Tietämisen tarve

En voi tietää mitään totuudesta. Aistini luovat havainnon jolle annan tulkinnan. Se on kaikki mitä voin sanoa.
Senkin vain tässä nyt-hetkessä. Nyt juuri voin tietää miltä minusta vaikuttaa tuntuvan.
Kaikki tulkinnat perustuvat siihen, mitä olen jo kokenut, mikä on uskomuspohjani ja millaiseksi kaiken havaitsemani olen tähän mennessä määrittänyt. Mikään mennyt mielen tasolla ei ole totta. Sekin perustuu vain samojen kokemusten tulkintoihin ja niiden merkitysten päätelmiin sekä muistikuviin. Tästä kaikesta muodostuu ajatukset joiden perusteella päättelemme jonkin olevan totta tai ei. Uskomme näin ollen ajattelumme tietävän jotain ja toimivan oikein/väärin ajattelumme vankkumattomana pohjana.

Myöskään tulevasta emme voi tietää mitään. Voimme kyllä kuvitella voivamme, mutta sekin on yhtä kaikki pelkkää kuvittelua, jonka perusta on jälleen jossain, mitä olemme jo kokeneet ja sitä kautta määrittäneet merkitsevän jotain tiedettävissä olevaa tulevasta.
Elämme tietämisen ja hallitsemisen harhassa. Kuvittelemme voivamme hallita elämäämme vaikka sellainen on täysin meidän ulottumattomissamme. Vain pää voi kuvitella tietävänsä tai oikeastaan egopohjainen ajattelumme.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa olemme lähdössä töihin. Paikkaan jossa olemme jo pitkään käyneet ja olemme täysin varmoja, että siellä se on yhä edelleen.
Meillä on mielikuva ja uskomus, miten tuo töihin meno tapahtuu. Puemme päällemme, otamme avaimet, kävelemme autollemme ja hyppäämme siihen, ajelemme töihin ja aloitamme hommamme.
Uskomme vakaasti asian olevan näin ja sen pohjalta toimimme.

Mutta voimmeko todella tietää, että löydämme kaikki vaatteemme tai automme avaimet? Mitä jos liukastumme pihalla emmekä pääsekään lähtemään töihin? Entä jos auto ei käynnistykään?
Mitä jos sattuu kolari ja joudunkin sairaalaan? Mitä jos töihin saapuessani saankin potkut?

Näin tarkasteltuna voimme huomata, ettemme voi todella tietää tai olla täysin varmoja yhtään mistään. Kaikki saattaa muuttua yhdessä silmänräpäyksessä. Voimme pelkästään kuvitella ja toivoa asioiden menevän, kuten haluaisimme.
Se ei kuitenkaan ole minkäänlaista tietämistä, eikä varsinkaan lainkaan hallinnassamme.

Tarve tietää 2

Tämä illuusio tietämisestä ja hallinnasta oman elämämme suhteen pitää meitä kiinni pettymysten ja reagoimisten kierteessä. Olemme jatkuvasti tyytymättömiä johonkin. Luomme kuvan kaikkien asioiden suhteen, kuinka niiden tulisi tapahtua. Koitamme kaikin keinoin saada asiat tapahtumaan haluamallamme tavalla ja menetämme täysin tasapainomme ja mielenrauhamme jos näin ei käykään. Koitamme siis järkeilemällä hallita jotain sellaista, mitä on täysin mahdotonta hallita. Elämän kulku itsessään.

Kun tämän ehdottomuuden tunnistaa ja ymmärtää, voi ryhtyä laskemaan irti kaikesta, mitä luulee hallitsevansa.
Esitän toiveen ja kiitän, että sen toteutuminen järjestetään puolestani eikä minun tarvitse huolehtia lainkaan sen toteutumistavasta. Luovun täysin tarpeesta tietää ja luotan siihen, että minussa on osa, joka tietää tarvittavan puolestani. Ryhdyn nauttimaan matkasta. On vain toive ja jään seuraamaan, oliko sen toteutuminen tarkoitettu kohdalleni ja jos oli niin seuraan mielenkiinnolla miten reitti tuodaan eteeni.

Kun kykenen tähän kaiken osalta, on niin sanottu stressi täysin mahdotonta elämässäni. Joudun ajattelemaan paljon vähemmän, enkä lainkaan sellaisia asioita kuten miten jokin voisi tapahtua.
Voin liikkua kohti suunnitelmaani, mutta olen täysin joustava kaikkien matkalla tulevien muutosten suhteen vastustamatta niitä.

Ymmärrän, etten tiedä mitään. Mieleni on vain täynnä erilaisia ajatuksia ja tarinoita, joista mikään ei oikeastaan perustu mihinkään todelliseen tai voisi toimia todellisen tietämisen pohjana.

Tarve tietää 3

Minun tehtäväni ei ole tietää elämäni reittiä. Minun tehtäväni on uskoa, että sellainen on, ja etten voi sillä epäonnistua, jos lakkaan puuttumasta sen kulkuun ja pakottamasta sitä oman tahtoni mukaiseksi. Hyväksyn kaiken sellaisena, kuin se on ja käytän aikani luomiseen viisauden, uskon, rakkauden ja toiveideni avulla. Vapaus.

Kaiken tämän pohjalla täytyy ensin olla ymmärrys, että elämänkokemiselle on jo korkeampi suunnitelma, joka pitää huolta meistä. Jokin tietoisuus, mikä on meitä itseämme älykkäämpää ja johon voin luottaa täysin. Tosiasiassa vaikeutemme syntyy nimenomaan siitä, että yritämme pyristellä tuota suurempaa suunnitelmaa ja ohjausta vastaan ja kuvittelemme tietävämme paremmin.
Jokainen on paikoitellen kiinni tuossa ohjauksessa ja silloin asiat tuntuvat sujuvan kuin itsestään, helposti.
Heti, kun päätämme haluta, että asian pitäisikin mennä jollain toisella tavalla, alkaa taistelu vastavirtaan ja matka muuttuu raskaaksi.

Tämä vaatii harjoitusta, mutta uskaltakaa kokeilla. Lopputulos saattaa olla vielä paljon mahtavampi, kuin mitä olisimme voineet oman tahtomme avulla saavuttaa. Suunnittele ja nauti matkasta, sellaisena kuin se eteen tuodaan.

Elämänlaatu rakentuu irti päästämisestä. Mitä vähemmän on tarve tietää valmiiksi, sen vähemmän on stressiä. Antautuminen ja hyväksyminen tuo mahdollisuuden nauttia matkasta.

Mahtavaa vapaata pudotusta kaikille.

Tietämisen tarve 4

~Mila Boström~

On ilo olla mukana Viisas Elämä bloggarina ja painotan blogikirjoitukseni tänne.
Linkitän ne myös omien sivujeni blogiin http://mindmaster.fi sivustolle. (kunhan saan aikaiseksi 🙂
Facebookissa: MindMaster

Viisas Elämä kirjavalikoimasta löytyy värityskirjani ”Meditoi Värittäen”.
http://basambooks.fi/kirja/978-952-260-464-4/meditoi-varittaen/

Syksylle on suunnitteilla esikoisteos työnimeltään ”Vapaaksi mielen vallasta”.

Kommentoi!

kommenttia