Terveiset Kotona kehossa II -seminaarista!

Kansainväliseen Kotona kehossa II -seminaariin Tampereelle (27.-28.10.2017) kokoontui seitsemisenkymmentä kehotietoisuudesta kiinnostunutta ammattilaista ja omaan hyvinvointiinsa välineitä etsivää ihmistä. Elämäntaidefoorumi järjesti tapahtuman nyt toista kertaa. Seminaarien tavoitteena on ollut avata, miten monella tavalla vahva kehotietoisuus voi tukea elämänlaatua, stressin säätelyä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä terveydestä huolenpitoa. Seminaarissa sai tutustua laajaan kirjoon eri menetelmiä sekä nauttia poikkeuksellisen läsnäolevasta tunnelmasta. Kokoan seuraavassa ajatuksia, joita tapahtuma herätti itsessäni tapahtuman järjestäjänä ja ideoijana.

Seminaarin aattona satoi sakea ensilumi Etelä-Suomeen. Tammisaaressa tapahtui traaginen junaonnettomuus, jossa kuoli ja loukkaantui varusmiehiä. Nuoria miehiä, joilla aikuiselämän pitäisi olla täydesti edessä! Samalla viikolla moni suomalainen kävi katsomassa uuden Tuntematon sotilas -elokuvan. Nämä kaksi tapahtumaa toivat muistutuksen, mitä monille nuorille miehille, isille, isoisille, äideille ja isoäideille tapahtui sodassa.

Seminaarin päävieraana oli lääket. tri Arnoud van Buuren Hollannista. Hän kertoi, miten edellisten sukupolvien traumojen ja vaille jäämisten tarinat elävät meissä ja varjostavat tiedostamattominakin elämää. Van Buuren esitteli Pesso Boyden System Psychomotor -terapiaa, joka auttaa rakentamaan korjaavia kokemuksia menneisyyden ihmissuhdetraumoihin. Tuntui, että yhteiskuntamme ajankohtaiset tapahtumat muistuttivat, että tällaisella työskentelyllä on tilausta! Sodan ylisukupolvisesta taakasta ja varjoista on aika päästää irti. Van Buurenin työskentely tekikin seminaarivieraisiin syvän vaikutuksen.

Kun kehotietoisuutta tutkitaan, törmää väistämättä uskomuksiin, joilla olemme tottuneet väheksymään omaa kehoa ja sen kieltä. Kehoon liittyy häpeää, ohittamista, suorittamista ja itseinhoa. Kehoa esineellistetään: esimerkiksi sosiaalisen median selfieissä ja pelfieissä moni pyrkii esiintymään seksikkäänä ja ikinuorena muovinukkena. Hauskana yhteensattumana seminaaripäivän iltana televisio esitti Tampereen työväentalolta suoran lähetyksen: ”Alaston perjantai”. Ohjelma käsitteli alastomuutta ja sen luonnollisuutta.

Miten voisimme olla yhteydessä kehon luonnollisuuteen enemmän? Seminaari herätteli kysymystä, mitä jos minä olenkin omissa nahoissani tunteva, inhimillinen ja ihmettelevä – enkä katsokaan kehoani etäämmältä kriittisellä katseella ja vaadi keholtani suorituksia tai olemaan tietyssä muotissa? Seksuaaliterapeutti Heidi Valasti ohjasi työpajassaan mm. tutkimaan omaa seksuaalisuutta: mitä on olla subjektiivinen kokija, antaa seksuaalienergian virrata ja kunnioittaa tätä laatua myös jokaisessa toisessa.

Kehotietoisuuteen liittyy oleellisesti taito olla hyväksyvästi ja tietoisesti läsnä tässä hetkessä. Toisissa menetelmissä vahvistetaan läsnäoloa, mielenrauhaa ja keskittymiskykyä eri tavoin ohjatun ja säädellyn liikkeen avulla. Toisissa menetelmissä fokus sen sijaan voi olla luovuudessa, spontaanin ilmaisun tutkimisessa ja tunteiden kohtaamisessa. Psykiatri Helmi Boese Saksasta kertoi, miten Rosen-kehoterapia ja psykiatria voivat toimia yhdessä. Feldenkrais-menetelmän suomalainen edelläkävijä Pirkko Kantinkoski ohjasi huomiota kehon hienovaraisiin tuntemuksiin ja pehmeään liikkeeseen. Tuntevaan kehoon, luovaan ilmaisuun, liikkeeseen ja leikkiin seminaarivieraita johdattivat kehotietoisuuden moniammattilaiset Merja-Riitta Hämäläinen ja Pirjo Salo. Heidän vastuullaan olikin ohjata päivien aloitukset ja lopetukset. Joku seminaarivieras totesikin, miten upeaa olisikin käyttää ensimmäinen ja viimeinen tunti työpäivästä aistivaan kehoon laskeutumiseen! Saksalaisen Scott MacLeodin työpaja sai myös runsaasti kiitosta: hän opetti kielen merkitystä omien tavoitteiden kirkastamisessa, mutta yhdisti työskentelyyn vapaamuotoisen tanssin.

