Tämä kirjoitus kertoo siitä, onko meillä ihmisillä mahdollisuus vapauteen toiminnassamme, ja siitä kuinka voisimme kasvaa tietoisiksi ja vapaiksi ihmisiksi!

Katselin tänään Inarissa kun perheemme koira, Vekku alkoi jälleen juosta totuttua kierrostaan isäni lähtiessä käymään kaupassa. Jostain syystä Vekku – shetlanninlammaskoira – on keksinyt itselleen lampaiden paimentamisen sijaan muita harrastuksia kuten autojen paimentamisen ja isän paimentamisen. Vekku juoksee päivässä monia kymmeniä kierroksia ympyrää haukkuen. Jos hän osaa ajatella hän ajattelee varmaankin, että tällä tavalla hän kontrolloi tapahtumia, autoja ja ihmisiä jotka eivät osaa itse toimia. Vekku pitää siis huolta siitä, että kaikki toimii oikealla tavalla!

Vekkua katsellessa minulle tuli mieleen kuinka kaukana, tai vastaavasti lähellä meidän ihmisten toiminta on Vekun paimennustyötä. Kuvittelin mielessäni shoppailijan, joka samankaltaisesti toistaa määrätyn sarjan tekoja:
– Hän lähtee shoppailuretkelle,
– löytää itselleen mieluisia tavaroita,
– ehkä sovittaa niitä,
– puntaroi mielessään ostaako vaiko ei osta,
– lopulta ostaa,
– ja ehkä vielä palauttaa osan ostoksista myöhemmin.

Uskon, että Vekun paimentamista ohjaa sekä hänen biologinen taipumuksensa paimentaa, hänen opitut taipumuksensa juosta aina kun jotain tapahtuu. Luultavasti häntä ohjaa myös pelko siitä, ettei isä tulisikaan joku päivä enää takaisin. Jos Vekku osaa ajatella, hänellä on varmasti mielessään hyvä syy juosta ja jännittää isän kotiinpaluuta. ”Minä valitsen tämän paimentamisen omasta vapaasta tahdostani. Ei minun tarvitse juosta, mutta näiden autojen paimentaminen on työtäni kuten lampaiden paimentaminen on esi-isieni työtä. Kaiken lisäksi jokaisellahan kuuluu olla jokin työ tässä elämässä. Minua vain jännittää tuleeko isä takaisin kotiin! Tuolla maailmalla on niin paljon vaaroja, että ehkä joku päivä hän ei tulekaan.”

Onko shoppailijan, tai monien meidän jokapäiväisien tekojemme motiivit tämän erikoisempia? Shoppailija voisi ajatella esimerkiksi tällä tavalla: ”Minä olen vapaa valitsemaan mitä teen tänään, ja koska pidän shoppailusta, lähden mielelläni shoppailemaan. Jokaisella ihmisellä on harrastuksia ja sitähän varten on vapaa-aikaa, että voimme välillä nauttiakin elämästä. Teen niin paljon töitä, että kyllähän minulla on oikeus välillä shoppaillakin.”

Tässä kirjoituksessa ei ole kysymys ihmisten tai heidän harrastuksiensa arvostelemisesta tai tuomitsemisesta, vaan jopa päin vastoin. Ihmiset, jotka tuomitsevat shoppailun, turhamaisuuden ja pinnalliset harrastukset, harrastavat usein itse aivan samojen vaikuttimien johdosta heidän tieteellisiä, filosofia tai henkisiä harrastuksia.

Sen sijaan, että pohtisimme oikeutusta teoillemme tai vertailisimme harrastuksiamme paremmiksi tai huonommiksi, lähdetään tutkimaan millaisista motiiveista ja vaikuttimista elämämme toiminta syntyy. Tämä tutkimus voi saattaa meidät myös oivallukseen siitä, onko kaikki toimintamme aina menneisyyden vaikutusten seurausta? Onko se totta, että jokainen tekomme määräytyy aina sen mukaan, mitä olemme aiemmin kokeneet ts. jokainen tekomme on epävapaata seurausta syistä joihin emme voi vaikuttaa? Vai voimmeko toimia myös tietoisesti ja ennen kaikkea vapaasti, emme vain reaktiivisesti vaan oikeasti itse?

