Tarvitsemmeko innoittajia ja sankareita?

Kuka sinua innoittaa? Onko sinulla aivan oikea sankari – sellainen esimerkki-ihminen, joka auttaa sinua muistamaan, mitä itse haluat olla enemmän. Toivottavasti on, sillä uskon, että on tärkeää olla esikuvia. Minulla tällainen henkilö on Pekka Hyysalo. Pekkahan on se nuori mies, joka menetti lasketteluonnettomuudessa entisen elämänsä. Ei jäänyt kehossa montaa kohtaa ehjäksi. En pysty edes käsittämään, miltä tuntuu, kun kaikki tuttu kehossa ja elämässä menee rikki eikä mikään oikein palaudu täysin ehjäksi. Mutta sen käsitän, että Pekan esimerkki on minulle aivan loistava syy lopettaa valittaminen ja nariseminen pikkuasioista.

Pekka on tehnyt sen, minkä me monet haluaisimme pystyä tekemään: Rakentamaan rikkinäisestä vahvemman kuin ehjästä. Iloitsemaan elämästä. Riemuitsemaan siitä, mitä on. Ehkäpä ällistyttävintä Pekassa on valoisa kiitollisuus.. Miten voi olla noin hieno asenne! Miten minä kehtaan valittaa mistään enää koskaan! Miten ihmeessä oppisin olemaan kuin Pekka. Ilman Pekan kokemusta. Niin, miten sen oppisimme? Edes vähän.

Olen kiitollisuutta ylistävän kirjani (Rakastu elämääsi!) myötä päässyt perustelemaan kymmeniä kertoja, miksi kiitollisuus kannattaa varsinkin silloin kun ei mene hyvin.  Minulta on tivattu, voiko kukaan meistä olla  ihan oikeasti kiitollinen kaikesta – siis ihan kaikesta. Pahimmista vastoinkäymisistä. Suurista menetyksistä. Asioista, joista tuntuu, että ei voi koskaan päästä yli. En tiedä. Mutta sen tiedän, että kahden ääripään välissä on paljon liikkumavaraa parempaan suuntaan. Kaikki tai ei mitään -asenne ei ole toimiva. Se antaa vain tekosyyn olla tekemättä mitään tai tuomita toiset, jotka eivät pysty ihmeisiin.

Me kaikki tunnemme valitettavasti aivan liian monia ihmisiä, joiden elämässä ei heidän itsensä mielestä ole kertakaikkisesti mitään kiitettävää. Ei sitten MITÄÄN. Päinvastoin. Realisteiksi usein itseään kutsuvat ihmiset todistavat kiihkeästi, että he eivät missään nimessä voi olla kiitollisia, koska asiat ovat niin tai näin. Heillä on suorastaan vimmainen tarve kertoa muille, kuinka huonosti heidän asiansa ovat ja kuinka niille ei mitenkään voi tehdä mitään. Sääli, sillä nämä henkilöt kärsivät itse omasta vääristyneestä asenteestaan eniten.

Ryhtymättä vaatimaan itseltämme arkkienkelin ominaisuuksia tai sädekehää pään päälle,  voimme löytää paremman tavan elää. Uskon, että voimme pikkuhiljaa kiitollisuusharjoitusten avulla alkaa rakentaa elämäntapaa, jossa oppimista tapahtuu tietoisten valintojen kautta eikä vain niin, että ajamme täyttä vauhtia kohti tiiliseinää, joka ei aukenekaan edessämme kuten Harry Potter-kirjoissa. Mutta automaattisesti se ei käy. Eivät lihaksetkaan kasva, jos käy kerran vuodessa kuntosalilla. Tarvitsemme Pekan kaltaisia sankareita, kunhan emme tee heidän ylivoimaisen hienosta asenteestaan itsellemme syytä olla tsemppaamatta itse lainkaan.

On huojentavaa tietää, että ei tarvitse olla pyhimys hyötyäkseen kiitollisuuden tervehdyttävästä voimasta. Jo pieni annos kiitollisuutta vie pitkälle ja aina voi aloittaa niistä helpoista aiheista kuten kyvystä kävellä, nähdä, maistaa ja kuulla. Mikään ei oikeasti ole itsestäänselvyys. Sen  tajuamista kannattaa harjoitella mahdollisimman paljon. Ja päivittäin. Tottakai unohdamme. Ja onneksi taas muistamme. Sillä pysyvä unohdus ei tunnu hyvältä. Se hapattaa ja mädättää mielen. Ryhtykäämme sellaisiksi henkilöiksi, joista joku toinen voi sanoa, onpa hänellä hieno asenne elämään. Me kaikki tarvitsemme arjen sankareita, jotka eivät silti ole pyhimyksiä. Sinä ja minä kelpaamme siihen rooliin oikein hyvin.

Onneksi meidän ei kuitenkaan pidä olla yhtään mitään. Jos kuitenkin haluamme voida paremmin ja jaksaa elämän tiellemme heittämät vaikeudet edes jotakuinkin kasassa pysyen, kiitollisuus on ehdottomasti siihen toimiva, ellei peräti toimivin strategia. Sen valitseminen on enemmän kuin järkevää, jos haluamme selvitä suruista ja murheista mahdollisimman vähin kolhuin. Pekan omin sanoin: ”Olisinpa tajunnut ennen onnettomuutta kuinka käsittämättömän siistiä elämäni oli.”

Tutustu Marika Borgin Rakastu elämääsi! -kirjaan tästä.

Oma blogi www.marikaborgblogi.fi

Nettisivut www.namaste.fi & www.valmennusmaailma.fi

Facebook- yhteisö Marikan ystävät

 

 

Kommentoi!

kommenttia