Tein yhtenä aamuna testin. Lenkitin koiraa hämärässä aamussa. Päätin katsoa tutuksi käynyttä aamulenkin maisemaa ja miettiä, mitä kaikkea kaunista näen. 

Ja kas: huomasin, miten somia jäätyneet aroniat ovat hennon lumipeitteen alla, kuinka mukavan näköinen on juuri jäätynyt lätäkkö. Läheisen päiväkodin pihalla lapset touhusivat värikkäissä ulkovaatteissaan posket punaisina, ja koira heittäytyi leikkimään lumeen. 

Näin paljon hyvää ja kaunista ihan pienen koiralenkin aikana. Oli ihan mukavaa tulla sisään lämpimään, ottaa kuppi kahvia ja alkaa suunnitella päivän töitä. 

Se, mihin huomio kiinnittyy, lisääntyy. Uutiset ovat harvoin hauskoja tai iloisia. Niitä pitää toki seurata, mutta onko mahdollista tehdä se vain kerran tai pari päivässä? Töissä on paljon asioita, jotka eivät välttämättä ole hyviä ja mukavia. Voisiko ne hoitaa niin, että oma mieli pysyisi hyvänä ja rauhallisena? Vai voisiko asioita katsoa ihan uudesta näkökulmasta?

Tänään keskustelin ystäväni kanssa kiitollisuudesta. Hän aikoo aloittaa vuoden 2017 pitämällä kiitollisuuspäiväkirjaa. Kun kirjaa kiitoksen aiheet joka päivä ylös, kiitollisuudesta tulee elämänasenne. Ihminen voi olla pakahtuneen kiitollinen vaikkapa kupillisesta hyvää teetä.

Oma voimalause, affirmaatio, on hyvä miettiä. Se toimii, se vaikuttaa, se voimauttaa. Toistelenko mielessäni, miten huonosti asiat ovat vai sitä, miten hyvin moni asia kuitenkin on? Luotanko siihen, että asiat järjestyvät? 

Uuden vuoden voimalause voisi olla vaikkapa tämä: Tästä vuodesta tulee minulle ja läheisilleni hyvä, kiitollisuuden täyttämä vuosi.  

 

Kohti hyvää työpäivää – Terhi Frimanin ja Janne Turusen NLP-koulutus Oulun kaupunginkirjastolla 14.1. klo 11.15. Kysy lisää terhi.friman@pispala.net

Viisasta hyvinvointia – Terhi Frimanin ja Elina Lammin hyvinvointikoulutus Tampereella 16.2. klo 16.30, kysy lisää terhi.friman@pispala.net

Kommentoi!

kommenttia