Toimintamme motiivit ja vaikutteet

Voimme jakaa Vekun ja shoppailijan toimintaan vaikuttavat tekijät kolmeen tasoon:
Ensimmäinen niistä on vietti. Vekku juoksee ja shoppailija shoppailee koska jokin täysin tiedostamaton, alitajuinen tekijä saa heidät toimimaan. Vietiksi kutsutaan siis toimintaa, jonka teemme lainkaan itse sitä tiedostamatta tai päättämättä. Esimerkkinä tästä voisi olla käveleminen. Emme me ajattele lähtiessämme, että nytpä alamme kävelemään vaan kävely tapahtuu yhtä automaattisesti ja luonnollisesti kuin esimerkiksi hengittäminen. Hyvät käytöstavat voivat myös tulla vieteiksi kun ne tulevat niin automaattisiksi ettemme enää itsekään huomaa tekevämme niitä. Tästä esimerkkinä voisi olla se, kun laitamme ruokailuvälineet kello viiteen syötyämme.

Toinen vaikutteiden taso on tunne. Vekku juoksee ja shoppailija shoppailee, koska heistä tuntuu hyvältä, pakottavalta tai tyydyttävältä heidän tekemisensä. Tunteisiin vaikuttaa lähes poikkeuksetta aina se, millaisia kokemuksia meillä on ollut aiemmin tekemisistämme. Jos shoppailija olisi tylsistynyt monia kertoja shoppaillessaan vanhempiensa kanssa – vakka hän olisi ollut hänen lempi-kaupassaan – hänelle saattaisi nousta tylsyyden tunne jo pelkästä ajatuksesta lähteä shoppailemaan. Vekulla saattaa taas nousta pakottava tai ahdistava tunne isän lähtiessä, ja hän muistaa juoksemisen helpottavan hänen ahdistuksen tunnetta. Teemme usein päätöksiä sen mukaan, mikä meistä tuntuu hyvältä. Monesti tunteemme saavat meidät toimimaan yhtä mekaanisesti kuin Vekun, joka juoksee saman lenkin päivästä toiseen tuntien siitä samaa iloa.

Kolmas vaikuttimien taso on ajattelu. Kuten kirjoitin jo aiemmin, sekä Vekku että shoppailija ajattelee varmaankin toimintansa olevan tiedostettua, vapaata ja oikeutettua. Käytännöllinen ajattelu perustuu menneisyyteen, sillä se saamme järkeiltynä motiivimme vanhoista kokemuksistamme, opitusta tiedostamme ja muistoistamme. Jos esimerkiksi ajattelemme jonkin asian tyydyttävän meitä, antavan meille uusia kokemuksia tai opettavan meille jotain, saattavat tällaiset ajatukset saada meidät toimimaan, jolloin ajatuksista tulee vaikuttimemme.

Voimme huomata, että kaikki nämä vaikuttimien tasot vaikuttavat meidän jokapäiväisessä elämässä saaden meidät toimimaan ihmisinä. Niitä ei pidä väheksyä, kieltää tai tuomita, sillä mitä me tekisimmekään, mikäli mahdollisella toiminnallemme ei olisi syitä. On olemassa kuitenkin neljäs vaikutin, joka menneisyyteen perustuvan toiminnan sijaan antaa meille mahdollisuuden toimia vapaasti tästä hetkestä käsin.

