Viime hetkellä kirkastunut kevät

Tämä tarina on minä-muodossa kirjoitettu kooste neljän keski-ikäisen, akateemisen uranaisen tositarinoista. Tarinat ovat hyvin lähellä toisiaan, vaikka vasta yksi heistä omistaa tämän onnellisen lopun. Nimetään hänet vaikkapa Janniksi.

”Olin kehittänyt useamman vuoden kuluessa läheisriippuvuussuhteen alkoholiin, pääasiassa viiniin. Niin vahvan, että lopulta päivä ilman viiniä vaati valmistelua ja tsemppausta. Kaksi päivää ilman oli jo niin iso haaste, etten pystynyt siihen kuin harvoin. Jokavuotinen rutiini, tipaton tammikuu, johon tähtäsin useamman kuukauden, jäi tällä kertaa muutamien päivien pituisiksi pätkiksi.

Viikonloppuisin oli jo kauan sitten tullut tavaksi juoda eri syistä, kotona ja kylässä, harvoin ravintolassa. Ostomäärät nousivat ja viiniä riitti pitkälle viikkoon. Emme koskaan juoneet varsinaisesti humalaan, normaalit askareet sujuivat joka päivä, autoilut, jumppatunnit ja lenkkeilyt. Myöhemmin vain satunnaiset viikonpäivät jäivät välistä, niinpä pari lasillista (eli käytännössä puolikkaan pullon verran) arki-iltaisin ja koko pullo lauantaina tuottivat kokonaismääränä yhteensä yli miesten suurkulutuksen rajan, 21 annosta viikossa. Ja annoshan on 12cl, ei 16cl. Hanapakkaukset ovat vaarallisia ja sietokyky kasvaa. Miehen kanssa yhdessä kului erityisen paljon viikonloppuisin. Lasiin on helppo ottaa hiukan täydennystä ja aloittaa jo iltapäivästä kokkaillessa.

Join juhlistaakseni viikonloppua, palkitakseni itseäni, join rentoutumiseen ja stressiin, mutta myös liialliseen rauhallisuuteen, arkisuuteen, ikävystymiseen. Join iloon, suruun ja siihen, ettei elämä ollut elämyksellistä. Aina löytyi syy lasilliseen, vaikka lisätä tunnelmaa elokuvan katseluun. Tietenkin katsoin hiukan syrjäsilmällä vanhempaa naista, joka osti Leijona-viinaa Alkosta alkuviikosta, kun minä täydensin viinivarastoa. Onneksi en ole alkoholisti!

Vuosihan on luontevia juomistilanteita täynnä: hiihtoloma, pääsiäinen, vappu, terassikauden aloitus, juhannus, kesäloma, grillikausi, rapukausi, syksyn pimenevät glögi- ja punaviini-illat, pikkujoulukausi, itsenäisyyspäivä, joulu, uusivuosi. Vain tammikuusta puuttuvat ”asiaankuuluvat” syyt juoda. Toki syntymäpäiviä, avajaisia, tupareita ja läksiäisiä riittää niitäkin. Niin ja saunoessa tietenkin yksi olut tai siideri.

Jokavuotinen tipaton tammikuu oli aiemmin puhdistanut omatunnon: pystyn olemaan ilman, ei ole ongelmaa. Paitsi kun en aina pystynyt siihenkään, vaikka yritin. Siihenkin oli toki selitys: kaamosmasennus ja töissä rankat ajat.

Vain yhden kerran eräs työterveyslääkäri kysyi rutiininomaisessa taustatietolomakkeessa alkoholinkäytöstä. Eikä maininnut siitä sen enempää, vaikka rehellisesti ilmoitin määrän. Söin myös paljon erilaisia vitamiineja ja hivenaineita kompensoidakseni mahdollista alkoholin haittavaikutusta terveydelle. Oli viherjauheita, detox-kuuria ja sen sellaista.

Lääkärissä valittelin aika ajoin väsymystä ja selkäsärkyä, johon sain reseptillä Panadolia, joka on maksalle tuhoisa yhdistelmä alkoholin kanssa. Panadol-viiniyhdistelmä oli melko usein nukkumaanmenorituaalina. Unilääkkeitäkin tarjottiin usein. Myöhemmin sain masennuslääkkeitä. Tissuttelu vie nimittäin vähitellen elämänilon, tuo tilalle väsymyksen ja alakulon. Alkoholi vaikuttaa hormonitoimintaan ja vähentää mielihyvähormonin tuotantoa. Unen laatu kärsii.

Googletin joskus vaihtoehtoja alkoholiriippuvuuden hoitoon. AA vaikutti aivan liian radikaalilta vaihtoehdolta, enhän koskaan juonut holtittomasti tai näkyvästi, en ollut poissa töistä, en krapulassakaan. Kokeilin netistä löytyviä itseapuvähentämiskeinoja. Ei auttanut. Aloin puhua ongelmastani leppoisasti tuttaville, tyyliin ”mitähän keksisin, nyt täytyy vähentää oikeasti alkoholikäyttöä.” Kukaan ei ottanut asiaa vakavasti. Suurin osa vähätteli ongelmaa, joka ei näkynyt päällepäin.

Keskusteluissa selvisi, että kovin monta mielestäni reipasta, tervettä ja sosiaalista keski-ikäistä lähipiiristä juo vähintään yhtä paljon kuin minä. Yksi eronnut, toinen yt:iden uhri, eräs perus-golfaaja. Tuttavapariskunta taas on jäänyt eläkkeelle, harrastavat viinejä ja mökkeilyä.

Jälleen orastava huoleni alkoholinkäytöstä siirtyi syrjään. Kaikki muutkin juovat, ”keskieurooppalaiseen tapaan”. Kerran sain tuttavalta kokeeksi alkoholin vaikutusta vähentävää naltreksonia, mutten ottanut sitä, sillä halusin – siis koin jo liian vahvaa tarvetta – rentoutua viinin kanssa.

Löysin sattumalta Lee Jampolskyn kirjan Vapaudu riippuvuudesta. Päätin tehdä kirjan harjoitukset alun perin vapautuakseni työnarkomaniasta. Mutta kuinka ollakaan, ensin juomismäärät vähentyivät, halu juoda vain heikkeni. Kun taas kerran puhuin ohimennen alkoholihaasteestani, minulle ehdotettiin spontaanisti tipatonta kuukautta. Yllättäen se olikin aivan helppo juttu, aloitin heti. Kuukautta aiemmin se oli ollut aivan mahdoton ajatus. Kirjan harjoitukset auttoivat.

Kun tipaton oli aloitettu, väsymykseni oli lopulta niin kova, että lääkäri epäili jotakin pahempaa sairautta. Välillä heikotti, pyörrytti, töihin ei ollut lähtemistä. Selvisi, että maksa-arvot olivat erittäin huonot. Alkoholin lisäksi parasetamoli-särkylääke ja detox-luontaistuotteet olivat rasittaneet sitä. Luontaistuotteetkin saattavat olla hyvinkin vaarallisia maksalle tai munuaisille, vaikka miellämme ne vain terveellisiksi. Etenkin, jos niitä käyttää yhdessä särkylääkkeiden tai alkoholin kanssa. Mediassa on ollut juttuja parasetamolin ja luontaistuotteiden tai alkoholin kokonaan tuhonneista maksoista normaalin elämän keskellä. Siihen voi kuolla.”

Jannin tipaton kevät onkin kirkas. Joku hänen ystävistään saattaa päätyä sairaalaan, ethän sinä? Maksa voi tuhoutua lähes huomaamatta.

Kommentoi!

kommenttia