Vahvat ja heikot

Kuuntelin eräänä iltana musiikkia ja laulussa puhuttiin heikoista naisista ja vahvoista naisista. Pieni tyttäreni istui iltapalalla ja hetken kuunneltuaan musiikkia kysyi, mitä tarkoittaa heikko. Mietin, miten pukisin sen lapselleni sanoiksi ja päädyin avaamaan asiaa esimerkein: ”Jos sinä vaikkapa loukkaat jalkasi etkä kärsi astua sillä hetkeen, jalkasi on hetken heikko. Myös puun oksa, joka on nähnyt monta myrskyä ja joustanut tuulessa ja tuiskussa, saattaa lopulta olla niin heikko, että seuraava myrsky sen katkaisee. Toisinaan ihminenkin voi tuntea itsensä heikoksi, surulliseksi ja alakuloiseksi ja sitten taas vahvaksi, jaksavaksi ja pystyväksi.”

Tyttäreni pohti hetken asiaa ja kysyi sitten, että tuleeko siitä kipeästä jalasta taas vahva, kun se paranee. Vastasin myöntävästi ja ajattelin, että vastaukseni tyydytti lapsen mielen. Tyttäreni oli kuitenkin edelleen mietteissään ja kysyi: ”Mutta entä se oksa, miten sen käy? Miten siitä tulee taas vahva?” Vastaukseni eivät tulleet enää kuin apteekin hyllyltä ja pysähdyin itsekin miettimään, mitä heikkous ja vahvuus oikeastaan tarkoittivatkaan. Lopulta sanoin tyttärelleni: ”Katkennutkin oksa voi kasvaa uudelleen ja vahvistua niin, että se kukkii entistä loistokkaammin. Puu antaa sille ravintoa ja voimia, sade kastelee ja aurinko lämmittää ja tuosta katkenneestakin oksasta voi tulla taas vahva oksa. Se osa oksasta, joka sen sijaan päätyy maahan, muuttuu ajan kuluessa puun ravinnoksi ja auttaa ympärillä olevia puita kasvamaan ja vahvistumaan. Samoin kuin katkennut oksa saa puulta voimaa ja energiaa voimistuakseen myös ihmiset saavat heikkoina hetkinä toisilta apua ja tukea vahvistuakseen jälleen.” Kysymyksiä ei sillä erää tullut aiheesta enää lisää.

Kuka sanoo, ettei saa olla heikko?

Myöhemmin illalla tyttäreni istui sylissäni ja yllättäen totesi minun olevan heikko. Hätkähdin lapseni sanoja ja ihmetellen kysyin, mitä hän sillä tarkoittaa. Pieni ääni pääni sisällä ehti sanoa jo, ettei se pidä paikkaansa. En halunnut olla heikko. Kenties äänen sävyni viesti tuosta sisälläni syntyneestä vastustuksesta – vaikka se ei tietoista ollutkaan – ja selittelemättä lapseni vaihtoikin mielipidettään ja nauroi: ”Ei, kun sinä olet vahva.” Huomattuani tuon ensimmäisen lauseen aikaansaamaan tunteen itsessäni, olin hämilläni. Yritinkö kieltää itseltäni luvan olla heikko? Olisiko lapseni pitänyt kuvitella minun olevan aina vahva ja pystyvä? Vaikka en ollut tähänkään asti peitellyt kyyneleitäni sen enempää kuin suunnatonta iloanikaan, oliko heikkous kuitenkin syvällä sisimmässäni jotain huonoa ja hävettävää?

Vahvuutta on myöntää oma heikkoutensa

Ei. Heikkoudessa ei ollut mitään pahaa ja hävettävää ja halusin myös lapseni ymmärtävän sen. ”Äitikin on välillä heikko. Jokainen meistä voi tuntea itsensä toisinaan heikoksi”, sanoin tyttärelleni kyynelten takaa hymyillen. Olin kiitollinen siitä, miten taas tuo pieni ihminen saattoikin oivalluttaa ja opettaa minua, kysyä juuri oikeat kysymykset oikeaan aikaan.

Meissä jokaisessa on kaikki ja maailmassa on kaikki, mitä kuvitella saattaa. Asiat, ilmiöt ja tunteetkin ilmenevät usein vastapareina, polariteetteina. Tyytyväisyyden vastaparina on tyytymättömyys, pelon vastaparina luottamus ja vahvuuden vastaparina heikkous. Niitä kaikkia tarvitaan. Ne kuuluvat elämän ja kasvuun. Lopulta me itse määrittelemme sen, miten arvotamme nämä vastaparit. Meistä jokainen itse tietää parhaiten sen, milloin tyytymättömyys, pelko tai heikkous kääntyvät meitä itseämme tai toisia vastaan ja milloin ne puolestaan toimivat kasvualustana jollekin uudelle.

Jäinkin tämän keskustelun jälkeen vielä itse miettimään, mitä näiden sanojen takana tosiaan on. Mitä on heikkous tai vahvuus – olla heikko tai vahva? Onko heikkoutta päästää irti? Onko heikkoutta myöntää, ettei pärjää yksin ja pyytää apua? Onko heikkoutta tunnustaa oma erehtyväisyytensä? Entä onko vahvuutta mennä eteenpäin yksin hammasta purren? Onko vahvuutta pitää kiinni kynsin ja hampain jostain, mikä ei toimi?

Minä uskon, että vahvuutta on sallia ja hyväksyä heikkous itsessä ja muissa. Vahvuutta on rakastaa ja hyväksyä itsensä ja toiset kaikkine katkenneine oksineen ja nähdä myös heikkouden keskeltä aurinko ja nuo ympäröivät puut, jotka ruokkivat ja ravitsevat meitä.

Toisinaan tarvitsemme muita ihmisiä osoittamaan heikkoina hetkinä meissä piilevät vahvuuden voimat. Tarvitsemme heitä, jotka muistuttavat meitä, että heikosta oksasta voi kasvaa jotain entistä vahvempaa, pystyvämpää ja kauniimpaa. Usein kuitenkin joudumme tekemään suurimman työn itsemme kanssa ja kyseenalaistamaan omia uskomuksiamme itsestämme ja maailmasta – vaikkapa sen osalta, mitä tarkoittaa olla vahva tai heikko.

Mitä vahvuus ja heikkous ovat sinulle? Sallitko itsellesi heikkouden? Entä vahvuuden? Mikä on sinun katkennut oksasi ja voimaa antava auringon valosi, joka saa sinut jälleen kukoistamaan?

Aurinkoa syksyysi!

Mari Lämsä

 

Järjestän yksityisille ja työyhteisöille kursseja ja valmennuksia, joista voit lukea lisää sivuiltani www.intovaattori.fi.

Kommentoi!

kommenttia