Seminaarin kiiteltyyn antiin kuului myös työskentely oman äänen parissa. Jos esimerkiksi et tunnista tämän hetkistä tunnettasi, anna primitiivisen vokaaliäänen tulla esiin. Se paljastaa tunnetilasi. Seminaarissa laulunopettajat Marika Kivinen ja Demian Seesjärvi ohjasivat tutustumaan omaan ääneen, lauluun ja liikkeeseen – itseä kunnioittaen, jos äänen tuottamisessa on esteitä ja häpeää.

Itseilmaisuun liittyi myös tanssivan englanninkielen opettajan Pia Kiviaho-Kallion työpaja. Esiintymiseen ja asiakaspalveluun läsnäolo omassa kehossa tuo vakuuttavuutta, selkeyttä ja aitoutta. Kiviaho-Kallio korosti, että rutinoituneen ja itsevarman esiintyjän voi päihittää aitoudellaan jännittäjä, joka reilusti uskaltaa olla oman jännityksensä kanssa antamatta sen kuitenkaan lukita sanomaansa. Jännittäminen oli teeman jo vuoden 2016 seminaarissa. Tänä vuonna Reija Suntio opasti miten hengityksen avulla omaa jännittämistä voi oppia säätelemään.

Pirteän väriläiskän seminaariin toi ammattitanssija Jonna Aaltonen. Oli mielenkiintoista nähdä, miten kehotietoisuus elää tanssin ammattilaisessa, ja mikä vahva läsnäolon lataus ympäröi hänen Secret Charm -tanssiesitystään. Aaltosen KehoNero -työpaja sai myös runsaasti kiitosta.

Seminaari inspiroi ja innosti – kiitollisena olen saanut kuulla ja lukea seminaarivieraiden palautetta. Seminaarin jälkeen yksi tärkeä kysymys itse kullekin on, miten säilyttää läsnäolon ja kehotietoisuuden laadut arjen kiireessä? Opettaja ja Trager-terapeutti Anni Rinta-Harri kuvailikin työpäivän lomaan sopivia helppoja läsnäoloharjoituksia. Haasteena vain on muistaa tehdä niitä!

Mielenkiintoisia aiheita seminaarissa oli jopa liikaa: kaikkiin ei ollut mahdollista osallistua. Yksi seminaarin pääsanomista oli, että tarvitsemme yksittäisiä ja erilaisia menetelmiä ja tulokulmia syventääksemme yhteyttä viisaaseen kehoomme. Alussa saatamme olla hyvinkin rakastuneita tiettyyn löytämäämme menetelmään, eikä silloin ole kykyä ottaa vastaan muita tulokulmia. Joillekin kehotietoisuus ja body-mind -lajit ovat arjen mielekkäitä harrastuksia, toisille taas ne tulevat tutuiksi terapian kautta. Kun kokemusta ja osaamista karttuu, tutustuminen uusiin työskentelytapoihin on rikastuttavaa. Roomaan ei ole vain yhtä tietä – siksi kokoontuminen yhteistyön ja avoimen uteliaisuuden hengessä on niin tärkeää!

Uskon, että maailma paranee pienin askelin yksittäisten ihmisten toimesta. Pään viisaus ja teoreettinen tieto eivät riitä eikä vahvoja empatiataitoja, tunne- ja sosiaalista älykkyyttä voi kehittää ilman yhteyttä tuntevaan kehoon. Haluan nähdä, että kehon älykkyys on löytämässä kulttuurissamme sille kuuluvan arvostuksen ja paikan. Seminaarin ohjaajien ja osallistujien työ kulttuurin muuttamiseksi suhteessamme omaan kehoon kunnioittavammaksi, lempeämmäksi ja uteliaammaksi on äärimmäisen arvokasta!

Kiitos kaikille seminaarin tukijoille, osallistujille ja ohjelman tuottajille. Erikseen haluan vielä kiittää Tunne ja Mieli -lehteä sekä Henna Tarjanne-Lekolaa, joka pitkin vuotta auliisti tarjosi asiantuntijuuttaan ja jaksoi jutella kanssani, kun jokin seminaarin valmisteluun liittyvä yksityiskohta oli hakusessa. Mutta ilman teitä kaikkia mikään näin huikea ei olisi ollut mahdollista.

 

Riitta Saarikko

riitta(at)viisaskeho.fi

Tutustu seminaariin ja aineistoon

Kurkista Elämäntaidefoorumille….

Kommentoi!

kommenttia