Tabuja rikkova tantra

Useimmat tämän blogin lukijat ovat epäilemättä huomanneet, että tarkoitan joogalla vähän eri asiaa, kuin mihin sanalla yleensä viitataan. Tai en välttämättä eri asiaa – minulle jooga on yksinkertaisesti laajempi ilmiö, kuin mihin se useimpien ihmisten mielissä nykyisin yhdistyy.

Jotakin asiaa – kuten nyt vaikka joogaa ­– koskevien käsitystemme historiallisen sidonnaisuuden hahmottaminen on haastavaa. Erakkomajoista kuntosaleille -kirjassa yritän paitsi kertoa mielenkiintoisia tarinoita joogan historiasta, myös osoittaa, että se, mitä joogalla on milloinkin tarkoitettu, on aina sidoksissa historiallisiin ja kulttuurisiin olosuhteisiin.

Toinen käsite, joka on kokenut mahdollisesti joogaakin suurempia muutoksia on tantra. Useimmille sana tuo epäilemättä mieleen henkisesti painottuneet parisuhdeoppaat sekä erityisesti naisille suunnatut seksuaalisen vapautumisen työpajat. Tantraseksi loihtii mieleen kuvia seksuaalisesta nautinnosta ”henkisen kehityksen” ja ”hyvinvoinnin” välineenä.

Nämä ovat kaikki hienoja ja hauskoja asioita, sitä ei käy kiistäminen. Mutta kun tarkastellaan tantraa perinteisemmässä kontekstissa – esimerkiksi sellaisena kuin sitä harjoitetaan tämän päivän Nepalissa – käy ilmeiseksi että kyse on jostain aivan muusta.

Käsittelen perinteistä tantraa laajalti Erakkomajoista kuntosaleille -kirjan toisessa osiossa. Tuoreeltaan asia muistui kuitenkin mieleeni kun satuin lukemaan matkakirjailija Isabella Treen mainion artikkelin maanjäristyksen runteleman Nepalin tantrisesta arkkitehtuurista Intelligent Life -lehdestä.

Artikkeli tuo selvästi esiin, että tantrassa on kyse valtavasta symbolien, harjoitusten ja syvällisten oppien kokonaisuudesta, joka on juurtunut syvälle nepalilaiseen ja intialaiseen kulttuuriin ja vaatii harjoittajaltaan täydellistä omistautumista. Treen haastatteleman professori Mukunda Rajin mukaan tantra ei tähtää nautintoon, vaan ”kaikkien maallisten pelkojen voittamiseen”.

Seksuaaliset rituaalit, joista tantra lännessä parhaiten tunnetaan, ovat perinteisessä yhteydessään nimenomaan rituaaleja, eivät tavanomaisia petipuuhia, ja niiden sisältö saattaa järkyttää jopa seksuaalisesti verrattain vapaamielisiä länsimaalaisia. Siteeraan professori Mukunda Rajia:

”Tantrikan on harjoitettava asioita, joita intialaisessa kulttuurissa pidetään saastuttavina – sellaisia, joita hän itse normaalisti pitäisi inhottavina. Jos hän on kasvissyöjä, hän syö lihaa. Hän juo alkoholia. Hän syö käyttäen vasenta kättään, sitä, jota tavallisesti käytetään vain ulosteiden pois pesemiseen. Tantrassa näitä kutsutaan nimellä ”vamachari” – vasemman puolen harjoitukset. Tantran harjoittaja harrastaa seksiä vaimonsa kanssa tämän kuukautisten aikana, juo tämän kuukautisverta tai omaa siemennestettään. Jos hän kuuluu ylhäiseen säätyyn, hän harrastaa seksiä alempien säätyjen edustajien, kastittomien, tai jopa eläinten, kuten koirien kanssa.”

En ole harjoittanut tantraa sen enempää sen syntysijoilla kuin kotimaassanikaan, mutten ole koskaan kuullut länsimaisesta tantrakurssista, jolla harjoitettaisiin näin voimakasta kulttuuristen tabujen rikkomista. Varsinkin hindulaisuuden kontekstissa monissa yllä kuvatuissa asioissa voi tosiaan olla kyse ”kaikkien maallisten pelkojen voittamisesta”. Länsimaisessa tantrassa vaikuttaa sitä vastoin olevan kyse rentoutumisesta ja vaatimattomammasta henkilökohtaisista estoista vapautumisesta. Voin toki olla väärässäkin.

Tantran radikaalit menetelmät perustuvat ajatukseen siitä, että koko aineellinen todellisuus –myös sen pahoina ja inhottavina pidetyt puolet – on jumalattaren ilmentymää. Tantran harjoittajat pyrkivät ylittämään kaikki keinotekoiset erottelut pahan ja pyhän, puhtaan ja epäpuhtaan, inhottavan ja nautinnollisen välillä. Tämä mahdollistaa jumalallisen energian, shaktin, vapaan virtauksen.

Ehkä asiaa voisi miettiä sitä kautta, millaiset asiat ovat tabuja vapaamielisessä länsimaisessa kulttuurissa, ja mitä niiden rikkominen rituaalisessa kontekstissa tarkoittaisi. Tällöin tantran maine ”vaarallisena tienä” saisi paljon kouriintuntuvamman merkityksen. Kun historialliset ja eksoottiset piirteet korvataan tutummilla vastineilla, voidaan ehkä alkaa ymmärtää jotain perinteisen tantran radikaaleimmista piirteistä. En tosin kannusta ketään kokeilemaan käytännössä.

Toisaalta voidaan ajatella, että länsimainenkin nykytantra tähtää dualismien ylittämiseen, joskin paljon lempeämmin menetelmin. Silti syvempiäkin eroja on. Vaikka perinteisen tantran harjoittajat näennäisesti antautuvat aistinautinnoille, on heidän tavoitteensa ruumiin halujen täydellinen hallinta ja niihin sisältyvän voiman ohjaaminen henkisiin päämääriin.

Treen artikkelissa kuvatut radikaalit harjoitukset ovat tietenkin vain yksi osa tantran valtavaa kokonaisuutta. Nykymuotojen lisäksi myös perinteisiä suuntauksia on monenlaisia, eikä kaikissa niistä harjoiteta tabuja rikkovia rituaaleja. Joogan tavoin tantra on monimuotoinen ilmiö, jonka monet merkityskerrokset elävät rinnakkain.  Yleinen mielikuva siitä on vain jäävuoren huippu.

Lisää tantran maailmankuvasta ja sen vaikutuksesta joogaperinteeseen voit lukea Erakkomajoista kuntosaleille -kirjasta.

Erakkomajoista kuntosaleille on ilmestynyt! Saatavilla nyt Basam Booksin verkkokaupasta ja kirjakaupoista kautta maan!

Erakkomajoista kuntosaleille facebook-sivulla voit seurata kirjaan liittyviä uutisia ja ajankohtaisia joogakuulumisia maailmalta. Käy tykkäämässä!

Matin aiempiin julkaisuihin kuuluvat suomennokset D. T. Suzukin ja Erich Frommin teoksesta Zen ja psykoanalyysi (FT Mika Pekkolan kanssa, Basam Books 2012), sekä Daniele Bolellin kirjasta Luo oma uskontosi (Basam Books 2014). Kirjat ovat saatavilla hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja tilattavissa täältä: www.basambooks.fi

Matti Rautaniemen muuhun tuotantoon voit tutustua osoitteessa www.mattirautaniemi.com.

Kommentoi!

kommenttia