Meillä ihmisillä on usein arkisessa elämässämme monta rautaa tulessa. Tehtävälistalta löytyy kaikki työhön liittyvä, raha-asiat, perhe, puhelut, ruokailu, liikkuminen paikasta toiseen ja moni muu. Ihmisen mieli täyttyy helposti päivittäisistä asioista, sillä on niin paljon muistettavaa ja hoidettavaa. Jonkun tutkimuksen mukaan ihminen ajattelee päivässä yli 20000 ajatusta!

Jos olemme hoitamassa koko ajan jotain asiaa, tai ainakin ajattelemassa asioiden hoitamista, milloin ehdimme itse elää? Tuleeko asioita hoitamalla hetkeä, jolloin meidän ei enää tarvitse hoitaa mitään? Löydämmekö rauhan tehtyämme kaikki päivämme velvollisuudet?

Tällaiset kysymykset ovat peräisin mieleltämme, joka todella uskoo tällä tavalla. Olisihan se loogista olettaa, että tekemällä kaikki rästitehtävät löytäisimme onnen ja rauhan ikään kuin palkintona suoritetuista teoistamme. Vaikka olemme jo monia kertoja kokeilleet tätä menetelmää ja huomanneet sen toimimattomuuden, on meidän itse löydettävä toimivampi tapa löytää rauha ja onnellisuus elämämme hetkistä. Mieli ei tule sitä tekemään meidän puolestamme.

Mitä mahdollisuuksia meillä on?

1. Me voisimme lopettaa kaiken tekemisen.

Jos ihmisellä ei ole mitään velvolluuksia tai päivittäisiä rutiineita, olisiko hän onnellinen? Elämään kuuluvat myös rutiinit ja tekeminen. Jo hengittäminen, syöminen ja juominen ovat välttämättömiä rutiineita ja tekemistä. Vaikka lopettaisimme päivätyömme, opiskelun ja ulkoiset rutiinit, emme usein löytäisi todellista rauhaa. On selvää, että hitaampi elämäntapa auttaa meitä löytämään rauhan, mutta itse rauha ja onnellisuus on meistä itsestämme kiinni.

2. Me voisimme tehdä vain kaikkea mukavaa.

Entä jos lopettaisimme kaiken mikä on tylsää ja työlästä ja vain nautiskelisimme? Tällainen elämäntapa alkaa useimmille maistumaan puurolta pitemmän päälle. Lyhyet ja nopeat nautinnot tuntuvat ihmisistä loppujen lopuksi kaikista pienimmiltä. Todellinen tyytyväisyys ja nautinto seuraavat usein siitä, että teemme jotain pitkäjänteisesti. Pitkäjänteisyys sisältää myös rutiinia, ”tylsää” tekemistä ja jatkuvaa harjoittelua, joka ei anna mielen tai tunteen nautintoa samalla tavalla kuin esimerkiksi laiskottelu tai television katsominen. Tietysti ihmisen on hyvä seurata unelmiaan ja sitä, mikä hänestä tuntuu hyvältä. Maailmassa on vain olemassa monenlaista hyvää, ja siksi on hyvä osata erottaa pikaruoka-nautinto potentiaalisesta nautinnosta.

3. Me voisimme mietiskellä, joogata, syödä terveellisesti ja hyödyntää vapaa-aikamme hoitamalla itseämme.

Entä jos aloittaisimme tasapainottamaan ja hoitamaan itseämme aktiivisesti? Työn ohessa käyttäisimme keskittymisharjoituksia ja tehostettua rentoutumista, kotona joogaisimme ja harjoittaisimme itsetutkiskelua. Tämä menee jo lähemmäksi oikeaa suuntaa, mutta siinäkin piilee yksipuolisesti toteutettuna monia haasteita. Muuttuuko vapaa-aikammekin itsemme kehittämis-työksi? Alammeko optimoimaan jokaisen hetken, jolloin emme enää nauti elämästä, tai edes elä? Juoksemme yhä asioiden perässä, tällä kertaa arkivelvollisuudet ovat vain vaihtuneet itsensä kehittämis-harjoituksiin.

Mikään ulkoinen tai sisäinen tekniikka, edes meditaatio ei yksin voi auttaa meitä löytämään sisäistä rauhaa tai onnea! Meidän on tehtävä se itse.

Mikä on oleellista?

Jos ulkoiset asiat tai tekemisemme eivät voi yksin antaa meille sisäistä rauhaa tai onnellisuutta, mitä meidän pitäisi huomioida löytääksemme ne? Fyysinen maailma on opettanut meitä ajattelemaan asioita muotoina, yksikköinä tai konkreettisina, helposti määriteltävinä asioina. Vaikka fyysinen maailma onkin muotojen maailma, on ihmisyys jotain paljon enemmän. Ihmisyys ei ole muotoja vaan elävää elämää.

Löytääksemme rauhan ja onnellisuuden, on meidän irrotettava huomiointimme ainoastaan muodoista ja fyysisestä maailmasta. Me voimme tulla tietoiseksi esineiden sijasta omasta katsomisestamme, omasta aistimisestamme. Niin ikään me voimme tulla tietoisiksi ajattelustamme ajatuksien sijaan ja tuntemisestamme tunteiden sijaan. Voimme löytää itsemme kehomme ja mielemme sijaan, ja ymmärtää että rauha ja onnellisuus ovat jotain muuta kuin staattinen olotila tai tunne.

Oleellista on löytää oma huomiointimme voima ja huomioida sitä mikä on juuri nyt oleellista.

Missä tahansa hetkessä voit kysyä itseltäsi:

”Mikä on oleellista juuri nyt?”

Huomaa, kuinka tämä kysymys herättää sinussa piilevän huomioinnin voiman.

Jos mielesi sen sijaan yrittää antaa sinulle valmiin vastauksen, kysy vain uudestaan.

Tällä tavalla opit herättämään läsnäolon voiman itsestäsi. Läsnäolon voimalla, huomioinnilla tarkastele läsnäolevaa hetkeä. Tarkastele mitä aistit, mitä tunnet, mitä ajattelet. Tässä tilassa löydät varmasti sen, mikä on oleellista sinulle juuri nyt.

Läsnäolon tietoinen, huomioiva voimasi on perusta, josta todellinen rauha ja onnellisuus voivat kummuta.

Kysy niin sinulle vastataan!

Ensimmäinen kirjani Tie sisäiseen ihmisyyteen on julkaistu juuri äskettäin Viisas Elämän kautta. Kirja on läsnäolon voiman, tietoisuuden ja itsensä löytämisen täsmäopas. Sen 80-harjoitusta ohjaavat lukijan kädestä pitäen kokemuksiin mielestä, tietoisuudesta, todellisesta itsestä sekä muista ihmisyyden todellisista voimista. 

Lue lisää tästä 

tie-sisäiseen-ihmisyyteen-kansi

Kommentoi!

kommenttia