Meditoidessa voi hyvin päästä kiinni erillisyyden harhan luonteeseen. Jopa kehomme on sellaisena, millaisena sitä pidämme vain tuntemusten ja aistien luoma rajoittunut harha.

Fokusoitumalla tuntemiseen ja sen tarkkailuun, tähän voi päästä käsiksi. On ohitettava ajatusvirta kaikesta, mitä olemme jo oppineet ja annettava sen virrata taustalla ilman kiinnittymistä siihen.

Asiaa voisi kuvata siten, että on vain yksi kokonaisuus / tietoisuus johon kuuluu kaikki aistihavaintojen välittämä maailmankaikkeus. Kun suljet silmäsi, niin kuvallinen maailma katoaa ja jää tunteminen.

Kuten kaikki jo tietävät, niin havaitsemamme maailma kaikkinensa muodostuu jatkuvassa liikkeessä olevasta energiasta. Hiukkasista, jotka eri tavoin tiivistyessään muodostavat näennäisesti toisistaan irrallaan olevia kokonaisuuksia. Todellisuudessa mikään ei ole toisistaan irrallaan, mutta siltä näköaistimme kautta katsottuna näyttää. Kun lähdetään tutkimaan mikroskoopilla pienempiä ja pienempiä osia voidaan huomata, että kaikessa havaitussa on enemmän ”tyhjää” tilaa, kuin kiinteitä partikkeleita. Hiukkaset tanssivat yhteistä tanssia pysyen juuri oikeilla paikoilla pitäen yllä muodostelmaa, joka näyttäytyy meille muotona.

Jos ajatellaan kehoa. Se on elävä organismi kuten kaikki muukin elollinen. Se on täynnä pienen pieniä energiapisteitä joilla kaikilla on kokonaisuutta ajatellen yksilöllinen tehtävänsä. Näiden pisteiden avulla havainnot ja tuntemiset tapahtuvat. Näin ollen tietoisuus voi kokea itseään olevana.
Uskomuksemme minä-käsitykseen on saanut meidät erheellisesti luulemaan, että kaikki se mikä näyttäisi olevan tämän keho-olemuksen havaintopiirissä, olisi jotenkin erillään kaikesta muusta ja minän itsehallinta-aluetta.

Jos katsotaan suurempaa kuvaa, voidaan asettaa keho samaan asemaan, kuin kehossa oleva yksi pieni tuntemuksia havaitseva reseptori. Minä-yksikkö maailmankaikkeuden kokonaisuusolennosta on vain yksi pieni havaintopiste, jonka kautta se osa olemassaoloa on tietoisuuden koettavissa.
Olemme siis tuntoantura välittämässä sitä informaatiota, mitä juuri tässä havaitaan. Olemme kuin havaintotelakka välittämässä havaittua kokemusta tietoisuudelle. Tai olemme tietoisuuden aistipiste.

Kaikki elollinen on yksi kokonaisuus. Jokainen erilainen olomuoto eli eri tavoin tiivistynyt energiakokonaisuus välittää omanlaistaan havaintoa kokonaisuuden käyttöön. Kaikesta yhdessä muodostuu kokemamme maailmankaikkeus, fyysinen elämä jonka ohjaksissa on tietoisuus, ei minä.
Vain ihmisellä on kyky ajatella tästä poikkeavasti. Vain tällä energiahiukkaskokonaisuudella on kyky kuvitella asioiden olevan toisin, kuin ne todellisuudessa ovat. Vain ihminen on voinut ryhtyä selittämään havaintojaan toisin, kuin mikä niiden todellinen merkitys on. Vain ihmisellä on sanallinen kieli, joka mahdollistaa ajattelun jossa virheitä voi tapahtua. Kykymme ajatella sanallisesti on saanut meidät irti kokonaisuudesta ja suorasta tietoisuudesta.

Kun suljet silmäsi ja keskityt pelkästään tuntemiseen antamatta ajattelun häiritä ja asetut makuulle tai istumaan kädet reisillä. Keskity tuntemaan tuoli tai sänky kehosi alla ja tarkkaile miltä se tuntuu.
Hengitä rauhassa ja vain havainnoi tuntemusta. Voit huomata kuinka alustan ja kehon rajat hämärtyvät.
Et voi sanoa enää mihin keho päättyy ja mistä alusta alkaa. Voit havaita pelkästään tuntemuksen, että jokin on eri tiheydeltään toisiaan vasten. Samoin käy käsille. Et pysty erottamaan tarkkaa rajaa missä kädet päättyvät ja reitesi pinta alkaa. Ne ikään kuin sulautuvat yhteen eikä selviä rajoja ole.
Sama koskee koko maailmaa ympärilläsi. Et ole rajoittunut kehomuotoon, minkä silmät havaitsevat.
Energia liikkuu ja on yhteydessä kaikkeen. Aistimme koko olemuksellamme jatkuvasti. Lähetämme ja vastaanotamme informaatiota. Keho on aistiharha ja todellisuudessa sillä ei ole selviä rajoja.

