Vuosi viinittä!

 

Minä ja Putte <3
Meillä on takka!

Marraskuun lopussa tuli täyteen vuosi siitä, kun pistin korkin lopullisesti kiinni. Tosin silloin en tiennyt laittavani sitä kiinni lopullisesti, vaan vuodeksi. Välivuosi viinistä muuttui loppuelämän pituiseksi, kun huomasin miten elämä muuttuu, kun ei enää käytä lainkaan alkoholia.

Ensi alkuun huomasin positiiviset muutokset kehossani ja ajatuksissani. Vatsa toimi, uni oli virkistävää ja mieli valoisa. Allergiaoireet katosivat, silmäpussit pienenivät. Vyötärö kapeni kuin itsestään, ilo pulppusi heti aamusta ja kun katsoin hampaita pesiessäni peiliin, siellä tuikkivat vastaan samat silmät, jotka muistin lapsuudestani.
Häpeä ja syyllisyys, joita olin kantanut sisälläni vuosia, olivat poissa. Lopetin itseni jatkuvan piiskaamisen ja ylisuorittamisen ja opettelin olemaan itselleni lempeä. Pikkuhiljaa aloin pitää itsestäni. Olin aina ihmetellyt ”rakasta itseäsi” -viisauksia. Miten muka voi itseään rakastaa? Miten se tapahtuu käytännössä?

Nyt tiedän. Se tapahtuu tekemällä itselle hyviä asioita.

Tyttäreni totesi, että olin rennompi ja että nauroin paljon. Itkinkin, liikutuksesta, kun katsoimme elokuvia.

Aika pian alkoivat isommatkin muutokset. Aloin muistaa kuka oikeasti olen ja mitä elämältäni haluan.

Kun ajatuksia ei enää täyttänyt odotus viikonlopusta ja korkin poksahduksesta, minulla oli aikaa ajatella tulevaisuuttani pidemmälle kuin viikoksi eteenpäin.

Huomasin, että elän elämää, joka estää minua toteuttamasta unelmiani. Maksaisin vanhukseksi asti Espoossa sijaitsevan rivitaloasuntoni seiniä ja vaikka kuinka paiskisin töitä, ei tilanne muuttuisi mihinkään. Valtaosa käteen jäävästä rahasta menisi asuntolainaan ja unelmat, oma hevonen ja oma yritys, jäisivät ikuiseksi haaveeksi.

Riippuvuudesta vapauduttuani ymmärsin, että pystyn ihan mihin vain. Minut täytti ihan suunnaton varmuus: tiesin, mitä on tehtävä, eikä edes pelottanut. Pääni oli täynnä unelmia, ihan kuin pikkutyttönä, ja näköalat lähes rajattomat.

Ihan ensimmäiseksi minun oli kirjoitettava kirja, joka auttaisi paitsi itseäni, myös muita vastaavassa tilanteessa olevia. Halusin kuuluttaa koko maailmalle, miten huikeita asioita tapahtuu, kun pistää korkin kiinni.

Seuraavat askelet elämänmuutoksessa olivat irtisanoutuminen turvallisesta vakituisesta päivätyöstäni ja muutto pois pääkaupunkiseudulta. Piti vapautua kaikista kahleista, jotka estivät saavuttamasta sitä, mitä eniten halusin. Pelko oli pitänyt minut paikallani, mutta nyt kun vapauduin siitäkin, asiat vain loksahtelivat paikoilleen.

Olin aina selittänyt itselleni, että tyttäreni vuoksi en voi irtisanoutua emmekä voi muuttaa, mutta todellisuudessa tyttäreni oli jo pitkään hinkunut muuttoa jonnekin, missä voisimme pitää hevosta.

Kaikki tapahtui niin helposti, että se tuntui johdatukselta. Olin kuvitellut, että meillä kestää pitkään löytää koti ja hevonen, mutta nepä tupsahtivat eteemme kuin tilauksesta. Meille täydellinen hevonen, Putte, löytyi ratsastusleiriltä Suonenjoelta ja uusi koti löytyi ollessamme ystäviemme luona kylässä Hämeenlinnassa.

Olemme nyt asuneet kuukauden verran ihanassa, puisessa omakotitalossa Hämeenlinnassa, ihan uimarannan vieressä. Tätä kirjoittaessani selkäni takana loimuaa takkatuli. Kissa kehrää tyytyväisenä vieressä.
Aamulla kävelin lumen narskuessa jalkojeni alla tallille, jossa hevosemme rouskutti aamuheiniä. Illalla tyttäreni menee Puten kanssa ratsastustunnille.

Samalla kun etsin muuton jäljiltä tavaroille oikeita paikkoja, suunnittelen tulevaa.

Minulta on kysytty, sainko lottovoiton tai jotain. En todellakaan, ellei sitä onnenpotkua, että pääsin irti alkoholista voi nimittää lottovoitoksi.

Joka aamu herään intoa täynnä. Toki välillä olen aivan poikki, muuttohan on stressaavaa puuhaa, ja meillä on tapahtunut tässä muitakin isoja muutoksia, mutta perusvire on hyvä ja energiat kevyet.
Absolutismini on jo arkista, en enää ajattele ”tässä tilanteessa olisin ennen juonut”enkä kaipaa alkoholia. En tosin saa raittiudestakaan enää sellaisia suuria kiksejä kuin ennen, se on normaalitila. Tässä vaiheessa onkin tärkeää pitää mielessä miksi lopetti ja mihin jatkaminen olisi johtanut. Ja iloita vapaudesta.

