Mietin tuossa laiskuuden syvintä olemusta, kun kaverini kirjoitti FB -ryhmässä Integral Soccer Coaching, että suomalaisen juniorijalkapallon pahin ongelma on laiskuus eli mieluiten räplätään koneita kuin harjoiteltaisiin.

Käsittelen tässä negatiivista laiskuutta, kun joskus laiskuudella on myös positiivisia ominaisuuksia. Se voi muuttua zenin kaltaiseksi inspiroiduksi olemiseksi 🙂

Oivalsin (taas saunan ihanassa laiskuudessa, olemisessa), että negatiivinen laiskuus voidaan jakaa ainakin kahteen osaan: 1. intohimottomuuteen sekä 2. haluttomuuteen mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.!

 

Intohimo ei ole kuollut, se vain hakee uusia kanavia

Ensinnäkin: onko lapsemme, nuorisomme intohimottomampaa kuin ennen.? Väitän, etteivät he ole ollenkaan, ainakaan potentiaaliltaan, intohimottomampaa kuin me olimme lapsena. Tämä nykyinen maailma on vain niin valmiiksi annettuna vienyt mahdollisuuksia luoda intohimoisesti omaa juttua. Lapsi ja nuori on siten suunnannut luovuutensa ja intohimonsa virtuaaliseen maailmaan, samalla eristäen itsensä enemmän pois aikuisten, vanhempien maailmasta.  Usein on niin, että aikuisen silmissä oleva laiskuri onkin virtuaalimaailmassa sankari tai ainakin luova ja arvostettu persoona!

Me aikuiset valitamme addiktoituneista, poissaolevista, elämää elämättömistä lapsistamme, mutta emme käytä itse tarpeeksi luovuutta ja intohimoamme luoda siltaa tämän virtuaalimaailman ja fyysisen (en sano todellisen, koska virtuaalimaailma on totta siinä olevalle – on meidän konservatiivisuuttamme vähätellä sitä) maailman välilllä. Emme voi repäistä lapsiamme omien nostalgisten lapsuuden ihanteidemme maailmaan, vaan meidän on löydettävä uusi tie tähän ympärillä olevaan todellisuuteen!

Eli millaisia siltoja? Minusta Pokemon Go kaikessa epäilyttävyydessään avasi sitä, mitä olen jo pitkään ajatellut eli virtuaalimaailman ja fyysisen maailman yhteisen alueen laajentamista ja uuden luomista. Eli esimerkiksi olisi aika kehitellä sovelluksia virtuaali- ja fyysisen maailman rajapintaan. Toisin sanoen tuoda intohimo takaisin pelikentille! Millaisia sovelluksia? Jos sen jo tietäisin, olisin miljonääri!. Mutta voin jättää tässä työhakemuksen eli mielelläni olisin kehittelemässä sellaisia applikaatioita 😀 Myös muita keinoja rakentaa siltoja löytyy varmasti, kun olemme avoimia ja kiinni tässä ajassa.

 

Itsensä voittaminen luo tyytyväisyyttä ja elämäniloa

Innostava ohjaaminen ja motivointi saa lapsen ja nuoren uskaltaumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle. On tärkeää antaa lapsillemme mahdollisuus kokea itsensä voittamisen ihana tunne.
Tehdä itsensä voittamisesta taidetta. Aikoinaan sain kaveriltani kultaisen neuvon, kun kerroin, että pitäisi aloittaa kuntojuoksu. Hän sanoi, että älä tapa intoa suorittamalla vaan kasvata intoa edistymällä.! Eli edisty pienin askelin: juokse omaa (!)vauhtia ensiksi vaikka 15 sekuntia, sitten huomenna 20 sekuntia jne. Sinulla on tunne, että pääset koko ajan eteenpäin! Niinpä aloin juosta tällä tyylillä. Ensiksi jaksoin tuskin paria minuuttia, mutta puolen vuoden päästä olin jo lähes maratonkunnossa! Samalla vauhti kasvoi luontaisesti. Lisäksi aloin ymmärtää itsensä rääkkäämisen ”ihanuuden” ja kärsimyksen pelko hävisi.

Taitavat valmentajat osaavat näyttää, ettei ihminen joka operoi pelkästään omalla mukavuusalueellaan, ole kovin onnellinen eikä tyytyväinen itseensä. Että itsensä voittaminen on se, joka muokkaa omaa kuvaamme positiiviseksi, ei se mitä me esim. omistamme! Pohjatuulet loivat viikingit – tämä vanha sanonta on saanut Islannin kautta uuden inspiroivan vahvistuksen 🙂 

Antti Eskola pohti aikoinaan sosiaalipsykologiaa käsittelevässä kirjassaan sitä, miksi armeijan käyneet muistelevat lämpimästi armeijanaikaansa, vaikka lähes jokaisella oli ainoa toive päästä pois ja nähdä aamukampansa piikkien hupenevan nopeasti!? Syyksi Eskola näki kirkkaasti sen, että jokainen meistä arvostaa itsensä voittamista todella paljon eli ”hei se oli paskamaista, mutta mä selvitin sen läpi!”

Itsensä voittaminen on henkisyyden pienin yksikkö, perusta. Siksi esimerkiksi toipuvalle alkoholistille on aivan tärkeintä jalkatyö, pelkoja päin kulkeminen, oman vanhan aatamin tai eevan voittaminen. Viisastelu ja selittely on toipumisen ja itsensä voittamisen vastakohta eli kuten vanha sanonta kuuluu: se, joka ei halua, keksii selitykset – se, joka haluaa, keksii keinot!

 

Antakaamme lapsillemme ja nuorillemme yhä enemmän mahdollisuuksia inspiroitua, tuntea intohimoa ja voittaa itseänsä!

Kalervo Koskela

Kommentoi!

kommenttia