Olemme tottuneet laskemaan päiviä kesäloman alkamiseen siitä asti, kun aloitimme koulunkäynnin. Kesällä elämä on kepeää, huoletonta ja helppoa. Kesällä osallistutaan ihaniin tapahtumiin, juhlitaan, ihastutaan ja rakastutaan. Kesällä lomaillaan ulkomailla tai idyllisessä mökkimaisemassa, pulahdetaan raikkaisiin järviin, otetaan aurinkoa rannalla, voidaan hyvin ja näytetään upeilta.

Melkoinen määrä odotuksia aika lyhyelle ajanjaksolle. Mitä jos kaikki ei sujukaan kuin kuvitelmissa?

Keneltäkään on tuskin jäänyt huomaamatta, ettei sää ole meitä toistaiseksi tänä kesänä hellinyt. Minulla ainakin on se kuuluisa talviturkki edelleen heittämättä (Brrrr! Kuka hullu tuonne nyt vapaaehtoisesti kahlaisi hytisemään ja hampaita kalisuttelemaan?) Idyllistä mökkiä en omista ja matkailubudjetti taisi tulla, hupsista vaan, ylitettyä jo alkukeväästä. Enpä tosin olisi ehtinytkään reissailla, sillä tähän mennessä kesä on rehellisyyden nimessä sujunut töitä tehden: syksyllä ilmestyvä kirjani valmistui lopullisesti vasta tällä viikolla (huh!) ja muutama muukin pikku projekti on siinä sivussa vaatinut tiivistä huomiota.

Tutut ovat puolestaan kuulemani mukaan huolissaan ainakin seuraavista asioista: vanha uimapuku on kulahtanut ja uuden ostaminen jo ajatuksena ihan liian rasittava; kaikki kesän juhlat osuvat samalle viikonlopulle; lapsille on vaikea keksiä tekemistä koulun lomien ajaksi; koiralle on hankala löytää hoitopaikka, kun itse on matkoilla; mansikat ovat älyttömän kalliita; vanha mökki hajoaa käsiin.

Jos kesä kerran on niin ihana, miten siitä tuli niin stressaava?

Kesä on paradokseja pullollaan. Olisi tarkoitus rentoutua, mutta haluamme niin kiihkeästi viettää ”parhaan kesän ikinä”, että se voi tuntua lähes mahdottomalta. Tai sitten kesälle on kasaantunut hoidettavaksi niin paljon asioita (varaston siivous, sukulaisvierailut, ajat sitten tilattu verkkokurssi), joille ei muulloin ole aikaa, että kalenterista loppuvat äkkiä kesäpäivät kesken. Auringossakin olisi mukava paistatella, mutta meidät on peloteltu sen vaarallisuudella niin, ettemme oikein uskalla. Olisi myös oltava ”rantakunnossa”, mutta herkuttelu on kesän juhlissa usein avainasemassa: piknik puistossa, grillijuhlat pihalla, kesähäiden ja puutarhajuhlien notkuvat pöydät… Ruoasta nauttiminen ja iloinen juhlatunnelma kuuluvat yhteen: kuka nyt ei haluaisi talven jälkeen rentoutua nipottamatta ja kaloreja laskematta?

Mikä siis estää meitä elämästä unelmiemme kesää? No ne odotukset juuri.

Kaikki kesään liittämämme ”pakolliset” kuviot ovat viime kädessä oman mielemme tuotoksia ja vaatimuksia. Kesän energia on keveä, valoisa ja lempeä. Se huolehtii meistä kyllä, jos vain maltamme antautua sille emmekä yritä niin kovasti mahduttaa tähän vuodenaikaan kaikkea, mitä siihen mielestämme pitäisi kuulua. Mitä jos antaisimme kesän yksinkertaisesti kannatella meitä, ilman erityisiä suunnitelmia? Kysyisimme ehkä välillä itseltämme, mitä juuri nyt kaipaamme, ja ottaisimme sen ohjenuoraksi? Antaisimme kehon kertoa meille, mitä se haluaa syödä ja tehdä? Lakkaisimme tekemästä asioita tavan vuoksi ja odottamasta niin kovasti, että kaikki menee nappiin? Antaisimme mukavien asioiden tapahtua, jos ovat tapahtuakseen?

Kun lakkaamme suorittamasta ja annamme itsellemme luvan rauhoittua, tulemme tietoisemmiksi siitä, miltä meistä kulloinkin tuntuu ja mitä oikeasti haluamme. Kun pysähdymme kuulostelemaan itseämme, sisältämme saattaa nousta yllättäviäkin asioita: ehkä kysymyksiä, ehkä vastauksia, ehkä uusia ideoita ja oivalluksia. Alamme olla paremmin yhteydessä aitoon itseemme; siihen, joka olemme kaiken ulkopuolisen hälinän, odotusten ja vaatimusten alla.

Ei meidän tarvitse näyttää kesällä täydellisiltä rannalla, matkustaa maailman ääriin, kokea hillittömiä huippuhetkiä festareilla tai edes siivota varastoa. Voimme vain olla. Itse nautin eniten riippumatossa lueskelusta, retkistä lähirannoille ja luontoon, kavereiden tapaamisesta, istuskelusta rantakahviloissa ja kesäkirppisten koluamisesta. Kevään kiireiden jälkeen kaipaan kaikkein eniten lepoa ja kiireetöntä oleskelua, en mitään sen kummempaa.

Mitähän tapahtuisi, jos unohtaisimme tänä kesänä stressin ja odotukset ja tekisimme sen sijaan (mahdollisuuksien mukaan), mitä huvittaa?

Hui. Kokeillaanko?

Leena Siitonen

Leena Siitonen, FM, on henkisen kasvun ohjaaja ja näkijä, jonka esikoiskirja Lempeän elämän käsikirja säätäjille ilmestyy syyskuussa Viisas elämä -sarjassa.

Leena kirjoittaa ja luennoi henkisen kasvun aiheista, järjestää voimauttavia iltoja ja workshoppeja ja tekee auratulkintoja Iloinen Aura -yrityksessään. Hän haluaa auttaa ihmisiä muistamaan oman sisäisen viisautensa ja voimansa ja rohkaista heitä lempeästi luottamaan intuitioonsa.

Tilaa tästä Iloisen Auran uutiskirje! Saat inspiraatiota henkiseen kasvuun ja heti tilattuasi ilmaisen videoluennon Viisi vinkkiä lempeämpään arkeen.

Tutustu Leenan auratulkintoihin, workshoppeihin, kursseihin ja kirjaan.

Seuraa Leenan iloisia päivityksiä Facebookissa ja Instagramissa.

Onko elämä joskus pelkkää suorittamista? Oletko usein liian ankara itsellesi? Hukutko välillä arjen vaatimusten keskelle? Tervetuloa Rakas ihana minä -verkkokurssille voimistamaan yhteyttä aitoon itseesi ja ottamaan askelia kohti itsesi hyväksymistä ja lempeämpää elämää! Voit aloittaa kuusiosaisen kurssin milloin haluat ja edetä kaikessa rauhassa, omassa tahdissasi.

Kommentoi!

kommenttia