Nyt se sitten on tehty! Tutun ja turvallisen taakse jättäminen ja uuteen tuntemattomaan astuminen. Siitä hetkestä, kun tein päätöksen lähteä intuitioni ohjaamana Pohjois-Espanjaan, on kulunut vain neljä kuukautta. Tuossa ajassa on tapahtunut niin paljon, että se on kuin yksi oma elämänsä elämän sisällä.

 

Prosessointi jatkuu

Vaikka olen jo parissa edellisessä blogissa muuttoa avannut, jatkan samasta aiheesta edelleen ainakin kahden kirjoituksen ajan. Teema on niin iso, että siinä riittää sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa. Tässä kirjoituksessa jaan muutoshaluisille vinkkejä oman kokemuksen kautta. Jokainen muutos on tietenkin ainutlaatuinen, mutta tietyt lainalaisuudet ovat yhteneviä muutoksen  kohteesta riippumatta.

 

Läsnä olevaa ihmettelyä

Yksi ihmetyksen aihe on ollut se, että intensiivinen prosessi on ikään kuin imaissut mukaansa niin täysillä, että ajantaju on hetkittäin kadonnut. Jotenkin olen kokenut eläväni kahdella tasolla samaan aikaan: samalla kun tekee ja toimii, jokin osa minussa tarkkailee, mitä kaikkea muuta tuohon hetkeen liittyy. Sellaisessa tilassa huomioi pienetkin yksityiskohdat aivan uudella tavalla ja on joka hetkessä äärettömän läsnä. Ajoittain on myös ollut epätodellinen olo: onko tämä kaikki tosiaan tapahtumassa? Vai onko tämä sittenkin vain unta?

 

Entä, jos sinäkin?

Moni miettii tai haaveilee jostain isommasta elämänmuutoksesta. Auttaakseni sinua tai tuttavaasi etenemästä kohti unelmia, kerron nyt omat kokemukseni liittyen tähän muutokseen. Kuten aiemmin kerroin, alkoi veto ulkomaille muutosta tuntua hyvin todelta. Olin aiemmin ajatellut, että sitten joskus… Kunnes yhtäkkiä minut vahvasti ohjattiin itselleni tuntemattomaan paikkaan nimeltä San Sebastian. Niinpä päätin lähteä sitä katsomaan ja pian matkan jälkeen päätin, että nyt tai ei koskaan! Myyn kaiken irtaimiston ja lähden kokeilemaan siipiäni.

Tässä omat huomioni prosessin kulusta:

• PUNNITSEMINEN. Jotta tähän on päästy, on se vaatinut asioiden punnitsemista monelta kantilta. Voinko lähteä? Mitä se käytännössä tarkoittaa: mistä luovun ja mitä mahdollisesti saan tilalle? Miten muutos vaikuttaa läheisiin? Mitä kaikkea pitää tehdä, mistä ottaa selvää?

• SUOSTU KOHTAAMAAN TUNTEESI. Poikkeustilanne luo poikkeukselliset tunteet. Silloin on äärimmäisen herkkänä ja tunteet saattavat heilahdella laidasta toiseen. Aluksi minulle nousi suurimpana tunteena pelko, joka riepotteli jonkin aikaa mennen tullen. Kun sen lopulta hyväksyin saivat myös muut tunteet tulla: ilo, innostus, haikeus, turhautuneisuus ja ties mitä muuta. Tekemistä oli niin paljon, että jännitystä ei ehtinyt tulla, ennen kuin matkapäivän aattona.

• TEE PÄÄTÖS! Päätöksen tekeminen on tärkein osuus! ilman sitä asiat eivät vain tapahdu, vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi. Päätös toimii sinettinä ja lopettaa juupas-eipäs-jahkailun. Loputkin tekosyyt ja takaportit sulkeutuvat. Kun päätös on tehty, loppuu samalla pelko ja alkaa systemaattinen eteneminen kohti unelmaa.

• TYÖ. Kun päätös on tehty, alkaa raaka työ. Itse tein PROJEKTIAIKATAULUN, johon listasin hoidettavat asiat, niihin liittyvät paikat, ihmiset  ja aikataulut.  Varaa tekemiseen riittävästi aikaa. Pidä myös lepopäiviä, niin vältät suorittamisen pakkopullan. Äläkä edes yritä suoriutua kaikesta yksin, vaan pyydä rohkeasti apua.

• JOUSTOA. Varaudu yllätyksiin. Niitä tulee aina. Tarvitaan sekä luovuutta, että joustavuutta, kun asiat eivät aina mennekään niin sujuvasti kuin toivoisi.

• LUOTA. Tämä muutos ei olisi voinut tapahtua yhtään nopeammin. Taaksepäin katsottuna kaikki on sujunut juuri oikein ja oikealla ajallaan. Luottamus elämään ja luottamus prosessiin on yksi tärkeä elementti näin isoissa muutoksissa. Sitä myös testataan koko ajan – ja jälkikäteenkin.

• NAUTI. Kun pääset maaliin, lepää ja nauti. Onnittele ja kiitä itseäsi. Anna itsesi hengähtää, ihmettele ja sulattele. Katso, miten läpikäymäsi kasvatti sinua ihmisenä, mitä opit ja jos vielä johonkin vastaavaan ryhdyt, niin mitä tekisit toisin.

 

Mitä nyt?

Kuka tietää? Aika näyttää. Juuri nyt istun eläväisten ihmisten ympäröimänä viihtyisässä kahvilassa. Puheensorina nostaa tunnelman ja nautin olostani. Ensin aion hengähtää hetken, nukkua väsymyksen pois ja antautua uuteen kulttuuriin. Kieli on totta kai opeteltava ja muutenkin antaa aikaa sopeutua: maassa maan tavalla. Vain eläminen täällä näyttää, kannattiko muutos vai onko tarve tehdä uusia ratkaisuja. En tiedä. Juuri nyt kaikki on hyvin ja se riittää.

Päätän lempirunoilijani Rumin sanoihin:
Synnyit täynnä mahdollisuuksia.
Synnyit täynnä hyvyyttä ja luottamusta.
Synnyit täynnä ihanteita ja unelmia.
Synnyit täynnä suuruutta.
Synnyit siipien kanssa.
Sinua ei ole tarkoitettu matelemaan, älä siis matele.
Sinulla on siivet.
Opi käyttämään niitä ja lennä!

Olisi kiva kuulla kokemuksistasi. Millaisia rohkeita ratkaisuja sinä olet elämässäsi tehnyt tai mistä haaveilet?

Kommentoi!

kommenttia