• Etusivu
  • Blogit
  • Tähdenlentokin kantaa vain hetken – ja se riittää

Tähdenlentokin kantaa vain hetken – ja se riittää

En ole vieläkään muistanut ostaa kalenteria vuodelle 2017, jonka kuuluisi olla jo buukkauksia täynnä. Elän kaiken kukkuraksi yhä paperisen kalenterin varassa. Vuotta 2017 ei siis ole vielä olemassa, ei ennen kuin kävelen kirjakauppaan ja ostan sen.

En ole vaivautunut. Ehkä aika tuntuu hallittavammalta, kun se on paperilla? Ehkä jokin minussa ei ole halunnut vielä ostaa kalenteria?

Jokin minussa haluaa käsitellä aikaa varoen, säilöä sitä kuin huolella keitettyyn liemeen. En halua, että tulevalle vuodelle käy, kuten liian monelle päivälle: ne tulee naposteltua tai hotkittua ohimennen. Pahimmillaan moni päivä jää puoliksi elämättä. Parasta ennen meni jo, joten herkut on heitettävä koskematta pois.

Miksi ihmeessä? Aikaahan ei saa lisää, vaikka rahaa olisi Roope Ankan rahasäiliöllinen. Eikä aikaa saa käyttöönsä etukäteen tai jälkikäteen, ei millään keinoin. Radikaali totuus, eikö olekin? Kaikki virtuaalimaailman taidot omaavakaan ei pysty koskettamaan läheisensä kättä eilen. Elämän seuraaminen on toki hyvin, hyvin arvokasta: #followme! #noticeme!

Miksi ihmeessä me havittelemme rahaa, kun ilmiselvästi tärkein pääomamme on aika? Ajassa taitaa olla jotakin epäilyttävää.

Ehkä alitajuntamme kysyy vaivihkaa, vuosien kokemusten jälkeen: Miten tavoitteesi tai hartaimmat toiveesi muka ovat kestäneet arkea? Miten haaveesi kestävät arkea? Olethan jo nähnyt ja oppinut, etteivät ne kestä! Turha aloittaa alusta taas.

Aika taitaa sisältää liikaa pettymyksiä, vaikka näennäisesti havittelemme alati lisää aikaa. Nimittäin jos todella haluaisimme lisää aikaa, käyttäytyisimme aivan toisin. Meillä olisi pörssilistattuja supermenestyviä aikainvestointipankkiiriliikkeitä.

Ei, me emme oikeasti arvosta aikaa.

Ihmismieli on biologisista syistä rakentunut muistamaan paremmin huonot kuin hyvät kokemukset. Kuka haluaisi lisää jotakin sellaista, joka tuottaa todistetusti pettymyksiä? Tai ainakin todennäköisesti enemmän pettymyksiä kuin iloisia yllätyksiä.

”Olen vain hiukan huolissani siitä, miten parisuhteemme kestää arkea”, totesi elämänkumppanini taannoin Singaporen kesäyössä, täydellisessä nautintojen yltäkylläisyydessä, harmonian ytimessä ja kaiken kukkuraksi tähdenlentoa katsellessa. Vietimme lomaa, josta molemmat totesimme, ettemme koskaan eläissämme ole viettäneet näin ihanaa lomaa.

Melankolis-realistinen minä pidättäytyi yllättäen pelon peittävistä, rohkaisevan neuvovista tokaisuista, sillä ajatukseni keskeytti kummallinen ääni tulevaisuudesta, joka kuuluvalla äänellä tokaisi:

”Ei huolta! Ehkä käy pikemminkin niin, että arkemme ei kestä parisuhdettamme.”

Rakkaus ei kestä arkea – vai jollakin tavoin vääristynyt arkemme ei kestä rakkautta?

Arki ei kestänytkään rakkautta, vaikka palasimme ”synkkään ja syrjäiseen” Suomeen ja sittemmin syksyyn, josta kaamos kauhoi ahneesti viikko viikolta valoa haltuunsa.

Arki on muuttunut kevyemmäksi. Elävämmäksi, iloisemmaksi. Syvemmäksi. Herkemmäksi, lempeämmäksi. Vivahteikkaammaksi, värikkäämmäksi. Eriskummallisella tavalla kantavammaksi, vahvemmaksi. Armollisemmaksi. Elämän arviointiasteikko on mennyt yllättäen uusiksi. En toden totta tilannut tähdenlentoakaan Singaporen taivaalle unelmaloman keskelle.

Me emme nimittäin osaa tilata sellaista, jota emme mielestämme ansaitse. Emme osaa suunnitella itsellemme parhaita yllätyksiä, emmekä valita parhaita kasvun eväitä.

Aloita siis kaikin mokomin tipaton tammikuu! Hanki kuntosalijäsenyys! Lainaa kirja, lähetä työhakemus. Kirjaudu treffipalveluun, vaikka olet joskus pettynyt. Tee jotain, tee tänään. Älä lupaa, vaan tee. Vaikka todennäköisesti se, mitä teet, ehkä eksyy aivan muille laduille kuin minne suuntasit.

Tee silti. Hiihdä, vaikka et luota karttaasi. Hiihdä, vaikka sukset lipsuvat. On kelejä pidellyt – ja on paljon parempia kelejä tuleva.

Kokeile. Älä välitä siitä, että joskus ennen päätöksesi ei ole kantanut niin pitkälle kuin olit suunnitellut.

Elä. Ja muista: jok’ikinen päiväsi on parasta ennen huomista.

Kommentoi!

kommenttia