Tyytymättömyyttä ilmassa

Ei varmastikaan käy kenenkään kieltäminen, ettemme eläisi haastavimpia aikoja ikinä.
Kukaan ei osannut edes kuvitella, että tällaista joutuisimme kohtaamaan. Tämä on kuitenkin nyt tässä ja muutoksen voimme tehdä vain me.

Viimeaikojen selkein energeettinen ilmapiiri on ollut tyytymättömyys. Siihen törmää kaikkialla. Sen näkee kasvoilta, sen aistii mielen läpi kaikkialla virtaavana ajatusvirtana. Sen kuulee sanallisesti jatkuvana valittamisena ja epäkohtien pyörittämisenä, sen tuntee kuvottavana fyysisenä tunteena ja näkee valon ja innostuksen puutteena ihmisten tyhjissä katseissa.

Mikään ei kiinnosta eikä oikein mistään jaksa innostua. Kaikki tuntuu tasapaksulta suoriutumiselta ja ympärillä ilmenee vain epäkohtia. Mieli on maassa ja uupumus vie mennessään.
Kuulostaako tutulta?

Kukaan ei kuitenkaan ole tämän kanssa yksin.

Ulkoinen maailma tapahtumineen on suora heijastus ihmisen sisäisestä henkisestä tilasta tällä hetkellä.
Ymmärrys tätä asiaa kohtaan vain puuttuu. Olemme laskeneet maailman tähän jamaan laskemalla itsemme tähän jamaan. Mitä fyysisempiä olemme ajattelultamme, sen fyysisemmin ratkomme ongelmia ja tietenkin myös aiheutamme niitä. Maailma ei pysy kasassa järkeilemällä jos yhtälöstä puuttuu viisaus ja rakkaus.

Syy miksi tähän on tultu, on se, että olemme eksyneet yhä syvemmälle mielen harhamme, eli egon ajatusmalleihin. Sieltä on kuitenkin tie ulos. Se ei ole helppo, mutta mahdollinen. Se on myös ainoa tie pelastaa se, minkä olemme tuhonneet.

Tylsistyminen

Näitä suorastaan karmeita oloja, joita kuulee ihmisten tuntevan, on välillä lähes mahdotonta sietää.
Mieli menettää helposti toivon, ellemme päätä muuttaa jotain ja taistella totuuden puolesta. Rakkauden puolesta. Se vastustaja, mikä meillä on, asuu sisällämme, ei tuolla jossain. Sen voimme taltuttaa vain omalla päätöksellämme.

Paikoitellen olen pyristellyt tuntemusteni kanssa suorilla itkupotkuraivareilla kuten pikkulapsi, mutta aina sen kautta löytänyt takaisin halun voittaa tuon viheliäisen vastustajan sisältäni.

Koko ego ja sen tarjoama maailmankuva on pelkkää harhaa. Tyhjä kupla, joka uskottelee olevansa olemassa, ja tuntuisi siltä, että onkin niin kauan, kun suostumme uskomaan siihen.
Sillä hetkellä, kun opimme tuntemaan sen täysin ja tajuamaan syvästi sen olemattomuuden, se poksahtaa tyhjyyteen, kuten saippuakupla hajotessaan. Matka siihen on kuitenkin pitkä ja kivinen.

Egon hajoaminen on sen tunnistaminen sekä sen muodostamaan harhaan uskomisen lakkaaminen.
Mistään ei tarvitse luopua muodon tasolla vaikka niin se yrittää uskotellakin, ainoastaan sisäisellä tasolla siten, että todellinen näkökyky palautuu.
Jos tämä ei olisi mahdollista niin kaikki meidän pyrkimykset elämän pelastamiseksi olisivat turhia.

Ego tarjoaa ”iloa” asioihin niin kauan, kun se saa ihmisen pidettyä niiden tunteiden avulla kiinni uskossa itseään kohtaan. Kun valhe paljastuu, ilo katoaa. Tilalle tulee tyhjyys, kunnes sille löytyy todellinen aito merkitys. Tämä sama kaava toimii kaikkeen, asia kerrallaan. Harhan pohja putoaa pois. Väärinymmärretyt asiat eivät enää kanna.
Siksi monet kokevat nyt sitä tyhjyyttä ja mielenkiinnottomuutta kaikkea kohtaan.
Egon versio ei enää kiinnosta ja anna mitään, mutta henkinen näkökyky ei ole vielä avautunut. Se on ikävin vaihe sietää.

Siinä tilassa myös tuntee herkimmin sen ”globaalin” mielenharhan eli yhteisegon ikävät tunteet. Eli tuntee sen todellisen luonteen ja siksi se tyhjyys ei tunnu neutraalilta vaan lähinnä vaihtelevilta pahoilta oloilta.

Egon harhakuvat ovat paljastuneet, mutta on vaikea hyväksyä ja katsella miten se kaikessa rauhassa toimii ihmisissä heidän huomaamattaan ja saa heidät toimimaan haluamallaan tavalla. Tulee paha olo, kun ei vielä kykene hyväksymään näkemäänsä. Lisäksi tulee turhautuminen, kun ei tiedä miten korjata tilanne.

Se on järkyttävää havaita, että ihmiskunta on sukupolvesta toiseen, elänyt täyden unen/harhan ohjauksessa tietämättään siitä itse mitään ja luullen olevansa hereillä ja elävänsä oikeaa elämää.
Jos tällainen oivallus ja havainto ei aiheuta pahaa oloa, niin samassa syvässä unitilassa elää itsekin edelleen.
Tämän kaiken varmasti oppii hyväksymään ajan kanssa ja silloin kuvotus helpottaa. Oppii näkemään kaiken harhan läpi rakkauden silmin, mutta tässä välivaiheessa työ jatkukoon.

Älä siis tuomitse itseäsi, jos koet näitä asioita juuri nyt. Ihmisten on herättävä nopeassa tahdissa. Ei ole enää aikaa odotella. Vain me itse voimme pelastaa maailmamme ja tämän kauniin planeettamme.
Luonto selviää aina, mutta jos haluamme säilyttää myös ihmiset sen mukana, on herättävä NYT.

Taistelkaa harhaa vastaan rakkauden aseella. Se on ainoa, mikä ohjaa totuuteen. Olemme kaikki samassa veneessä, siis soutakaamme yhdessä.

Rakkautta viikkoonne

~Mila Boström~

On ilo olla mukana Viisas Elämä bloggarina ja painotan blogikirjoitukseni tänne.
Linkitän ne myös omien sivujeni blogiin http://mindmaster.fi sivustolle. (kunhan saan aikaiseksi 🙂
Facebookissa: MindMaster

Viisas Elämä kirjavalikoimasta löytyy värityskirjani ”Meditoi Värittäen”.
http://basambooks.fi/kirja/978-952-260-464-4/meditoi-varittaen/

Kommentoi!

kommenttia