä silmiin. Voi miten paljon sinua rakastankaan, miten tärkeitä olette minulle, miten kiitollinen olen, miten onnekas.

I’ts a Wonderful World -kappaleessa lauletaan kauniisti  siitä, miten ystävät näennäisen arkipäiväisesti tervehtivät toisiaan ja kysyvät, mitä kuuluu, vaikka todellisuudessa he sanovat ”I love you”.

Ihan nappiin. Sitähän se kaikki on.

Leena Siitonen

Leena Siitonen, FM, on henkisen kasvun ohjaaja ja näkijä.

Leena kirjoittaa ja luennoi henkisen kasvun aiheista, järjestää voimauttavia iltoja, ohjaa workshoppeja ja tekee auratulkintoja Iloinen Aura -yrityksessään. Hän haluaa auttaa ihmisiä muistamaan oman sisäisen viisautensa ja voimansa ja rohkaista heitä lempeästi luottamaan intuitioonsa.

Tilaa tästä Iloisen Auran uutiskirje! Saat inspiraatiota henkiseen kasvuun ja heti tilattuasi ilmaisen videoluennon Viisi vinkkiä lempeämpään arkeen.

Tutustu Leenan auratulkintoihin, workshoppeihin, kursseihin ja kirjaan.

Seuraa Leenan iloisia päivityksiä Facebookissa ja Instagramissa.

Onko elämä joskus pelkkää suorittamista? Oletko usein liian ankara itsellesi? Hukutko välillä arjen vaatimusten keskelle? Tervetuloa Rakas ihana minä -verkkokurssille voimistamaan yhteyttä aitoon itseesi ja ottamaan askelia kohti itsesi hyväksymistä ja lempeämpää elämää! Voit aloittaa kuusiosaisen kurssin milloin haluat ja edetä kaikessa rauhassa, omassa tahdissasi.

Kommentoi!

kommenttia