Kokeile itse. Älä usko vaan havaitse. Tee harjoituksia ja tarkkaile.

Jos ajattelemme näköaistia ja riisumme pois sen minkä olemme oppineet niin jäljelle jää toteamus, että kykenemme näkemään varmasti vain värejä. Jopa sulkiessamme silmämme jää jäljelle yksi väri, musta.
Musta on pimeyttä ja muut värit vaativat valoa.

Katso nyt siitä paikasta missä olet ympärillesi. Jos poistat havaitsemaltasi kaikki nimilaput ja merkitykset ja tarkkailet kuin ensimmäistä kertaa, niin huomaatko kuinka voit olla varma vain värien näkemisestä?
Eri värisävyt saavat aikaan muotojen erottumisen kokonaisuudesta ja niille olemme antaneet erilliset nimet ja sen kautta alkaneet pitämään niitä erillisinä kokonaisuudesta.
Helpointa tämä on kokeilla katsomalla kaunista luontomaisemaa. Katsomalla suurta kuvaa voimme ihailla väriloistoa. Se on yksi kokonaisuus kunnes alamme erittelemään sieltä eri värejä ja nimeämään niitä. Tämän lisäksi nimeämme näkymästä mahdollisesti taivaan, puut, pilvet, auringon, veden, kukat jne.
Siitä ei ole mitään haittaa ja se on kommunikoinnin kannalta oivallista, mutta ei meidän tulisi uskoa nimilappuihimme ja ryhtyä pitämään niitä totena. Näin syntyy erillisyys. Rikomme kokonaisen värimaailman palasiksi ja uskomme palasiin.

Nyt voit katsoa kehoa. Eikö senkin erota taustastaan vain värisävyt joista kehon muoto muodostuu?
Tälle erottuvalle toistuvalle muodolle olemme antaneet nimeksi keho jolle on annettu lisäksi yksilöllinen nimilappu johon on kiinnitetty erillinen omistusoikeus, tahto, arvo ja kaikki muu mitä koemme.
Yhdestä kokonaisuuden väriläiskästä on yhtäkkiä tullut elämän keskipiste ja arvokkaampi läiskä, kuin mikään muu. Ja koska tämä nimenomainen väriläiskä on juurikin minä, niin se on jopa muita kehovärejä tärkeämpi. Olemme tehneet energiatiivistymästä väreineen itsekkään itsehallinnoivan harhaisen yksikön.

Illan hämärtyessä havaitsemamme väriskaala alkaa häviämään. Muodot menettävät vähitellen ääriviivansa eivätkä enää erotu toisistaan. Pimeässä kehokin katoaa ja voimme kuulla vain ääniä ja tuntea kosketuksia.
Muotojen ilmeneminen vaatii valoa. Oletko koskaan tarkastellut asiaa tältä kantilta?
Kuinka todellinen olet ja kuinka todellista on kaikki oppimamme?
Tietoisuus on luonut mahtavan aistiharhan, jotta voimme nauttia aistimuksista, mutta olemme tuo tietoisuus kokemassa itseään, emme erillisiä ”minä” palasia itsehallinnoimassa kokemustamme, vaikka siltä se vahvasti tuntuisikin. Katso tarkkaan ja tutki kuin tiedemies. Henkilökohtaisuus vähenee harhan verhon ohentuessa. Älä usko vaan tarkista mitä todella on. Älä luota ajatusten tuomiin selityksiin ja tarinoihin vaan pelkästään koe suorat aistihavainnot.

Ei tunteminen, ajattelu tai mikään muukaan rajoitu yhteen kehoon. Luulemme niin sillä se tuntuu olevan vain tässä johtuen kehomuodon aistipisteistä. Eli erillisyys on pelkästään tuntemus. Meistä tuntuu kuin olisimme erillisiä, jonka vuoksi ajattelemme olevamme sitä.

Suora havainnointi on unohtunut kaiken opitun ajattelun alle. Kaiva se esiin ja koe maailmaa nyt hetkessä.
Sen kautta herää kuin uuteen elämään. Katsoo ensimmäistä kertaa ja tuntuu, ettei olisi koskaan vielä oikeasti nähnyt aikaisemmin.

Elämysmatka odottaa juuri siinä missä olet nyt. Katso ja koe se <3

~Mila Boström~

MindMaster facebook sivu: https://www.facebook.com/MindMasterFin/

Kommentoi!

kommenttia