Takuuvarmasti hyvä elämä — onko sellaista?

”Miten voisin elää hyvän elämän?” Tätä kysyi tarinani innokas oppilas gurultaan. Guru katsoi mietteliäänä kaukaisuuteen, kuten tarinoiden gurut usein tuppaavat tekemään.  Syvän hiljaisuuden katkaisi gurun vastakysymys oppilaalle ”Millaisen kuoleman haluat?”  Ja jatkoi ”Katsos, kukaan ei halua kuolinhetkellään katua mitään. Kysy itseltäsi, mitä katuisit ja toimi nyt sen mukaisesti. Siitä se hyvä elämä syntyy.”

Pohdin tätä tarinaa useammankin kerran kirjoittaessani kirjaani Rakastu elämääsi! Halusin kovasti herätellä meitä tekemään sellaisia päivittäisiä valintoja, että ei tarvitsisi edes miettiä, mikä on hyvä elämä – sen tuntisi  jokaisella solullaan. Niinkuin tunnemme rakastuneena. Silloinhan koko keho ikäänkuin värähtelee väkevämmin ja aistit ovat valppaat ja hereillä. Värit ovat syvempiä ja sykkivämpiä, tuoksut huumaavampia, maailma täynnä mahdollisuuksia ja vatsanpohjassa tanssivat keijut ja perhoset villiä valssia. Mikään ei ole yhdentekevää. Olemme elossa. Onnellisia.

”Jestas, että ihan rakastuako tässä pitäisi? Eikö omasta elämästään tykkääminen riittäisi. Sekin olisi jo iso loikka, suorastaan harppaus parempaan suuntaan”, sanoi kuivakiskoinen tuttuni hyväntahtoisesti hymähtäen. Sanana rakastuminen onkin yllättävän latautunut. Ihan niinkuin onnellisuus. Moni on varmaan ja ymmärrettävästi ajatellut hiljaa itsekseen, että kyllä on Marika laittanut aika räväkän nimen kirjalleen  ja blogilleen – Rakastu elämääsi!  Eikö se ole vähän liioittelua kaiken kiireen, stressin ja arkihuolten keskellä?

Mutta onneksi uskalsin uskoa siihen, tosin kysyttyäni asiaa noin 5 000 ihmisen facebook- yhteisöltäni Marikan ystävät. Ällistyttävät 99% vastanneista olivat nimen kannalla. Moni jopa hyvin ehdottomasti. Se tuntui hyvältä, kuten eräs vastaaja sanoi mukavasti. Vaihtoehtoinen nimeni Kiitollisuus – oikotie onneen, ei purrut porukkaan. Sitä pidettiin heppoisena ja liikoja lupailevana nimenä – suorastaan amerikkalaismaisena mainoslauseena, sanoi joku painokkaasti. No uskoinhan minä ja vaihdoin nimen lennossa. Tosin sekä kirjassani, että kohta tässä blogissani selitän tuota oikotietä vähän enemmän.

Rakastuminen on todellakin tunne eikä tieto. Vanha vitsi on, että jos et ole varma, oletko ollut rakastunut, voit olla varma, että et ole. Rakastuminen on sen verran huima tunnetila, että se ei jää keneltäkään huomaamatta, vähiten asianosaiselta. Mutta. Mutta. Sellainen hullaantuminen toiseen ihmiseen on kuitenkin melkoisen harvinainen poikkeustila kaikille meille yli 15 vuotiaille. Silti väitän, että me voimme kehittää kykyämme rakastua päivästä toiseen ikiomaan elämäämme. Se on mahdollista,vaikka ei olisikaan romanttisesti rakastunut johonkin toiseen ihmiseen. Onnellisuus on ihmiskunnan yhteinen tavoite. Siihen päästään viisailla askelilla, jotka alkavat halusta elää hyvä elämä.

Kerron kirjassani sen, minkä olen omassa elämässäni todistanut itselleni todeksi – hyvä elämä on sitä, että osaan olla kiitollinen siitä, mitä on ja iloita siitä, kenen kanssa olen. Olen oppinut, että viisas on erityisen nopea antamaan anteeksi ja luottamaan siihen, että kaikki järjestyy. Muusta en osaa kirjoittaa. Haluan seistä sanojeni takana ja uskoa itse siihen, mitä kirjoitan.

Samoja juttuja sanovat gurut, filosofit, tutkijat ja viisaat henkiset opettajat hyvästä elämästä, mutta minä sanon ne kirjassani omalla tavallani. Se on korostetun käytännöllinen, sillä vain teoriassa onnellinen ihminen ei säteile onnellisuutta ympärilleen. Onnellisuus on tunne, joka kumpuaa rakkaudesta sisällämme. Se tekee meistä ihania kanssaihmisiä, joiden luonnollinen kyky on auttaa muita. Onnellinen ihminen on epäitsekäs lähimmäinen.

Kiitollisuus on ihan oikeasti ja tutkitusti oikotie suurempaan onnellisuuteen. Mutta kuten sanon kirjassani, oikotie ei aina ole suinkaan se helpoin ja nopein reitti. Joskus se vie rotkon tai suon yli ja vaatii suurta rohkeutta ja sisukkuutta kulkijaltaan. Monasti kiitollisuus on varsin vaativa taitolaji, varsinkin silloin, kun vastoinkäymiset moukaroivat mieltä ja elämä ei kohtele lempeän leppoisasti. Kiitollisuus on kuitenkin läheistä sukua rakastumiselle – arki ei ole mitäänsanomatonta tiskivettä kiitolliselle sydämelle. Heräämme horroksesta ja huomaamme ihmeet ympärillämme. Elämä alkaa kukkia kauniimmin. Rakastan persialaista sananlaskua, joka tiivistää koko kirjani; Olin tavallista savea kunnes minuun istutettiin ruusuja. 

 

Oma blogi www.marikaborgblogi.fi

Nettisivut www.namaste.fi & www.valmennusmaailma.fi

Facebook- yhteisö Marikan ystävät

 

Tutustu kirjaan:

Rakastu elämääsi!

Rakastu elämääsi!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tervetuloa Marikan luennolle Viisas Elämä -messuilla lauantaina 10.9. klo 12 Tampere-talon Pieneen saliin! Luento: ”Rakastu elämääsi!”

Kommentoi!

kommenttia