Intuitiivinen toiminta

Kuvaan seuraavaksi omaa toimintaani yrittäen kuvata sillä neljättä, läsnä olevassa hetkessä tapahtumaa toimintaa. Vekun alkaessa juosta nousee tietoisuuteeni monenlaisia kokemuksia. Huomaan kuinka alan tuntea epämiellyttävää oloa ja ahdistusta Vekun juoksemisesta. Ajatuksien alueelle nousee ajatuksia koirien tottumuksista ja siitä kuinka minun pitäisi avata ovi ja päästä Vekku ulos juoksemaan. Normaalisti olisin vain yrittänyt saada Vekun pois tietoisuudestani keskittymällä johonkin muuhun.

Sen sijaan, että toimisin tällä tavoin, herää minussa jotain muutakin. Mikään ei pakota minua toimimaan, vaan omasta vapaasta tahdostani suuntaan huomioni Vekkuun. En ole tällä hetkessä itsekeskeisesti itsessäni, vaan tietoisuuteni nousee itseni yläpuolelle – ilman mitään mystistä kehosta irtaantumista tai maagista kysyä – kokien tilanteen objektiivisemmin. Yhtäkkiä minussa herää myötätunto ja lämpö Vekkua kohtaan, ja pienen hetken olen vain hänen kanssaan lenkillä, kokien tämän hetken olevan enemmän totta kuin mikään muu tunne tai ajatus, joita äsken koin.

Tilanne helpottaa, ja alan miettiä Vekun toiminnan vaikuttumia ja vertaan niitä mielessäni shoppailijan vaikuttimiin. Ajattelen edellä mainitun kirjoitelman samanlaisessa järjestyksessä, kunnes palaan itseeni ja omaan toimintaani. Oivallan, kuinka samanlaista omat reaktioni ja toimintani Vekkuun nähden olisi ollut, ellen olisi valinnut kokea asiaa äsken kuvaamallani tavalla. Ennen tätä kävin mielessäni läpi, mitä osa tapahtuneesta nousi vieteistä, tunteista ja ajatuksista. Sen jälkeen, kun olin erottanut automaattisesti syntyvät toimintamallit, oivalsin ettei Vekun tilanteen tarkastelu objektiivisesti, ja siitä syntyvä myötätunto ollut lähtöisin mistään näistä kolmesta. Huomaan nyt, kuinka jokin uusi elementti, läsnäolevassa hetkessä tapahtuva vapaa teko tapahtui. Teko tulla tietoiseksi Vekusta ilman mieleni analysoivaa ajattelua, kaavoihin perustuvaa tunne-elämää tai viettejä tapahtui tietoisuudessani. Tämä hetki, tämä vapaaseen valintaan perustuva uusi tapa toimia on nimeltään intuitio.

Toiminnallemme on siis neljäskin vaikutin; intuitio. Meillä on luultavasti joka päivä intuitioita. Ne tapahtuvat usein tiedostamattomina oivalluksina, mutta joiden tiedostaminen voi saattaa meidät näkemään ihmisyyden luovan, tulevaisuuden toimintatavan siemenen. Intuitio ei voi tulla totutuksi tavaksi, sillä se ei ole lähtöisin menneisyydestä. Tämän vuoksi on intuitiivinen toiminta aina uutta. Emme voi siis rakentaa mielessämme sääntöjä, kuinka intuitio toimii. Sen sijaan meidän kyettävä heräämään aina uudestaan läsnä olevaan hetkeen ja tiedostettava siinä tapahtuva elämä.

Vapaa ajattelu, intuition mahdollistaja

Intuitio voi nousta tietoiseksi toimintamme vaikuttimeksi siten, että pystymme irrottamaan tietoisuutemme irti vanhoista ajatus-, tunne- ja halumalleista, ja suuntaamaan se valitsemaamme kohteeseen. Tämä on aluksi hankalaa, sillä usein tätä yrittäessämme vanhat tottumukset täyttävät tietoisuutemme, emmekä pysty käsittelemään tätä valmiiden mallien tulvaa, saatika pitämään sen lisäksi tietoisuudessamme sen, mitä juuri nyt tapahtuu.