Minulta on kysytty, mikä lopettamisessa oli vaikeinta. Siihen on helppo vastata: muiden reaktiot.

Kun lopettaa alkoholinkäytön, se voi olla muille ongelma. Joillekin kirjani ja raittiuteni on tabu, josta ei puhuta eikä kysytä. Silloin siitä tulee näkymätön muuri, joka vaikeuttaa avointa keskustelua.

Yhä edelleen saan kohdata sosiaalisissa tilanteissa kaikkia niitä reaktioita, joita kirjassani luettelen. Toivoisin, että mahdollisimman moni ystäväni lukisi kirjan, jotta heidän ei enää tarvitsisi selitellä omia juomatapojaan, tai tuputtaa minulle viinihuikkaa ”hauskana” juttuna.

En loukkaannu siitä ja ymmärrän ”vitsin”, koska olin itse ihan samanlainen. Ihan oikein minulle, että karma näyttää miltä se tuntuu. Se nimittäin tuntuu kurjalta, koska silloin tulee ulkopuolinen olo. En kuulu joukkoon, koska skumpastani puuttuu etanoli.

Reaktiot kertovat paljon suhteestamme alkoholiin. Kukaan ei varmasti tuputtaisi minulle tupakkaa, kun olen siitäkin päässyt vuosia sitten irti. Eikä maitoa, kun minulla on laktoosi-intoleranssi. Mutta alkoholia voidaan tyrkyttää, vaikka olen julkisesti kertonut olleeni siitä riippuvainen ja ilokseni päässeeni siitä irti.

Olen varma, että joku päivä tämäkin muuttuu. Kun olen ollut tarpeeksi kauan raitis, ystäväni tottuvat siihen (ja monet ovatkin jo tottuneet ja ovat ihanan kannustavia, ylpeitä minusta). Ja ehkäpä joskus vielä myös alkoholikulttuurimme muuttuu.

Vuoden raittiuden jälkeen olen entistä varmempi siitä, että kirjani Vapaa viinistä oli selvästi minulle tarkoitettu elämäntehtävä, tai yksi niistä. Kirjassa on sanottuna kaikki, mitä piti sanoa. Ei ole mitään lisättävää eikä poistettavaa. No, joitain lyöntivirheitä sieltä voisi kyllä korjata 🙂

Saamani palaute kertoo, että Vapaa viinistä toimii kirjallisena vertaistukena, juuri niin kuin sen pitikin. Kaksi toimittajaa on sen luettuaan ja minua haastateltuaan laittanut korkin kiinni ja kertonut siitä vielä ”julkisesti” sosiaalisessa mediassa. Sen lisäksi kymmenet tuntemattomat lukijat ovat kertoneet, että saivat kirjasta voiman tehdä sen lopullisen ison päätöksen.

Olen saanut palautetta myös kohtuukäyttäjiltä ja sellaisilta, jotka eivät juo lainkaan. Toisin sanoen kirja paitsi auttaa alkoholista irti rimpuilevia, myös heidän lähipiiriään, koska se avaa kaikkien silmät. Sen luettuaan ymmärtää, miten vääristynyt suhtautumisemme alkoholiin on.

Tässä pari esimerkkiä saamastani palautteesta:

”Toimittaja Ira Koivu on tarttunut arkaan aiheeseen ja aikamme isoon tabuun rohkealla otteella. Hänen kirjansa ”Vapaa viinistä – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni” tekee tissuttelun jatkamisesta hyvällä omallatunnolla tuskaisen vaikeaa. Huikea kirja panee pohtimaan, miksi tuosta hitaasti tappavasta myrkystä on tullut osa hyväksyttyä elämäntapaa!” – Kirjailija Heikki Peltola

”Hei! Juuri laskin käsistäni kirjasi:”Vapaa viinistä”, jossa olit kertonut minun tarinani! Kiitos siitä. Olen taistellut asian kanssa jo vuosia, jopa itsetuhoisten ajatusten kanssa ja nyt 105 päivää raittiina tänään ja tänään en ota! Olen myös pitänyt asian salassa ja kohtaan tuota vähättelyä ja juomapyyntöja, kuten sinäkin olet kokenut.Minulle syntyi puoli vuotta sitten lapsenlapsi ja haluan, että hän näkee vain raittiin mummun! Kiitos vielä sinulle, Ira; lujitit minun raittiuspäätöstäni kirjallasi <3”

”Luin eilen kirjasi ja se todella teki vaikutuksen. Toivottavasti monet lukevat sen, antaa ajattelemisen aihetta.”

Kirja toimii myös miehille: http://www.peaceandstyle.fi/2016/11/vapaa-viinista-kirja-saa-jattamaan.html?m=1
Kiitos kaikille palautteesta! Tuntuu todella hyvältä kuulla, että olen voinut auttaa kohtalotovereitani ja muuttanut käsityksiä myös niiltä, joilla alkoholin kanssa ei ole ongelmaa.

Toivottavasti kirjani tulee osaltaan vaikuttamaan siihen, että joku päivä meillä Suomessa suhtauduttaisiin alkoholiin vähemmän ihannoivasti ja alkoholiriippuvaisiin ymmärtäväisemmin. Että yhteiskuntamme ei altistaisi alkoholiriippuvuudelle, vaan suojaisi siltä, ja nyt tarkoitan asenteita enkä lakeja. Että ollakseen ”hyvä jätkä”, ei tarvitse juoda.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!


Voit tilata kirjan täältä: http://www.basambooks.fi/kirja/9789522605313/vapaa-viinista/

Kommentoi!

kommenttia