Sydämen valtakunta

”Sufitaiteilija elää Sydämen Valtakunnassa ja syleilee kaikkea auringon alla – uskoja, vakaumuksia, yhteisöjä, kulttuureja, maita, valtameriä, taivasta, puita ja ilmaa. Hänen taiteensa on rukous ja sen välityksellä kaikki peittyvät Rakkauden Liekkeihin. Hän näkee ihmiset transsissa, alistumisen nuolen haavoittamina. Hän itse on paikaton. Paikantamaton. Eikä edes tiedä missä on.” – Muzaffar Ali

Intia on sydämen valtakunta. Se on maa, joka ei toimi mielen tai varsinkaan älyn, vaan sydämen logiikalla. Tämä pätee esimerkiksi vuorovaikutukseen, mutta myös taiteeseen ja uskontoon.

Intiassa kestää enemmän tai vähemmän aikaa tajuta, ettei todellinen kommunikaatio tapahdu sanojen tasolla, vaan intialaiset asettuvat kosketuksiin sisimpämme kanssa – aistimaan mielentilamme ja lukemaan ajatuksemme. Heidän kanssaan syntyy usein tunne, ettei asioita tarvitse selittää, sillä kaikki on sanomattakin selvää. Heidän tapansa kuunnella ja myötäelää muistuttaa äidistä, joka on samalla aaltopituudella.

”Intialaiset tekevät parhaansa saadakseen meidät tuntemaan olomme mukavaksi kyselemällä meiltä asioita ja tulemalla meitä vastaan. Joskus he aistivat negatiiviset tunteemme ja alkavat lohduttaa meitä, vaikkemme ole sanoneet sanaakaan. Jos he näkevät meidän hermostuvan, he alkavat rauhoittaa meitä esimerkiksi tarjoamalla juotavaa.”

Monet istuvat intialaisen klassisen musiikin konserteissa silmät suljettuina, pää painuksissa. Aluksi tämä tuntui oudolta. Mutta jo ensimmäisen konsertin puolivälissä omatkin silmäni painuivat vaistomaisesti kiinni tajuttuani, ettei musiikki tapahtunut ulkopuolella vaan sisälläni. Delhiläisen quawwali-laulajan sanoin, ”Jos musiikki toimii, kuulija tanssii sydämessään.”

”Intialainen klassinen musiikki on hieman kuin näkymättömät hiukkaset, jotka avaruudesta tullessaan läpäisevät huomaamatta koko maapallon. Se menee suoraan sisimpäämme, kirjaimellisesti puhaltaa meihin hengen, ja tämän se tekee niin hienovaraisesti, ettemme voi kuin sulkea silmämme ja antautua.”

Taj Mahal, Intian kenties kuuluisin monumentti, on mogulikeisari Shah Jahanin rakennuttama muistomerkki ennenaikaisesti kuolleelle vaimolleen, ikuisen rakkauden symboli. Oshon mukaan se herättää rakkauden tunteen, koska se on sufien tekemä.

”Taj Mahalin näkeminen muistuttaa rakastettumme uudelleen tapaamista, rakastettumme, jonka luulimme kadottaneemme mutta jonka tajuammekin olleen kanssamme koko ajan. Rakastettumme on se, joka onnistuu raottamaan kuortamme ja saattamaan meidät vastatusten sen kanssa, mikä meissä on parasta. Intialaisessa filosofiassa tämä ominaisuus on ikuinen, tuhoamaton atman.”

Kirjassani Sisäinen Intia en ole etsinyt maantieteellistä Intiaa, sosiaalista Intiaa, poliittista Intiaa, kehitysapujärjestöjen Intiaa, median Intiaa, teollisesti kehittyvää Intiaa, materiaalista Intiaa, kastien Intiaa. Olen etsinyt ”Intiaa, jonka kokeakseen ei tarvitse olla edes käynyt Intiassa, sillä se on sfääri omassa sydänalassa. Kun suljen silmäni, voin tuntea Intian tuulena, joka nousee sydämestäni ja puhaltaa lävitseni.”

Sitaatit kirjasta Sisäinen Intia – Heijastuksia feminiinisestä sielusta. Kirja on saatavilla hyvinvarustelluista kirja- ja verkkokaupoista sekä omasta verkkokaupastamme.

 

Kommentoi!

kommenttia