Tätä varten on meidän vahvistettava omaa tietoisuustoimintaamme. Se tapahtuu yksinkertaisesti aloittamalla huomiointimme tuomisen ajatteluumme. Normaalisti ajattelumme palvelee siellä esiintyviä ajatusmalleja, tarpeita ja haluja. Voimme kuitenkin saada tietoisella työllä ajattelumme oman tahtomme alaiseksi. Esimerkiksi ajattelemalla yksinkertaisen esineen kaikki mahdolliset ajatukset, sen muodon, painon, materiaalin, käyttötarkoituksen jne. vahvistamme tahdottua ajatteluamme.

Miksi valitsemme ajattelun kehittämisen tuntemisen tai muiden inhimillisten kykyjen edelle tietoisuustoimintaamme silmällä pitäen? Maailmamme jakaantuu karkeasti sanottuna kahteen osaan. Ensimmäinen näistä osista on kaikki se, minkä voimme havaita. Tähän kuuluvat kaikki aistikokemuksemme, mutta myös kaikki sisäiset kokemuksemme, kuten ajatuksemme, tunteemme, uni-, mielikuvamme sekä tarpeemme ja halumme.

Toinen osa maailmasta on se, joka tiedostaa kaiken mitä koemme, ymmärtää sen, nimeää sen ja antaa sille merkityksen. Jos emme omaisi tätä kykyä, olisi koko maailma – jopa sisäinen ja ulkoinen – samanarvoista, erittelemätöntä kokemuksen massaa, ilman minkäänlaisia kategorioita, määreitä tai yksityiskohtia. Maailma olisi abstrakti kokemus, eli sekamelska kaikkea sitä mitä koemme. Kun ajattelu astuu kuvaan, tulemme tietoiseksi siitä, että on olemassa minä ja maailma, että on olemassa erilaisia esineitä, ihmisiä, muotoja ja sisäisiä kokemuksia. Tulemme ajattelulla tietoiseksi siitä, että osa maailmasta tapahtuu minussa ja osa ulkopuolellamme. Tiedämme tunteiden olevan tunteita, värien värejä nimenomaan ajattelumme avulla. Tämän tiedostamisen ajattelussa mahdollistaa intuitio, joka käsittää ja tietää mikä on mitäkin.

Tämän vuoksi ajatteluamme – joka ei tarkoita muistiin perustuvia mielikuvia ja ajatusmalleja – voi pitää tietoisuus-elimenämme. Emme kohtaa sitä suoraan, sillä ajattelu on joka hetki töissä yhdistäen havaintoihimme niitä vastaavan tiedon, eli käsitteen. Steiner kertoo Vapauden filosofia -kirjassaan käsitteiden olevan yhtä todellisia kuin havaintojen, ja ainoastaan oman rakenteemme – mielen, tunteiden, kehomme jne. – vuoksi emme kohtaa havaintoa ja ymmärrystä siitä samassa hetkessä. Meidän on sijaan itse käytettävä ajatteluamme tuodaksemme, oivaltaaksemme jonkun havaintomme koko todellisuuden. Steinerin mukaan havainnon ja käsitteen yhdistyminen sisältää kaiken mitä tarvitsemme tietääksemme elämämme kokemusten tosi luonnon.

Syy, miksi emme kohtaa käsitettä ja havaintoa samassa, on varmaankin se, että tämä mahdollistaa meidän vapautemme. Jos kokisimme automaattiseksi havaintojemme todellisen luonnon – havainnon ja käsitteen kokonaisuuden – ei meillä olisi mahdollisuutta toimia vapaasti. Olemme siis unohtaneet maailman ykseyden, jotta voisimme löytää uuden vapauden tästä pimennosta, josta emme tiedä mikä on totta ja mikä ei.

Se miksi käsitteen ja havainnon yhdistäminen ajattelulla tai edes tämän ymmärtäminen on niin vaikeaa, on se että ihmisillä on ennakkoluulo ajattelua kohtaan. Ajattelu koetaan yksinkertaisesti todellisuuden kuvana mielessämme, kun taas havaintojen maailma koetaan oikeana todellisuutena. Samalla tavalla kuin koemme, että ihminen ei ole vain kehonsa, tai ruusu on ruusu, on ovat muutkin käsitteet maailmasta todellisia.

Käytäntö

Vekkua katsellessa kuului havaintoihini kaikki se mitä koin ilman omaa toimintaani. Tähän kuului esimerkiksi näköhavaintoni koirasta joka juoksee, kuulohavaintoni haukunnasta, ahdistuksen tunteeni ja ajatukset jotka antoivat minulle vaihtoehtoisia toimintamalleja. Voimme huomata, etteivät valmiit ajatuskuvat ole omaa tietoisuustoimintaani vaan annettuja havaintoja.

Ensimmäinen itse ottamani askel oli sen sijaan hetki, jolloin päätin olla reagoimatta tilanteesta tulleisiin seurauksiin, ja herätin oman, läsnä olevassa hetkessä olevan huomiointini. Tämä hetki on usein salamannopea välähdys, jolloin meidän täytyy osata improvisoiden huomioida se, mitä juuri nyt tapahtuu. Muussa tapauksessa vanhat ajatus-, tunne- ja halumallit valloittavat jälleen tietoisuutemme.

Vekun tilanteessa päätin vapaudessani suunnata huomiointini sinne, mitä tilanteessa tapahtui käsitteellisellä tasolla, jolloin tietoinen ajatteluni nousi subjektiivisten kokemusten yläpuolelle, jolloin intuitio toi tapahtuman käsitteen tietoisuuteeni. Tästä syntyi uusi näkemys Vekun tilanteesta ja myötätunto, jotka olivat seurausta intuitiivisesta kokemuksesta.

Usein ollessamme Vekun asemassa keskellä tunne-, ajatus- ja toimintamalleja, valitsemme vanhoja tapoja toimia. Kriisin keskellä olemme tottuneet pakenemaan, analysoimaan tai vain automaattisesti toimimaan, emmekä osaa nähdä tilannetta intuitiivisesti läsnä olevasta hetkestä käsin. Jos esimerkiksi olen ahdistunut, lähden usein tekemään jotain, ehkä toiveenani päästä pois tunteestani. Usein analysoin tunteeni joksikin tietyksi tunteeksi. Tämä analysointi ja järkeily siitä, mistä tunteeni on syntynyt tulee kuitenkin menneisyydestäni, jolloin älyllistän tunteeni opittujen ajatusmallien mukaisesti. Saatan myös ottaa vanhan toimintatavan käyttööni ja esimerkiksi tehdä jonkun hengitys- tai muun harjoituksen, tai yrittää hyväksyä tunteeni ja koettaa muuttaa sitä vanhojen meditatiivisten toimintamallien mukaisesti.

Aikaisempien pohdintojen perusteella nämä kaikki sijoittuvat kuitenkin kolmeen alempaan vaikuttimien kategoriaan. Jos voisimme näiden sijaan viedä tietoisesti malleista vapaan ajattelumme kokemukseemme, saisimme todennäköisesti intuition avulla uuden toimintatavan käsitellä sitä. Tämän toimintatavan ei tarvitse olla ulkoisesti mitään uutta. Se saattaa olla samanlainen hengittely- tai hiljentymihetki, mutta sen perusta sijaitsee aivan jossain muualla kuin vanhoihin malleihin perustuvassa tavassa toimia, jolloin tekomme on uusi!

Nämä oivallukset perustuvat vahvasti Rudolf Steinerin kirjaan Vapauden filosofia. Olemme ystäviemme Matti Kuuselan ja Topias Aallon kanssa tutkimassa vapautta, kyseistä kirjaa ja tulemme kirjoittamaan siitä uutta teosta, joka auttaa ihmisiä oivaltamaan vapauden idean ja mahdollisuuden löytää tämä luova toiminta elämästämme!

 

Kommentoi!

kommenttia